sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ihana kamala parisuhde

Nyt olen ollut todella hiljainen kuukausia. En missään vaiheessa suunnitellut taukoa, en vain ole ajatellut bloggaamista. Sinkkuaikojen toilauluista on ollut hauska kertoa anonyymisti, ja eihän niistä asioista halua huudella ihan samalla lailla tosielämässä. Sen sijaan seurustelu on tuntunut aika tylsältä jakamisen aiheelta.

Seksi. Itseasiassa kesti pidenpään kuin odotin, että se alkoi onnistua. Vähän juhannuksen jälkeen koimme ensimmäisen panokerran. Olinko innoissani? En oikeastaan. Se oli ohi parissa minuutissa. Samoin muutamat seuraavat kerrat. Asia korjaantui siinä vaiheessa kun mainitsin, etten itse oikein ehdi mukaan. Teoriassa sen jälkeen seksi oli mahtavaa. Käytännössä Juha sai paljon enemmän huomiota kuin minä. Häntä jännitti edelleen, joten yritin lievittää jännitystä, mutta samalla oma nautinto jäi taka-alalle.

Nyt petihommat ovat rutinoituneet, eikä mies enää jännitä. Tässä vaiheessa taas omat haluni ovat kaikonneet täysin. Minusta oli paljon hauskempaa ja kiihottavampaa se vaihe, kun emme pyrkineet in-and-out-äksöniin - niin kummalta kuin se minusta tuntuukin. Periaatteessa kaikki, minkä Juha tekee, on mahtavaa, mutta fiiliksiä ei ole.

Tähän on johtanut varmasti monikin asia. Tietysti oman osuutensa on tuonut seksiasian kanssa säätäminen ja pienet riitaisuudet Juhan kanssa. Olen myös todella stressaantunut koulu ja työasioista. Esimiehestäni on tullut täysi mulkku, ja se heijastuu hänen tapaansa kohdella alaisia. Olen saanut viikottain itkeä työasioita, ja nyt olen yrittänyt hankkia muita hommia. Koulussa olen yrittänyt ottaa kiinni viimevuoden vajauksia ja olen myös hankkinut uuden erittäin työlään sivuaineen. Yritän palloilla koulun, työn ja kaukosuhteen kanssa. Olen näiden kaikkien tekijöiden takia nähnyt myös hyvin vähän ystäviäni. Tämä kaikki stressaa ja herkistää, mikä taas heijastuu minun ja Juhan kanssakäymiseen (suomeksi: riitelemme).

Miksi sinkkuus tuntuisi nyt niin ihanalta vaihtoehdolta? En osaa nauttia poikaystävästä tällä hetkellä. Miksi on niin iso kynnys sanoa tuota ääneen?