Brevvän

Pari viikkoa sitten minuun otettiin yhteyttä yllättävältä taholta. Itseasiassa ei ole ollenkaan yllättävää saada, viestiä kyseisen palvelun kautta. Mutta tämä viesti oli vähän erilainen muihin verrattuna.

Kertomatta sen kummemmin yksityiskohdista, minulla on nyt "kirjekaveri". Mukavan oloinen heppu, jonka kanssa olen hitaasti tutustunut lyhyillä viesteillä. Viestit ovat hyvin pitkälti olleet tasoa: "Millaista ruokaa syöt mieluiten". Eli aika yleismaailmallista. Mutta edellisessä viestissä mies kysyi minulta, miten rakkauselämäni voi. Kuinka johdattelevaa! Tai siltä minun päässäni vaikuttaa. Vai kiinnostaako ihmisiä noin muuten vain, miten romanttisten suhteiden laita on?

No, onpahan minulla ainakin jotain hyvin pientä sutinanomaista arjessani. Kirjekaverini ei edes asu Suomessa.

Tohtori Erkki-Pekka J. Hellelle

Mitä tehdä kun mustasukkaisuus syö sisältä eikä sitä vain saa loppumaan?

Tuota kysymystä olen pyöritellyt päässäni jo ihan helvetin kauan. Parhaalle ystävälleni en voi tästä enää avautua, koska hän pitää minua idioottina, kun jaksan vaivata päätäni moisella. Minä taas ajattelen, ettei hän ole koskaan tuntenut samalaista yhteyttä ketään kohtaan. Järki sanoo, että heivaa nuo sinun ajatukset jonnekin, minne aurinko ei paista. Mutta minkä teen, kun alitajuntakin muistuttaa minua ahdistavilla unilla? Haluaisin vaihtaa kehoni, jonkun oikein onnellisen ihmisen kanssa.

Dear, Eki. Olen 152cm, normaalipainoinen ja ylettömän mustasukkainen onnellisesti seurustelevasta Eksästä. Oonko normaali?

Without benefits

Miellän itseni naiselliseksi poikatytöksi. Näytän naiselta, elehdin ja pukeudun kuin nainen, mutta huumorintajuni on vähän liikaa heikkohermoisille. Vitsailen usein aika paljon alapääjutuista, jos seuraan ei kuulu kovin siveitä kuulijoita. Yleensä tulen juttujeni kanssa hyvin toimeen miesten kanssa. Mielestäni vitsieni sävyt eivät juuri koskaan ole flirttailevia.

Jotenkin minulle tuli suurena yllätyksenä kun kaksi miespuolista kaveriani osoitti kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan. Alkoholi tekee kummia asioita libidolle, mutta silti pidin erittäin erikoisena iltaa, jolloin opiskelukaverini ehdotti kaksinkeskisiä jatkoja luonani. Olin tähän asti kuvitellut, että kyseinen heppu ei välttämättä edes kovin erityisesti pidä minusta. Mutta ilmeisesti hän piti ainakin sen verran, että oli huppelissa valmis unohtamaan tyttöystävänsä. En tarttunut kutsuun.

Toinen jatkokutsu tuli mieheltä, joka on liikkunut samassa kaveripiirissä monta vuotta. Hän oli tullut kotikulmiltaan tänne lomailemaan. Hänen kanssaan juttelimme hetken, ja itseasiassa heitin pienen vitsin siitä, kuinka herra voisi tulla joskus tiskaamaan luokseni. Ennen kotiinlähtöä mies tuli pyytelemään puhelinnumeroani. Sain välteltyä sen antamista.

Kutsut tulivat, kun itse olin vesiselvä. Pienessä hiprakassa ensi hämmennyksen jälkeen olisin saattanut tarttua viimeisimpään kutsuun, sillä mies on ihan hirmu sympaattinen ja kuuma.

Kuiva kausi siis jatkuu ainakin jonkin aikaa. Vapaaviikonloppuja odotellessa! Tuskinpa tässä mitään treffikutsuja odotellaan.

Jännän äärellä

Olen ollut viime kuukauden jotenkin todella ailahtelevainen. Välillä olen kärttyillyt ties mistä ja välillä taas olen ollut todella iloinen, vaikka takapakkeja olisi tullut. Ajattelin aluksi kaiken johtuneen stressistä. Opiskeluja ja töitä olen tehnyt kolmen ihmisen edestä. Olen myös ehkä hiukan lihonut. Kesällä ostamani mekko tuntuu vähän piukalta.

Sitten tuli yksi päivä. Silloin olisi pitänyt tapahtua jotain tavanomaista. Mutta eipä tapatunutkaan. Eikä seuraavanakaan päivänä. Illalla aloin jo huolestua. Missä ne menkat viipyy? Olen aina ollut tuplaehkäisyn kannalla. Siksi olen syönyt pillereitä 16-vuotiaasta asti. En ollut mielestäni unohtanut yhtäkään viimeisen patin kuukauden aikana. Voiko stressi viivyttää menkkoja, jos syö pillereitä? Ei mielestäni.

Olin rauhallinen iltaan asti, kunnes tajusin ynnäillä asioita yhteen. Kummalliset mielialat ja lihominen. Ei helvetti. Paniikki iski. Iski kovaa. Olin töissä, joten soitin parhaalle ystävälleni, että hän toisi minulle raskaustestin. Mietin, kuinka helvetin hieno salasuhde, jos pamahdan paksuksi. Mietin, pitäisikö miehelle kertoa, jos tulee tiineeksi, eikä halua pitää lasta. En halua mukeloita.

Ystävä tuli työpaikalleni. Olin yksin vuorossa, joten pystyin pissaamaan tikkuun rauhassa. Viisi pitkää minuuttia keskustelimme kaverini kanssa kaikista ajatuksista, jotka olivat pyörineen päässäni. Valitin kovasti sitä, kuinka alavatsa ei edes ole ollut normaaliin tapaan kipeä. En ollut pysyä aloillani. Viisi minuuttia kului.

Juoksin vessaan. Säikähdin testin heijastumaa. Katsoin lähemmin. Yksi viiva. Yksi helvetin ihana punainen viiva! Bye, bye baby! Olin riemuissani! Ensimmäinen raskaustestini, eikä olisi voinut mennä paremmin!

Mikä on?

Nyt kaikki on tuntunut vastustavan. En tiedä, onko minusta tullut joku hormoonihyrrä, koska viikko-kaksi sitten kävin ihan ylikierroksilla. Kaikki tuntui jotenkin hauskalta, vaikkei mitään erityistä ollut tapahtunut. Olinpa jopa saanut pakit (Kaverista toisin sanoen ei ole kuulunut). Kuitenkin olen vain laulellut iltaisin ja herännyt hymyssä suin. Paras ystäväni erosi poikaystävästään, joten ehkä sitten sen takia otin iloisemman roolin. Yritin kovasti lohduttaa, mutta suuren empatiankykyni vuoksi vollotin hänen puolestaan.

Nyt sitten pari viime päivää olen ollut hermoraunio. Olen tehnyt kouluhommia syksyn alusta asti kauhealla tahdilla. Edellisyönkin vietin lehtiö nenäni edessä, koska kaikki hommat ovat vain kerääntyneet pitkien koulupäivien takia. Stressiä lisää se, että olen jäljessä opiskeluista. Tämä johtuu siitä, että opiskelin aluksi kaksi vuotta alaa, johon en koskaan valmistunut. Enkä haluakaan valmistua. Olen löytänyt oman kutsumukseni.

Lisäksi työpaikat vetävät minua eri suuntiin. Pitäisi varmaan lopettaa yksi työ, mutta olen liian velvollisuudentuntoinen. Kaiken tämän päälle, minulle sattui Eksän kanssa todella ikävä kohtaaminen. Hän oli ihan uskomattoman törkeä. Kaksi vuotta sitten en olisi voinut kuvitella hänen käyttäytyvän minua kohtaan niin.

Kaikki tämä kulminoitui tänään, kun menin keskustelemaan erään opettajan kanssa siitä, kuinka minulla on hänen ja erään toisen opettajan kurssien kanssa päällekkäisyyksiä. Opettaja ei halunnut joustaa poissaoloissa. Itse tunsin toisen kurssin tärkeämmäksi. Siitä seurasi kyynelten nieleskelyä, minkä opettaja varmasti huomasi. Minua nolotti. Kesken keskustelun käännyin opettajaan selin muka pakkaamaan reppua. Oikeasti en vain enään voinut välttyä itkemiseltä. Lähdin nopeasti vessaa kohti.

Itkin vähän. Odotin hetken, että punakka väri kasvoilta häipyisi. Sitten jatkoin seuraavalle tunnille.

Sinä lähdit Pariisiin

Olin päättänyt soittaa Kaverille. Sain parhaalta ystävältäni vahvistuksen asiaan. Olin päättänyt soittavani tiettyyn aikaan. Tiesin, ettei Kaveri olisi silloin töissä. Olisi myös sellainen ilta, ettei puhelua voisi laittaa humalan piikkiin, vaikka puolikkaan rohkaisun otinkin. Minusta tuli hyperaktiivinen puoli tuntia ennen puhelua. Jännitti niin pirusti. Syke vain nousi. Onneksi minulla oli mielessäni nokkela ja hauska aloitus.

Puhelu hälytti. Toivoin, ettei Kaveri vastaisi. Vastasi. Sanoin ovelan aloitukseni, joka ei ihan mennyt perille. Tosi nokkelaa, Sirocco.

Juttelimme 20 minuuttia. Luulen, että saatoin herättää hänet. Välillä oli hiljaista, mutten tiedä, johtuiko se hänen väsymyksestä, puheluni yllätyksellisyydesta vai siitä, ettei hän olisi halunnut minun soittavan. Hänen täytyi lopettaa, koska kaveri oli tulossa käymään. En tiedä, oliko se tekosyy.

Ei jäänyt erityisen hyvä fiilis luureilusta, mutta nyt se on ainakin tehty. Minun ei tarvitse odotottaa tältä mitään. Ei tarvitse olla mieleltään sitounut mihinkään. Ikävä, kun olin jo ehtinyt rakennella odotuksia tälle, vaikkei sitä saisi varmaan myöntää. Silti olen mielissäni siitä, että uskalsin soittaa. En ole varma, sainko tavatessamme ilmaistua mielenkiintoani. Luulen, että nyt se on ainakin tehty. Peli on menetetty. En usko Kaverin soittavan tänne päin.

Jumitus

Minulla ei yllätys yllätys ole mitään erikoista kerrottavaa. Iltaisin ajatukset harhailevat elokuussa. Koulu ei oikein jaksa kiinnostaa. Olisi vain taas ihana olla Kaverin kainalossa.

Emme ole pitäneet ollenkaan yhteyttä. En edes näe siinä mitään järkeä. Välillä leikin ajatuksella, että soittaisin Kaverille. Olisi kiva tietää, että hän ajattelisi minua.

Olen miettinyt, mitä sitten, kun Kaveri palaa kotiseudulleen. Soittaisiko hän minulle? Vai soittaisiko hän entiselle tyttöystävälleen? Kokemuksesta tiedän, että entiset kumppanit on sellaisia, joiden seuraan vain ajautuu. Kaverin ja hänen entisen tyttöystävän suhde myös oli on-off -luokkaa. Ei siis olisi tavatonta, jos heidän välillä kipinöisi vähän eron jälkeen. Olisin tuosta ihan uskomattoman mustasukkainen. Mutta eihä minulla olisi oikeutta sellaiseen. Minähän olen se tukeilija.

Pitäisi oikeasti yrittää nyt unohtaa Kaveri kokonaan. Ei tulisi myöhemmin pettymyksiä. Unohtaminen ei vain ole helppoa, kun yhteine aika vaikutti niin ruusuiselta.

Girls gone wild

Olin lupautunut viettämään tyttöjen iltaa. Jännitti pirusti. Iltaa vietettiin Kaverin entisen tyttöystävän luona.

Kyseinen tyttö laittoi hiukseni. Hän lainasi minulle vaatteitaan. Onko sanomattakin selvää, että huono omatunto alkoi kalvaa? Mustasukkaisuus myös. Tyttö on nimittäin aika ilmestys.

Tyttö ilmoitti, että tänään minulla ja hänellä lähtee käsistä, koska olimme porukan ainoat sinkut. Minusta kyllä tuntuu, että mieli molemmilla oli edelleen kiinni samassa hepussa.

Comforting sounds

"Oletko syönyt tänään mitään?" kysyi Kaveri soittaessaan minulle. Olin odottanu puhelua jo monta tuntia. Olin ottanut selvää saapuvien junien aikataulut, joten tiesin, milloin Kaveri suurinpiirtein oli huudeilla. Olin myös nälissäni, sillä jännitykseltäni en oikein pystynyt syömään. Tällä menolla voisin laihtua muutaman kilon aika nopeasti. Kaveri sanoi hakevansa meille jotain kiinalaista. Vajaat tunti, ja olimme luonani.

Mutustimme kinkkiruokaa, ja puhuimme Kaverin uudesta työpaikasta. Kaveri siirtyi sängylleni. Itse menin sohvalle. Jotenkin ei tuntunut luontevalta mennä hänen viereensä tällä kerralla. Mies ei tainnut ajatella samoin, sillä hän siirtyi luokseni sohvalle ja suuteli. Kohta hän nosti minut ilmaan, vei sängylle ja heitti alas. Yksi ihana asia Kaverin kanssa peuhimisessa on vaatteiden riisuminen. Se tuntuu tapahtuvan niin hauskasti, vaivattomasti, kiihottavasti. Se on ihan kuin jokin oma pientä tanssikoreografiaa. Aina ihan erilaista. Tällä kertaa mies sanoi, että minun pitäisi riisua rintsikat, koska hän ei kuitenkaan osaisi. Käännyin makaamaan selälleni ja sanoin: "Eikö olisi aika opetella?" Niin lähti liivit ja housut. Kaveri tuli makaamaan päälleni ja siirtyi sormillaan alas. Sitten hän tuli sisälleni.

Kun olimme panneet, kaveri alkoi kysellä viestistä, jonka lähetin. En suostunut vastaamaan, vaikka hän monet kerrat uteli asiaa. Pelkäsin, että mies säikähtäisi, jos sanoisin olevani ihastunut. Niinpä tyydyin kiertelemään aihetta, vaikka Kaveri olikin sinnikäs kyselemään tekstarista. Vietimme päivän taas pussaillen, hipsuttaen sekä jutellen - sängyssä ja alasti tottakai. Sekstailtiin vielä toisen kerran. Otin suihin ja olin päällä. Se oli varmasti yksi parhaista kerroista Kaverin kanssa. Intohimoista.

Puhuttiin toisillemme aika paljon suhdeasioista. Kaveri kiusasi, että minä olisin varmaan vaikea nainen pidemmän päälle. Kielsin asian. Mies sanoi, ettei varmaan tulisi pitkään aikaan paikkakunnalle. Epäilin, että näkisimme seuraavan kerran joulun tienoilla. "Sitähän ei tiedä, vaikka sinulla olisi poikaystävä tai minulla tyttöystävä", Kaveri sanoi. Myönsin asian olevan niin. Minua hiukan harmitti. Olisin halunnut sanoa, kuinka silti tahtoisin nähdä häntä vielä myöhemmin. Ymmärrän, kuinka turhaa sellaisen ajattelu edes on. Kyllä me varmasti näemme vielä, mutta kuka tietää tulevista elämäntilanteista. Sanomattakin on selvää, ettei kumpikaan meistä halua kaukosuhdetta. Ei varsinkaan näin lyhyen "tapailun" jälkeen. Lisäksi ystäväpiiri antaisi siunauksen toimillemme vasta paljon myöhemmin.

Makasimme aivan kiinni toisissamme. Silmät kiinni silittelimme paljasta ihoa. Oli aivan hiljaista. Välillä toinen meistä huokaisi hiukan. Sitten sanoin, että mielestäni hän on ihana. Sanoin, kuinka viestini oli tarkoittanut vain sitä. Tuo oli lähinnä, mitä uskalsin sanoa tunteistani Kaveria kohtaan. Hän sanoi minua ihanaksi.

Kaveri sanoi lähtiessään, kuinka hänellä oli ollut täydellinen päivä. Minä en tuntenut yhtään syyllisyyttä siitä, että hän oli ollut luonani, eikä hyvästelemässä ystäviään. Minulla oli liian kivaa. Suudeltiin, ja kerroin kuinka ihanaa, minulla oli hänen kanssaan ollut. Sitten mies lähti.

Jäähyväiset olivat mitä parhaimmat. Varmasti tulen ikävöimään Kaveria. Jostain syystä minulla kuitenkin on ihan kevyt olo romanssistamme ja sen päättymisestä. Toiveissa tietenkin tällä hetkellä on, että se voisi jatkua jollain toisella paikalla ja ajalla. Muttei sitä tiedä, mitä elämä vielä tuo tullessaan. Äänettömästi sovimme, ettemme soittele toisillemme. En tiedä, kuuluuko Kaverista mitään, jos hän tulee paikkakunnalle käymään. Itse varmasti soittaisin, jos sattuisin matkustamaan hänen lähettyvilleen.

Tuntuu hyvältä, kun tietää toisen välittävän. Tuntuu hyvältä, kun tietää voivansa vielä välittää jostakusta näin paljon. Nyt ei vain tiedä, kuinka pitkälle tällainen ihastuminen kantaa.

Yllätyksiä

Odottelin Kaverin viestiä koko päivän - turhaan. Olin jo ehtinyt soittaa hätäpuhelun yhdelle ystävälleni. Hän oli ensimmäinen, jolle kerroin Kaverista. Sitten yllätyksekseni Kaveri soittikin minulle. Aika myöhään illalla, mutta kuitenkin. Olin erittäin yllättynyt. Eipä ole ennen käynyt niin, että heppu soittaisi tuollaisen piinan jälkeen. Hän jopa soitti, eikä lähettänyt yhtä epämääräistä viestiä kuten allekirjoittanut.

Kaveri kysyi, mitä minun hyypiöviestini oikein tarkoitti. Kiertelin asiaa häpeissäni. Hän ei tyytynyt soperruksiini, vaan kyseli edelleen, oliko viestini edes imarteleva. Kerroin hänen voivan otaa sen imarteluna. Juttelimme puhelimessa niitä näitä. Sitten Kaveri sanoi, että oli suunnitellut soittavansa minulle, jotta voisimme nähdä vielä viimeisen kerran ennen hänen lähtöään.

Saisin siis sittenkin romanttiset jäähyväiset.

Jännitystä elämään

"Vitsit. Olet saanut pääni ihan sekaisin. Hyvää huomenta!"

Noilla sanoin tervehdin Kaveria tekstiviestitse ennen kotiinpaluumatkaani. Heti sen jälkeen suljin puhelimeni. En ole uskaltanut aukaista sitä, vaikka kotona olen ollut jo useamman tunnin. Vastaus pelottaa. Enemmän ehkä pelottaa, jos sitä ei tulekaan. Vainoharhoissani olen jopa miettinyt, että ehkä kaikki oli vain unta. Välillä muistutan itseäni, miten kauniisti Kaveri minulle puhui viimeksi kun olimme kaksin.

Nyt olisi viimeinen hetki tavata ennen hänen muuttoaan. Tai ehkä se tilanne oli jo viimeksi.

EDIT:
Paniikissa avasin puhelimeni pari tuntia sitten. Tekstiviestiä piippasi. Panikoin tunnin, kunnes pystyin lukemaan sen. Tekstari oli tervehdys puhelinoperaattoriltani.

Nyt hakkaan päätä seinään, kuinka typerä olin laittaessani viestiä ylipäätänsä. Toisaalta hyvä, ettei vastausta kuulu. Olihan koko asetelma aivan typerä alun alkaenkin. Kuitenkin olisin toivonut kuulumisia, joka olisi laittanut hymyn huulille. Jokin kiva lopetus (lue:tauko) tälle romanssille. Sen sijaan saan unettoman yön ja ennen alkavia ryppyjä otsaani.

Ärsyttää, kun nyt tunnen olevani samalainen skitso nainen viesteineni kuin kaikki muutkin. Miksen voinut olla viileä ja rauhallinen?

Luftslott

Niinhän sitä luulin, että viimeisin jakamani kertomus olisi viimeinen Kaverin kanssa ainakin vähään aikaan. Väärin luulin, sillä törmäsin mieheen vahingossa yksi päivä. Kahviteltiin siinä sitten minä, Kaveri ja muutama muu. Kaveri yritti saada muita juhlimaan hänen kanssaan illalla, mutta kukaan ei oikein ollut innostunut asiasta. Kun muut menivät tilaamaan pikkupurtavaa, istuimme miehen kanssa kaksin. Hän ehdotti, että voisi tulla luokseni, mikäli mitään iltapuuhia ei saa suunniteltua. Vaihdoimme kahvittelujen päätteeksi hätäisesti puhelinnumeromme.

Suunnittelematta päädyin hiprakoitumaan. Kaveri kutsui itsensä ja pari muuta yhteistä ystävää luokseni. Suunnittelematta siksi, että kuvittelin jonkin aikaa viettäväni hiljaisen illan miekkosen kanssa kaksin. Hän on kuitenkin ehtinyt jo lupautua ystävänsä seuraksi kuppilaan. Kaveri sitten kutsui muut luokseni, jotta hänellä olisi syy tulla viettämään iltaa kanssani. Hiukan erikoinen kuvio, mutta oli kyllä todella hauskaan.

Baarissa varmaan kaverit ihmettelivät kun kävin pari kertaa syöpäkääryleellä Kaverin kanssa, vaikken polta. Saatan kyllä olla asiassa vähän vainoharhainen. Pöydässämme vain oli koko ajan niin paljon porukkaa, ettemme voineet rauhassa hioa pelisuunnitelmaamme. Sanoin miehelle, että lähtisin ensiksi. Hän voisi seurata perässä. Kaveri ei kuitenkaan humalaltaan jaksanut odotella niin kauan kuin aluksi pyysin.

Tällä kertaa emme valvoneet aamuun, kuten aiemmin. Olimme molemmat aika humalassa. Pussailimme ja hiplesimme vähän aikaa. Kaveri sanoi pitävänsä minusta. Korjasi tykkäävänsä minusta todella paljon. "Kyllä sinäkin minusta vähän tykkäät." "Niin tykkäänkin." Hän hymyili vastaukselleni ja käänsi päänsä. Luulen, että se oli lause, jonka hän samaan aikaan halusi kuulla ja olla kuulematta. Meidän pieni romanssi on niin utopistinen. Hän on ystäväni tuore eksä ja muuttamassa parin viikon sisään muualle. Minulla on jotenkin sellainen kuva, että molemmat haluaisivat jotain enemmä, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa sitä. Liikaa muuttujia. Silti meillä on niin hauskaa yhdessä. Kikattelen kuin pikkutyttö kun kävelen keskustassa ja muistelen keskustelujamme.

Kaveri vietti luonani koko päivän. Makoilimme alasti sängyssä iltaan asti. Välillä juteltiin. Sitten halailtiin. Kohta kiehnättiin kuin mitkäkin teinit. Minulla oli menkat, joten emme päässeet kovin pitkälle touhuissamme. Kiima oli sitäkin pahempi. Mielestäni on ihan uskomatonta, miten rentona pystyn olemaan jonkun kanssa niin nopeasti. Olemme tavanneet kolmesti kaksin, ja siinä me olimme pitkällämme hipeltämässä toisiamme - ilman mitään huolia. En ole vähään aikaan ollut niin iloinen.

Nyt lähden onneksi lomailemaan muutamaksi päiväksi ystävieni kanssa. Saa nähdä, miten tässä nyt käy. Taas rivien välistä luettuna piti olla viimeinen kerta kun tapaamme näissä merkeissä. Mutta mitä kaksi ihmistä, joilla ilmeisesti järki ei ole huutanut kovaa viime aikoina, tekevät. En tiedä. Tässä hattarassa on kiva olla, mutta tällaiset pilvilinnat eivät ole luotu kestämään.

Kerta kiellon päälle

Olin aika ihmeissäni edellisen kirjoituksen palautteisiin. Odotin kunnon lynkkausta.

Lähdin viettämään iltaa parin ystäväni kanssa. Seurueeseen piti kuulua myös Kaveri, mutta suunnitelmat pojilla muuttuivat niin, että jäivätkin keskenään saunomaan. Olin hiukan harmissani kyseisestä peruuntumisesta, vaikken aluksi edes tiennyt, että hänenkin olisi pitänyt liittyä seuraan. Porukoidemme taipaleet kuitenkin kohtasivat vielä baarissa. Minulla oli seuraavana aamuna työpäivä, joten otin juomapuolen aika hillitysti. Kaveri kuitenkin halusi tarjota tequilan, eräs toinen salmarin. Äkkiä sitä oltiin juhlafiiliksellä.

Ei ollut laisinkaan vaivaannuttavaa olla Kaverin seurassa. En toisaalta pelännytkään sitä. Pelkäsin enemmänkin, että muut huomaisivat, kuinka kivaa minulla oli hänen seurassaan. Valomerkin jälkeen portsarit saivat ahdistella seurueemme ulos. Jäimme Kaverin kanssa juttelemaan, kun muut vielä jäivät narikkaan ja tupakalle. "Oletko lähdössä jatkoille?" kysyin mieheltä. Hän sanoi, ettei tänään taida olla kenelläkään jatkoja. "Lähdetkö mun kanssa kahdestaan jatkoille?" oli seuraava kysymykseni. Ei tarvinnut toista kertaa kysyä. Sovimme, että minä lähden kotiin, ja hän tulee perässäni. Ei tulisi liikaa kysymyksiä muilta ystäviltä.

Kymmenen minuuttia kotiutumisen jälkeen vilkuilin parvekkeelta alas. Kaksi pissaliisaa kusi naapurini auton takana. Kun he olivat saaneet luonnon tarpeet täytettyä, näin Kaverin alhaalla. Heitin hänelle avaimen. Nauroimme molemmat tytöille, jotka olivat päättäneet virtsata sisäpihalle. Sitten suutelimme. Se tapahtui kuin elokuvissa. Ensin nauroimme. Sitten hiljenimme. Katsoimme toisiamme silmiin sekunnin sadasosan. Sitten olimme toisissamme kiinni. Kaveri peruutti sängylleni ja istuin hänen syliinsä. Vähensimme vaatteita ja nauroimme. Nousimme ylös ja kaveri tuli taakseni. Mies suukotteli niskaani ja riisui alusvaatteeni.

Hiplattiin, pantiin, juteltiin, kävimme suihkussa. Järjestystä tai määriä en muista. Kaikki vain soljui eteenpäin ja meillä oli hauskaa. Kaveri sanoi, että oli yrittänyt kerätä rohkeutta jutella minulle ja pyytää ulos. Hän sanoi pitävänsä minusta ihmisenä. Tuntui liian riskaabelilta sanoa, että minä pidin hänestä miehenä. Niinpä olin hiljaa ja päästin Kaverin yksin savukkeelle. Sitten hiplailtiin taas. Mies sanoi pitävänsä seksistä kanssani, koska olen niin seksuaalinen. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta olen kuullut aiemmin jotain saman tapaista. Ehkä se on musta huumorintajuni tai jotain. Minäkin pidin seksistä Kaverin kanssa. Se oli todella vapautunutta. Ihan loistavaa. Edellisen kerran se oli hyvää, mutta nyt se oli sitä potenssiin sata. Suuteleminenkin oli aivan ihanaa. Hipsuttelimme toisiamme ja juttelimme pitkään aamuun. Ihan kuin oltaisiin tunnettu aina.

Nukuin pari tuntia, ja sitten en saanut enää unta. Vainoharhat ja morkkis iski. En pystynyt nukkumaan, joten viihdytin itseäni silittelemällä unikaveria. Hän taisi tajuta, ettei kaikki ole hyvin, joten juteltiin tilanteesta. Kaveri rauhoitteli minua ja pystyin taas nukahtamaan. Mietin, että onneksi olin tilanteessa juuri kyseisen miehen kanssa. Joku toinen ei olisi murehtinut minun mietteitäni.

Kello oli herättämässä pari tuntia ennen töihin lähtöä. Kävin suihkussa ja laittauduin. Sen jälkeen pujahdin takaisin Kaverin kainaloon. Hempeiltiin hetki ennen kuin mieskin päätti lähteä suihkuun. Peseydyttyään Kaveri puki vaatteensa päälleen, mietti lähtöä hetken, ja riisui taas. Hän sormetti minua pitkään. Se oli vahinko, sillä mies ei omien sanojensa mukaan osannut lukea asianomaisen reaktioita. Hyvä minulle.

Ennen lähtöä hipsuttelimme ja juttelimme. Kaveri sanoi, mitä harvemmin tapaamme, sitä suurempi todennäköisyys on, että juttu säilyy salaisuutenamme. Aikaisemmin hän oli sanonut haluavansa tulla luokseni vielä töitteni jälkeen. Minua harmitti, mutta tajusin hänen olevan oikeassa. Ei meidän tarinasta voisi ainakaan nyt tulla mitään. Sitä paitsi Kaveri on muuttamassa töiden perässä muualle. Luulen, että kyseinen keskustelu oli toistaiseksi tämän suhteen viimeinen. Se oli hyvä päätös. Olen kuitenkin aika varma, että tapaamme vielä samoissa merkeissä. Ehkä vielä ennen hänen muuttoaan. Ehkä vasta vuosien päästä. Minulla on vain sellainen tunne, ettei tämä ollut aivan lopullista.

Kaveri lähti luotani ensin. Ennen lähtöä suutelimme pitkään. Siinä oli sellaista viimeisen suudelman meininkiä.

Playing with fire

Nyt minun täytyy kertoa jotain, mistä en ole ylpeä. Olen aiemmin ajatellut, että olen järkevä ihminen. Olen suunnitelmallinen. En tee heräteostoksia. Pysyn aikatauluissa. Kuitenkin ihmissuhdeasioissa taidan ajatella enemmän sydämellä - tai pillulla. Aiemmista kirjoituksista voi ehkä päätellä jotain siitä, mitä aion nyt kertoa.

Tarina alkaa siitä, kun olin ystävän kanssa viettämässä iltaa. Liityimme seurueeseen, jossa myös herra Kaveri oli. Ilta oli yksi hauskimmista pitkiin aikoihin! Niinpä oli hyvin luonnollista, että osa seurueesta halusi lähteä jatkoille. Tulimme pienellä porukalla minun asunnolleni. Kuunneltiin musiikkia ja syötiin pitsaa. Itseasiassa tanssittiikin. Se on jo aika harvinaista jatkohommille. Väsymys alkoi painaa päälle, joten ihmisiä lähti yksitellen kotiin.

Lopulta jäin kaksin Kaverin kanssa.

Hän tuli viereeni istumaan. Juttelimme vähän aiemmista asioista. Kaveri kertoi, ettei ole aikaisemmin tavannut tyttöä, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaisivat yhtä hyvin. Hämmennyin hiukan ja yritin selitellä, etteivät muut vain ole tulleet ajatelleeksi samoja asioita. Löpisimme jotain ja Kaveri meni vaihtamaan kappaletta. Se oli hidas. Hän tuli luokseni ja veti minut häneen kiinni. Painauduin miehen rintaan. Joku tuntui hullulta, enkä pystynyt kunnolla rentoutumaan. Kun biisi vaihtui nopeampaa irrottauduin hänestä ja menin takaisin istumaan. Oli jotenkin surrealistinen olo. Juttelimme jotain, mitä en nyt muista.

Kun seuraava hidaskipale alkoi soida Spotifyssä, Kaveri veti minut uudestaan tanssimaan. Tällä kertaa olin ehkä vähän rennompi. Mies silitti hiuksiani. Minä olin vain tiukasti hänessä kiinni. Tunteet myllersivät pakokauhusta iloon. Pysähdyimme molemmat vain hengittämään. Kaveri nosti leukaani ja sanoi, että hänen taitaisi olla parasta lähteä. Tuli hiljaisuus. Sitten hän suuteli. Irrottauduin ja änkytin. Olin nähnyt kaiken tapahtuvan jo aiemmin kun hän ensimmäisen kerran veti minut tanssimaan. Olin siitä asti miettinyt, mitä tekisin. Silti änkytin. Sanoin hänen entisen olevan ystäväni. Kädet puuskassa seisoin Kaverin edessä ja sopertelin jotain. Hän suuteli minua taas.

Kaveri sanoi voivansa nukkua sohvallani. Muutin sohvan vuoteeksi ja annoin miekkoselle tyynyn. Puhuimme jotain valloillaan olevasta tilanteesta. Siitä, millaisia tytöt näissä tilanteissa olivat. Kaikki tuntui todella vaikealta. Nukkuminen ja hereillä oleminen. Kaveri pyysi minut viereensä. Minä menin.

Yöllä heräsin siihen kun Kaveri suuteli kaulaani. Pantiin. Pantiin myös aamulla. Seksi oli sellaista kuin sen pitäisiki olla. Kävimme peräkkäin suihkussa ja makoilimme sohvalla alasti. Juteltiin turhia juttuja. Molemmilla oli ollut hauskaa. Ennustimme, millainen morkkis olisi seuraavana päivänä. Mietin Kaverin sitoessa kengän nauhoja, pitäisikö minun suudella häntä lähtiessä. En tehnyt sitä.

Nyt päiviä myöhemmin voin sanoa, ettei minulla ole morkkista. Minulla on morkkis siitä, ettei sitä ole. Olen miettinyt kaikenlaista. Haluaisin nähdä Kaveria uudestaan. Toisaalta taas en. Toisaalta haluaisin soittaa ja avautua hänen eksälleen ihastumisestani. Myös entisenä tyttöystävänä voin sanoa, ettei tällaista voisi ymmärtää. Olen harmissani, etten tavannut Kaveria aiemmin.

Saa tulla paheksumaan tekoani. Niin minäkin tekisin.

Kärvistelyä

Nyt on ilmassa pientä moraalidilemmaa Kaverin suhteen. Ajatuksia ja mietteitä pyörii mielessä yhtenään. En vain pääse niistä irti. Tämä tilannekin on aivan uusi minulle. Ennen ystävien poikaystävät ovat olleet minulle vain ystävien poikaystäviä. En hyväksy ajatuksiani edes sen vertaa, että uskaltaisin puhua näistä kellekään.

Nyt Kaverin sivilisääty on muuttunut.

Kavereita

Yllätyksekseni sain yhtenä yönä viestin puhelimeeni. Se oli eräältä pitkäaikaiselta ihastukseltani (josta muuten vähän kerroinkin edellisessä kirjoituksessa). Hän tarvitsi yöpaikan, koska muu seurue oli painunut pehkuihin. Olimme flirttailleet aikaisemmin illalla aika paljon, joten tottakai pieni toiveikkuus iski peliin.

Vaikka sain ensimmäiseen viestiin herättyäni krapula-aamu-tyylisen rytmihäiriön, tähän tyttöön saatiin nopeasti virtaa, kun mies kertoi muutaman viestin jälkeen kaipaavansa yösijaa. Mitä epätoivoinen nainen ehtii alle viidessä minuutissa? Ainakin pesemään hampaat, käymään suihkussa, sheivaamaan kriittiset alueet ja vaihtamaan kahdesti alushousut (ensimmäiset olivat liian tyrkyt, seuraavat vasta sopivan huolettomat, mutta nätit). Kaiken tuon ehdin ennen kuin piti heittää avain ikkunasta.

Valitettavasti keskustelua enempää ei tapahtunut. En saanut edes unikaveria, vaan herra nukkui sohvallani. En olisi uskaltanut ehdottaa lusikkahommia, vaikka se olisi ollut kyllä kivaa. Olen joko kirkkaasti vain kaveri ihastukseni silmissä tai sitten hänkään ei uskaltanut ehdottaa mitään, sillä en oikein heti ymmärtänyt hänen vihjailujaan yöpaikasta. Veikkaan kyllä sitä ensimmäistä.

Aamulla mies vielä torkkui, kun itse lähdin töihin.

It never happened

Mulla oli hauskin viikonloppu pitkiin aikoihin. Kaksi vanhaa kaveria kotiutuivat rapakontakaa. Toinen heistä on ollut yhden elämän vaiheen parhain ystävä ja toinen taas pitkäaikaisin ihastus. Ihastuksen kanssa meillä on ollut yksi yhdenillanjuttu ja paljon flirttiä. Hänen luonaan olimme isommalla porukalla. Söimme, joimme ja pelasimme mölkkyä. Mölkyn pelaaminen oli mulle ihan uusi juttu. Mutta olin ilmeisesti ottanut douppingia juuri sopivasti, sillä jyräsin kaikki!

Entisen ihastuksen kanssa ei oikeastaan enää tuntunut kipinöintiä. Hänessä yhdistyy aika lailla kaikki asiat, missä miehissä viehätyn. Helposti olisin jalat vetelinä juoksemassa konttaamassa hänen perässään, jos pientä signaalia ilmestyisi. Nyt kaikki oli kuitenkin hyvin kaverillista. Krapulaleffa katseltiin vierekkäin makoillen, ja seksuaalinen jännite hiuteli miinuslukemissa.

Sen sijaan minun täytyy ripittäytyä yhdestä toisesta Kaverista. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä. Meitä myös yhdistää yksi minun parhain ystävä, joka on Kaverin tyttöystävä, avovaimo. Olin todella iloinen joskus pari vuotta sitten, kun tutustuin Kaveriin paremmin. Mielestäni on mahtavaa, jos pystyy olemaan hyvissä väleissä kavereiden kumppanien kanssa. No, tällä pariskunalla on aika värikäs menneisyys. Ilmeisesti viha ja rakkaus kulkee vain niin vahvasti käsikädessä. Nyt he ovat ilmeisesti eroamassa kolmatta kertaa. Minä sen sijaan tunnun tulevan Kaverin kanssa aina vain paremmin juttuun.

En tiedä, onko tunne unresolved sexual tensionista vain minun kuvitelmaani, mutta en halua ottaa asiasta selvää. En voi sanoa olevani ihastunut, mutta voin kuvitella, että se on menossa siihen suuntaan Kaveria kohtaan. Se on pelottavaa. En halua myöntää sitä, enkä kertoa sitä kellekään. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos sekaantuisin ystäväni miehiin. En, vaikka he eroaisivat.

Lähdimme lähes samalla porukalla jatkoille aloittelupaikkaan. Siinä parempiin suihin meni tonkka viiniä ja tasavaltapullo. Itse tyydyin lähinnä ruokaisampiin vaihtoehtoihin, sillä aloin olla aika poikki. Hyvin jaksoin kuitenkin kukkua aamuseitsemään asti. Aloimme miettiä nukkumisjärjestelyjä. Nukkumatiloja oli rajatusti sisätiloissa. Sängylle päätyi illan aikana muodostunut kaksikko. Isäntä pääsi ilmeisesti sohvalle. Itse nukahdin kesken keskustelujen terassin pitkälle ja kapealle penkille. Ilmeisesti olin niin säälittävä näky, että minulle haluttiin tuoda peitto ja tyyny.

Olin nukkunut hetken, kun tyynyäni kopeloitiin. Se oli Kaveri. Hän oli tullut taistelemaan toisesta puolesta. Nukahdin päät vastakkain miekkosen kanssa. Seuraavaksi heräsin, kun Kaveri möyhi uudestaan tyynyä. En jaksanut välittää vaan yritin jatkaa uniani. Korjailtuaan nukkumisasentoaa mies hivutti kätensä puolelleni ja otti omastani kiinni. Pasmat menivtä aivan sekaisin, enkä tiennyt, mitä tehdä. Päädyin leikkimään kuollutta. Tuolta karhun kohtaaminen varmaan tuntui.

Nyt yritän iskostaa päähäni, ettei mitään tapahtunut. Mitää ei tule tapahtumaan. Haluan pystyä katsomaan itseäni peiliin.

PS. Vaimomatskupisteitä saa hyvällä kotiteatterilla.

Phishing

Olen viettänyt viime aikoina paljon iltoja ulkona juhlien. Se ei näy ehkä kirjoitusten määrässä. Miksi? Olen ollut niin jumiutunut ihanien ystävien ja tanssilattian liepeille. Olen tuuletellut oikein kunnolla. Onneksi en alkoholin määrän suhteen kuitenkaan.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, mitä tämä tekee nyt mahdollisuuksiilleni saada kesäromanssi. Sitten tajusin, että baarissa tapaamani miehet eivät ole oikeastaan koskaan saanet sukkia pyörimään ballerinoissani. Juha on poikkeus, mutta silmäpelimme olikin jatkunut jo pari kuukautta ennen lähestymistä. Loppupeleissä en edes ollut todella ihastunut. Ihmetyttää hiukan, miksi sinkut haluavat löytää kumppaninsa humalassa. Onhan se helppoa, kun omat estot ovat jääneet narikkaan tai jopa keittiön kaapissa majailevaan jallupulloon. Valitettavasti ihmisten todelliset luonteet jäävät joidenkin humalaisten tapauksessa myös samaan säilöön.

Nyt sitten ihmetyttää, mistä minun pitäisi niitä poitsuja löytää. No, ainahan lukukauden alussa tulee uusia tulokkaita. Olen taas saanut matkakärpäsen pureman. Vuoden alussa toivottavasti voin huidella uusilla huudeilla. Se taas riippuu monista eri muuttujista.

Seksi sulle, palkka mulle

Etsin tässä vapaapäivän ratoksi itselleni vähän luettavaa. Blogilistan syövereistä löysin blogin, joka kertoi "amatöörihuorasta." Minulla on jo pidempään ollut mielenpäällä ajatuksia elintasohuoraamisesta. Ensimmäisen kerran törmäsin ilmiöön varmaan nelisen vuotta sitten, kun Metro- ja 100-lehdet keksivät alkaa kirjoitella aiheesta. Muutama kuukausi sitten istuin lähijunassa, jonka viereisessä loossissa oli arviolta 14-15-vuotiaita tyttöjä. He keskustelivat siitä, millä tavoin osa heistä saa miehiltä rahaa.

Itse en oikein suvaitse huoraamista. Sinällään minusta seksistä veloittaminen ei ole väärin. Tyhmä ei ole se joka pyytää ja niin pois päin. Osaltani ajattelen, että on väärin tienata verottomasti ns. helppoa rahaa. En toisaalta osaa arvioida itsensä myymisen hintaa. Enemmänkin ehkä halveksin materiaalin ihannoitia. Suomessa kun kenenkään ei oikeasti tarvitse huorata henkensä pitimiksi. Ymmärrän, että opiskelijalla on tiukkaa, mutta itse en ole rahapulassa ikinä harkinnut deitti-ilmoituksen pystyttämistä.

Onko tämä sitten kateutta kun itse olen keväällä paiskinut 80-90 tuntisia koulu- ja työviikkoja saadakseni kuun alussa n. 400e opintotukien päälle? Ei. Tämä on minun valintani ollut. Tai itseasiassa en näe huoraamista edes vaihtoehtona. Ajatuksen tasolla se saattaisi toimia, mutten itse ikinä haluaisi tarjota kroppaani parista huntista. Siihen päälle vielä ajatus siitä, että joku ilta saattaisit panna tulevaa työnantajaasi. Suomi on yllättän pieni maa.

Mitä ajatuksia muilla on huoraamisesta? Miten suhtautuisitte, jos hyvä ystävä tai tyttöystävä harjoittaisi kyseistä ammattia? Miksi huoraaminen tuntuu olevan niin pinnalla juuri nyt?

Trip to Down Under

Tapasin tässä yksi ilta erään reppureissaajan. Australialaisen miehen. Itse olen intona kaikennäköiseen matkustamiseen, joten juttua riitti. Halusin esitellä Aussille kaupungin menomestoja, koska hän lähtisi seuraavana iltana jatkamaan matkaansa.

Kävimme minun lempipubissa ensiksi. Sieltä ostimme viinipullon ja juttelimme valomerkkiin asti. Ystäviäni liittyi seurueeseen tässä vaiheessa, ja harmittelimme arkipäivää, jolloin suosikkibaari ei ollut auki. Kavereideni mukana siirryimme yökerhoon, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Seurue paisui suuremmaksi. Kun keskustelu yltyi kiihkeämmäksi, vaihdoin muutaman nopean kosketuksen reiteen Aussin kanssa. Mies sanoi juotuamme yhdet lonkerot haluavansa jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Jätimme ystäväni baariin ja siirryimme seuraavaan. Aloin olla todella humalassa, ja minulla oli työpäiväkin odottamassa. Siirryin siis vesilinjalle. Olimme kuitenkin ulkona pikkutunneille asti. Baarin sulkeuduttua jäin Aussin kanssa ulos ihmettelemään Suomen kesäiltojen valoisuutta. Vakuutin miehelle, että hänen kuuluisi nähdä myös Suomen talvi.

Jatkoimme luokseni. Olimme keskustelleet musiikista illan, joten siirryimme ystävämme youtuben syövereihin. Puheeksi tuli karaoke, joten kohta stereot olivat täysillä soittamassa karaokeversioita Yesterdaysta ja Bohemian Rhapsodysta. Jälkeen päin naurattaa, kuinka tunteella jaksoin laulaa jälkimmäistä biisiä. (Vielä ei kuitenkaan ole tullut ensimmäistä varoitusta.) Minua alkoi väsyttää, joten menin sänkyyn vähennettyäni ensin vaatetusta ja harjattuani hampaat. Aussi siirsi tietokoneen yöpöydälle ja tuli viereeni. Vaadin häntä kuuntelemaan suomalaista reggaeta ja kurottauduin hänen ylitseen vaihtamaan biisiä. Silloin hän kosketti ensimmäistä kertaa peffaani. Ihan siveästi - jos niin nyt voi tehdä. Mies sanoi haluavansa valita vielä viimeisen biisin, ja minä pyysin pistämään ääniä pienemmälle. Käännyin kyljelleni musiikin alettua taas soida. Aussi kääntyi myös, ja veti minut tiukasti kiinni itseensä. Hän tuoksui hyvältä. Ennen nukahtamista sain pienen suukon niskaani.

Aamulla ennen sängystä nousemista vaihdoimme lusikassa muutaman vaivihkaisen intiimimmän kosketuksen kunnes kello soi. Olo oli hiukan hatara, mutta painelin suihkuun. Suhkusta tultuani menin takaisin Aussin viereen sängylle. Kääntäessäni kylkeä tajusin kietoneeni pyyhkeen huonosti asennonvaihdosta ajatellen. Yritin korjailla sitä vähän säädyllisemmäksi. Ehkä vähän huonoin tuloksin, mutta yritin kuitenkin. Mies halusi mennä suihkuun ja pyysi lainapyyhettä. Minä torkahdin sillä välin.

Suihkun jälkeen Aussi tuli selkääni kiinni. Hän kosketteli hellästi reittäni. En ole varmaan koskaan saanut sellaisia väristyksiä pelkästä lantion koskettamisesta. Mies alkoi suudella niskaani ja selkääni. Ihan kuin suuri vilunväre olisi kulkenut rankaani pitkin. Se oli aika upeaa. Hän oli todella hyvä koskettamaan minua. Kädet olivat tarpeeksi kovakouraiset. Lisäksi mies on varmasti ollut paras suutelemaan kroppaani. Se tuntui joka paikassa. Pian Aussi siirtyi alemmas. Ehkä down under -miehillä on jotain synnynnäisiä lahjoja suukikkailuihin. Nimittäin kivaa oli sekin. Suorastaan harmitti, että antamani suihinotto-kokemus tuskin oli samaa tasoa. Krapulassa nimittäin syljen eritys ei ole aivan kohdillaan. Tiedä sitten huomaavatko miehet eroa. Seksihommia ajatellen kyseisen herran palikat olivat kyllä kohdillaa. Kun olin päällä penis koski oikeita paikkoja. Ehkä se oli oikean käyryysasteen, seksittömyyden, ison kalun, hyvän fiiliksen ja planeettojen asentojen yhteissumma.

Pitkän linjan panohommien jälkeen kävimme molemmat vielä uudestaan suihkussa. Kerroin Aussille muutaman vinkin, missä hänen kannattaisi vielä ennen lähtöään käydä. Menimme yhdessä aamupalalle ennen työvuoroni alkua. Miehen olo oli kuulemma hyvä. Itse olin vähän tutinoissani. Hyvästelimme kun minun oli aika mennä töihin.

Työpäivänä sain yllätyksen, kun Aussi tuli vielä uudestaan moikkaamaan ennen lähtöään. Suutelimme ja hän oli poissa. Muutama päivä jälkikäteen ehkä jopa vähän harmittaa, että mies matkaa toiselle puolelle maapalloa.

EDIT: Paljastui, että miekkosella on tyttöystävä kotimaassaan. :D Itken ja nauran! Mikä minua vaivaa?

Yhteen tullaan

On ollut hiukan hiljaista blogin puolella. Tämä ei tosin johdu siitä, että mitään ei olisi tapahtunut. Itseasiassa olen päässyt nukkumaan kainalossa jo useampina öinä. Kesäkuumalla näkee paljon miehiä pelkissä t-paidoissa, ja minä käyn kuumana hyvin muodostuneisiin käsivarsiin. :D Välillä ulkoillessa olisin halunnut juosta tuntemattomien miesten syliin ja pyytää kahville. Itsevarmuutta ei kuites löydy ihan niin paljon. Olen tässä viimeisen kuukauden aikana viehättänyt miehiä, jotka eivät ole ollenkaan tyyppisiäni. Kun eräs pillu-paitainen mies yritti saada kotiinsa, mietin: "miksi juuri minä."

Mutta nyt niihin unihommiin. Eräs mies menneisydestäni otti yhteyttä. Tapailimme muutaman viikon pari vuotta sitten, kunnes tajusimme, ettemme puhu edes samaa kieltä keskenämme. Seksi oli loistavaa, joten emme sen jälkeen ole kauheasti tavatessamme keskustelleet. Parin episodin jälkeen en kuitenkaan halunnut edes olla yhteyksissä kyseiseen herraan.

Kävin kyseisen miehen kanssa lasillisella. Minä otin viiniä, hän tilasi tuopillisen vettä. Kun tuoppi tyhjeni, mies täytti sen laukussa olevalla oluella. Classy. Tuollaiset asiat tässä herrassa minua häiritsevät todella paljon. Ilta meni kuitenkin hyvin, ja tulimme yllättävän hyvin juttuun. Oli itseasiassa ihan hauskaa. Menimme baarin suljettua minun luokseni kuuntelemaan musiikkia. Päädyimme makaamaan lusikassa sängylleni, ja mies silitteli hiuksiani. Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt kun kuvittelin, ettei poitsu yrittäisi käpälöidä. Väärä luulo. Kieltäydyin kuitenkin. (Lihan himo ei olekaan niin heikko!)

Ilta toistui seuraavana päivänä. Mies kysyi saisiko tulla luokseni, jos pitäisi näppinsä erossa. Lupasin. Tiesin, ettei siitä hyvää seuraisi, mutta kaipasin huomiota. Lisäksi minulla oli ollut hauskaa edellisiltana. Mies kuitenkin yritti taas kisutella sänkypuuhiin. Siitä seurasi jonkin näköistä kuivaharjoittelua. Kieltäydyin taas. En tiedä, miksi en innostunut seksistä. Joskus maailman parhaimmilta tuntuneet otteet eivät vain sytyttäneet. Ehkä kyse oli siitä, etten enää oikein arvosta kyseistä henkilöä. Ehkä hänen otteensa ovat muuttuneet. Ehkä minä olen muuttunut.

Kolmatta kertaa hän ei yrittänyt tulla kylään. Sen sijaan tapasin hänet seuraavana iltana baarissa. Nyt oli toinen nainen kierrossa. Muistin taas, miksen erityisemmin välittänyt miehestä. Tajusin välttäneeni morkkiksen. Vaikken mitään romanttista välillemme halua, minua ei kiinnosta olla tyypin pikku-tsirbula tai sulka hatussa.

Kuitenkin oli ihanaa nukkua hyvältä tuoksuvan miehen viekussa. Harmi vain, että hän kuorsasi paljon. Toisin kuin eräs toinen..

Trapped in woman's mind

Toistaiseksi ei tullut hirveää seksivyöryä vaikka uusi kausi lähtikin käyntiin. Sen sijaan olen todistanut itselleni olevani edelleen nainen, vaikka huumorintajuni härskiksi meneekin. Olen nimittäin jo tuhannen kerran taas huomannut, kuinka vaikeasti tavoiteltavat miehet ovat mieleeni. Esimerkki ajatusmaailmani ailahtelevuudesta:

En ollut oikein saanut selkoa, mitä ajattelen Tonista. Mukavan oloinen tyyppi, mutten oikein näe romanttista tulevaisuutta välillämme. Sitten eräs ilta, kun istuskelin terassilla ystäväni kanssa, näin hänen kävelevän naisen kanssa. Ajattelin: "Aika nopeaa toimintaa. Just kun mua ois voinut vähän kiinnostaa." Seuraava siirto ystäväni kanssa oli vaihtaa baaria. Sanoin haluavani käydä kotona mutkan viemässä tavaroita. Ystäväni sitten meni edeltä. Sattumoisin Toni oli ollut kyseisessä kuppilassa kavereidensa kanssa, ja lähtöä tehdessään hän oli kysynyt, minne minä olin jäänyt. Tämän kuultuani ajattelin: "Onpa takertuva tyyppi. Ei kiinnosta."

Tämä ajatusjuoksu naurattaa varsinkin näin jälkikäteen pohdittuna. :D

Tapasin Tonin tuon päivän jälkeen kantapaikassani, missä hän on myös töissä. Pientä välttelyä osaltani, mutta ennen lähtöä päätin käydä jututtamassa, etten olisi törkeä. Menin kysymään kuulumisia ja sain raportin seuraavan kahden viikon työkuvioista. Tähän kerroin jatkavani kaverini kanssa matkaa toiseen baariin. Minulle jäi kuva, että Toni olisi halunnut rupatella enemmänkin. Mutta itse olin sen verran humalassa, etten oikeastaan pystynyt keskistyneesti keskustelemaan. Jälkeenpäin käytökseni on harmittanut, koska Toni vaikuttaa ihan symppikseltä tyypiltä.

Mutta saa tietysti nähdä, mitä mieltä tästä kirjoituksesta olen viiden minuutin päästä.

PS. Kesä on tuonut nurmen pintaan kaikki kauniit miehet!

Erätauko päättyy

Piti lukea tenttiin, mutta edellinen työilta oli ollut sellainen, että kaipasin seuraa. Ei voi kunnolla lukeakaan, jos on ikävä olo. Niinpä lähdin parin ystäväni kanssa viettämään peli-iltaa lähibaariin. Tutustuin siellä pariin uuteen tyyppiinkin. En loistanut Trivialissa, mutta olin kerran jopa voittajajoukkueessa. Uppoudun helposti peleihin. Kun pääsen lautapelien makuun, minua ei saa lopettamaan. Ystäväni sen sijaan kyllästyi hyvinkin nopeasti, ja hän lähti aikaisemmin kotiin.

Minunkin oli tarkoitus käydä vain yhdillä, ja palata sitten nopeasti kotiin, jotta voin olla virkeänä opiskelemassa heti aamusta. Muu seurue kuitenkin houkutteli minut pahoille teille ja vaihdoimme baaria. Minulle kannettiin juotavaa tilaamattani. Se peli oli menetetty. Jossain vaiheessa onneksi keksin hätävaleen, että minulla olisi töitä seuraavana päivänä. Se hillitsi juomavirtaa.

Ilta sujui ihan mukavasti hyvin pitkälti miesseurassa. Mukana oli Sami, jonka olen tuntenut muutaman vuoden. Kaverit ovat laulaneet, että Sami on hiukan ihastunut minuun. Mies seurustelee. Enkä itse ole moista huomannut. Sami oli tuonut mukanaan Tyypin ja Tonin. Viimeksi mainittu on Samin työkaveri. Sami oli ensimmäinen, jolle tuli noutaja. Niinpä jatkoi iltaa Tyypin ja Tonin kanssa. Toni oli vesiselvänä, joten ihmettelin, miten hän jaksoi kuunnella juttujani. Tyyppi taas veteli olut linjalla ja kertoi härskejä juttuja.

Valomerkin tullessa lähdimme kolmen kimpassa ulos. Siinä hetken juteltuamme, Toni ehdotti voivansa tulla luokseni yöksi. Ajatus houkutteli, mutta minua nolotti kovasti, että myös Tyyppi oli paikalla. Kiertelin vastaustani kuin poliitikko ikään, eikä lauseissani ollut mitään sisältöä. Kohta Tyyppi meni vakavaksi ja hän halusi jutella kanssani. Hänkin arastellen ilmoitti ottavansa minut mielellään luokseen yöksi. Hän lisäsi vielä, kuinka minua olisi mukava tavata myöhemminkin. Tyypin tunnustus tuli hiukan puun takaa. Mies ei myöskään herättänyt viisareissani värähtelyjä oikein mihinkään suuntaan. Sanoin hänelle, kuinka me varmasti tapaamme vielä jossain, mutten olisi tulossa yökyläilemään.

Koko tilanne vaikutti minusta jotenkin erikoiselta, kun kaverukset hyvässä hengessä molemmat yrittävät jallittaa samaa tyttöä. Toni oli liuennut takavasemmalle, jotta kaveri saisi oman mahdollisuutensa. Mutta tämän enempää jaarittelematta on kerrottava, että Toni lopulta tuli luokseni yöksi.

Pakkauduimme molemmat 90 senttiseen sänkyyni, ja hetken "yritetään nukkua" -kainostelun jälkeen hiplailuleikki alkoi. Sanoin, että ilmassa oli pientä hyväksikäytön makua, kun Toni oli vesiselvänä ja itse vähemmän. Hipeltelyn jatkuttua jonkin aikaa, Toni kertoi olonsa olevan hiukan haikea. Hän reilu kuukausi sitten eronnut tyttöystävästään. En kysellyt enempää, mutta ajattelin koko homman olevan nyt sitten siinä. Lievästi harmitti, sillä olin jo ehtinyt innostua paneskelu-ideasta.

Hetken päästä Toni kuitenkin suuteli minua. Koko homma oli aika herkkää. Yleensä en sellaisesta erityisemmin innostu. Mutta ilmeisesti edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että kroppa ilmoitti muuta. Lisäksi herralla oli varustus sen verran kohdillaan, etteipä muihin pikkuseikkoihin enää viitsinyt kiinnittää huomiota. Seksi tuntui niin hyvältä, että melkein sattui. Se ei ollut elämäni kyyti. Mutta kai paaston jälkeen voi syödä pesusientäkin onnessaan?

Aamulla kello oli suhteellisen aikaisin herättämässä, koska minunhan piti olla menossa "töihin." En kehdannut enää siinä vaiheessa paljastaa bluffiani, joten aloitin aamutoimet. Suihkun aikana Toni oli ehtinyt pukeutua, ja ilmoitti lähtevänsä aamutoimieni tieltä. Juttelimme vielä niitä näitä ennen hänen lähtöään. En oikein tiennyt olisiko minun pitänyt halata, pussata vai naida häntä vielä ennen paikalta liukenemista. Niinpä jätin tekemättä noista kaiken. Aina nuo dagen efter -tilanteet ovat niin kummallisia. Toni kertoi toivovansa, että näemme vielä. Rehellisesti sanoen, minustakin olisi ihan kiva nähdä häntä vielä. Varmasti näemmekin, vaikkemme mitään numeroita tai muita vaihtaneetkaan. En usko, että tästä on vuosisadan rakkaustarinaksi. Ehkä voin olla se tyttö, joka auttoi pääsemään yli entisestä.

Joka tapauksessa: I'm back in the game!

Ihmisläheistä työskentelyä

Täällä ruudun toisella puolella on ärtynyt nainen. Eksä tuli sitten yhdelle työpaikoistani uuden heilansa kanssa. Eikä siinä mitään, että tulivat, koska ihmisiä siellä virtaa paljon. Muilla työpaikoilla voisin ottaa vittuiluna, jos hän tulisi parempine puoliskoineen asioimaan.

Eksä on käyttäytynyt hyvin oudosti minua kohtaan koko kevään. Olemme kuitenkin olleet aina hyvssä väleissä ja rupatelleet tavatessamme. Nyt hän kuitenkin on aivan selkeästi vältellyt minua. Välillä hän on jopa törkeästi jättänyt tervehtiä tilanteissa, joissa olisi ollut ihan hyvä vaihtaa pari sanaa keskenään. Ne on olleet sellaisia tilanteita, jotka varmasti aikaisemmin olisivat hoituneet simppelisti.

Työpaikalleni tulessa hän ei taaskaan sanonut juuri mitään. Moikkasi, kuten kuka tahansa muukin asiakas siellä. Lähtiessään oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana olisi pitänyt sanoa jotain, Eksä vain katsoi minua säälivästi. Oli ihan helvetin outoa. Puollustus hänen kohdallaan ei ollut, että uusi tyttöystävä olisi katsonut pahalla keskusteluamme, sillä hän ei ollut kuuloetäisyydellä.

Tiedän, että Eksälle tämä on varmaan uusi tilanne. Hän on arka eikä varmaan tiedä, miten käyttäytyä. Mutta helvetti tällaista en odottanut häneltä. Vituttaa, kun ollaan aikuisia ihmisiä ja hän vetää koko homman kuin 13-vuotias teinityttö. Eksä varmasti tietää minun olevan mustasukkainen, koska olemme puhuneet näistä asioista joskus. Mutta se ei mielestäni ole syy käyttäytyä tylysti. Nyt se tyyppi sitten kuvittelee, että minun nyrpeä asenne johtuu siitä, että hänellä on uusi nainen. Vaikka mustasukkaisuus silloin tällöin vielä vallitseekin, minä kyllä tajuan, että hänen - kuten minunkin - pitää jatkaa elämää.

Pakko vielä sanoa, että pikku hiljaa alkaa menemään usko miehiin. Töissä näkee kuinka mukavimmista tyypeistä voi kuoriutua sontaläjiä.

Desperate actions

Olin viettämässä iltaa työporukan kanssa. Viini virtasi kun saunottiin ja syötiin. Baariinkin suurin osa löysi tiensä. Ilta sujui todella mukavasti. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja pidin hauskaa. Tunnelman lässäyttäjä oli Eksän uusi tyttöystävä, joka oli tietenkin eksynyt samaan paikkaan. Itseasiassa se ei menoani yhtään hiljentänyt. Päin vastoin. Vein kotiini väärän ihmisen.

Mitään välillämme ei tapahtunut. Ei se olisi ollut sopivaa. Onneksi tajusin laittaa stopin. Olen hyvin ylpeä kieltäytymisestäni, sillä aamuinen krapulapanetukseni oli jotain potenssiin 1000 sitten aikaisemmat kerrat.

Veikkaan muuten, ettei Suunnittelijasta kuulla enää tässä blogissa. Sain tietää, että hän ei taida olla tulossa sittenkään näille maille. Asia, jonka takia hän oli tänne tulossa, peruuntui vähän aikaa sitten. Herran opiskelut kyllä jatkuvat täällä syksyllä.

Sattui muuten hauska tilanne, kun olin ostamassa urheiluliivejä. Eräs miespuolinen tuttuni tuli niitä minulle myymään. Tilanne oli hämmentävä, hauska, erikoinen ja ehkä vähän flirttaileva. Hymyilin loppuillan kyseistä tapaamista.

Ystäväni alkavat olla sitä mieltä, että minulla olisi jo hyvä aika saada munaa. Näen, kuulen ja ajattelen pervouksia kaikkialla. Kuten nyt luultavasti tuossa liivien ostotilanteessakin. :D

Kuivaa

Olen ollut kipeänä nyt pari viikkoa, on ollut aika sitkeä flunssa ja teloin jalkani lenkillä. Olen kuitenkin ehtinyt viettää muutaman todella hauskan illan kavereideni kanssa. Uusi työpaikkani on aivan mahtava, ja työkaverit ovat mitä mukavimpia. Koulu on ohitse muutamaa kesätenttiä lukuun ottamatta. Suomi voitti maailman mestaruuden ja sääkin on välillä ollut mitä parhain. Menee siis ihan kivasti.

Viimeksi kerroin lisää Pojasta. No, siihen ei ole mitään lisättävää. Petyin häneen pahemman kerran, ja vakuutuin hänen olevan vääränlaista seuraa minulle. Ei mitään dramaattista, mutta päätin pysyä kaverialueella hänen kanssaan.

Näin Eksän hänen uuden tyttöystävänsä kanssa käsikädessä. Olin menossa kaverini kanssa ostamaan jäätelöä jätskikiskalta, kun näin pariskunnan tulevan kohti. Ajattelin, että ihan khuulisti voin kyllä moikata, mutta minua karmaisi ajatus yhteisestä jäätelön osto -hetkestä. Tein sitten taktiset ja piilottauduin jäätelökojun taakse, kun olin näkevinäni Eksän kassalla. Sitten lähdin kiertämään kioskia. Ketkä sitten tulivat takana vastaa. Eksä ja hänen kumppaninsa. Voi helvetti, että nolotti tämä mun Bridget Jones -tempaukseni. Eiköhän tyypit varmasti tajunneet minun yrittäneen piilottautua heiltä, kun kaverini kuitenkin oli kulkenut eri kautta kioskille. Minun on nyt elettävä tämän nolouden kanssa ikuisesti. :D Hitto, en ymmärrä, miksen osaa käyttäytyä tässä asiassa kunnolla.

Yritän olla iloinen Eksän puolesta, ja ajatella, että me emme kuitenkaan olisi yhtä onnellisia yhdessä kuin mitä hän on uuden rouvansa kanssa.

Kevät on tuonut mukanaan minulle myös muutamia ihania kiinnostuksen kohteita. Ei mitään vakavaa. Pieniä semi-ihastuksia vain. On eräs poika, joka kiinnostaa enemmän kuin muut, mutta hän on valitettavasti matkannut karkuun minulta. Toisin sanoen hänellä on kesätöitä muualla. Tapasimme yhtenä iltana, kun olin flunssaisena baarissa ja vesiselvänä. Hän on suloinen ja vähän ujo. Baarissa hän vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutta jatkoilla poika oli vähän hiljainen. Ehkä koska jatkoilla oli myös hänen entinen heilansa. Naamakirja on olemassa, mutta olen päättänyt odottaa siihen, että hän tulee käymään täällä. Siihen menee lähemmäs kaksi kuukautta, mutta hyväähän kannatti odottaa. Eikös? Aion kutsua tätä poikaa tästä lähin Suunnittelijaksi, mikäli hänestä blogin puolella vielä kuuluu.

Laskin muutes, että viime kerrasta on aikaa yli puoli vuotta! Uusioneitsyyteni taitaa siis olla tässä ja nyt uudemman kerran. Viimeisestä pusustakin on aikaa useampi kuukausi. Se oli kuiva ja huono.

Diipadaapa

Nyt on kiire takana päin, ja seuraavat neljä kuukautta ovat aika rennot. Nykyisessä työpaikassani minulla on tunteja aika vähän. Ihan hassua, kuinka paljon vapaa-aikaa minulla tulee olemaan. Olen ollut tosi tyytyväinen työpaikan vaihtoon muutenkin. Stressi on nyt ohi vähäksi aikaa.

Vietin ihanimman viikonlopun pitkään aikaan nyt vappuna. Tanssin ystävieni kanssa koko illan otsat hiessä. Juttelin jopa muutamalle kivalle pojalle illan aikana. Tein aloitteen yhtä kivannäköistä poikaa kohtaan, mutta hän ei tuntunut lämpenevän. Ei se mitään. Herra ei ollut tyly.

Olen jutellut Pojan kanssa taas yhä enemmän. Olen vähän ihastunut häneen, ja tottakai tunnen edelleen Poikaan vetoa. En tosin ole antanut itseni ihastua häneen ihan täysillä, sillä ymmärrän herran seurustelevan. Hiukan kuitenkin leikin ajatuksella, että Poika jättäisi tyttöystävänsä. Toisaalta, eiköhän ole lopun alun merkkejä, jos mies juttelee toisen naisen kanssa sellaisista asioista kuin me keskustelemme keskenämme.

Poika on päässyt osaksi omakivafantasioitanikin. Se on aika suuri saavutus, sillä en ole ikinä ennen ajatellut ketään tiettyä runkatessa. Muutenkin on kevät on tullut sillä saralla. Pari kertaa päivässä pidän hauskaa ladyfingerini kanssa.

kevättaantumus

Olen vähän kyseinalaistanut blogini tarkoitusta viime aikoina. Seuraelämäni on täydellisen kuollut, ja sitä se tulee olemaan seuraavan kuukauden. Koulun kanssa on sellainen kiirus, että tekisi mieli käydä hakkaamassa opetussuunnitelman laatineen tyypin päätä tiiliseinään. Kyseenalaistan jopa kutsumusalani tämän stressin alla. Tällaistako loppuelämäni on? Toisaalta taidan kuolla sydänkohtaukseen tällä menolla jo alta 10 vuoden. :D

Vinkkejä seuraelämäni herättelemiseen?

Ex-factor

Olen saanut nauttia L:n seurasta varsin niukalti. Meillä ei ole ollut yhteisiä koulutunteja eikä työvuoroja. En osaa sanoa, onko kiinnostusta enää ilmassa, kun en ole tavannut kyseistä herraa.

Nyt olen huomannut hänen hengailevan entisen tyttöystävänsä kanssa. Se ei tiedä hyvää - ainakaan minun kannaltani. Niinpä olen päättänyt luopua pelistä. En pidä taistelemisesta, mitä suhdeasioihin tulee. Lisäksi eksässä kiinni oleva mies on yhtä haluttava kuin äidin luona asuva mies. Huvittavaa sinänsä, kun itsekin olen vähän haikaillut entiseni perään, vaikka järkikin sanoo sen olevan täysin hyödytöntä.

Seuraavat viikot tulevat olemaan ihan superrrkiireisiä, joten miesjahti saa väistyä ajatuksista. Kovasti kyllä haluaisin tavata jonkun ihastuttavan poitsun.

what's sex got to do with it

Hassua, kuinka seksi ja hellyys merkitsee toisille niin eri asioita. Tärkeysjärjestys suhteissa näille on hyvin erilainen. Itse olen aika huomionkipeä seurustellessa. Satunnaisissa seksisuhteissa haliminen ei ole niin mielenkiintoista, mutta rakastan suunnattomasti sitä, kun oma kulta hipsuttaa selkääni kun katsomme yhdessä telkkaria. Hellyyden antajana olen ailahtelevaisempi. Aina en jaksa pussailla, mutta sitten tulee pusu ja hellyyshepuleita. Silloin tuntuu, että on aivan ihastuksissaan uudestaan. Ei voi olla koskettelematta. Seksi taas on minulle yksi suhteen tärkeimpiä pilareita. Haluan saada mielitietyltäni siltä saralta kaiken. Haluan, että se on niin hyvää kuin vain mahdollista. En osaa kuvitella toimivaa parisuhdetta ilman toimivaa seksielämää. En myöskään voisi kuvitella tilannetta, että suhteen osapuolilla olisi lupa hyppiä sängystä toiseen, mikäli haluttaa. En osaisi elää avoimessa suhteessa.

Minulla on naispuolinen ystävä, joka ei harrasta seksiä. Hän seurusteli yli puolivuosikymmenen miehen kanssa, joka lopulta petti ystävääni. Syynä, ettei hän siedä seksittömyyttä. Minun on hankala ajatella tilannetta, etten haluaisi seksiä. Ystäväni taas ei saa mitään nautintoa seksistä. Syynä se, että jostain syystä hänellä on hermopäätteitä enemmän alapäässä kuin useimmilla naisilla. Se tekee yhdynnästä erittäin kivuliasta. Hänen vaivansa yritettiin korjata leikkauksella, mutta se ilmeisesti pahensi asiaa. Uskon, että on enemmän naisia kuin miehiä, jotka vapaaehtoisesti lopettavat seksin harrastamisen parisuhteessa. Minua toisaalta huolettaa, miten ystäväni löytää miehen, joka on sinut hänen vaivansa kanssa. Miehen, joka tekee hänet onnelliseksi. Ystäväni on kuitenkin selkeästi parisuhdeihmisiä. Hän voi paremmin seurustellessa kuin sinkkuna. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos mies ei voi olla naisen kanssa, joka ei niin sanotusti "anna." En minäkään voisi olla pihtarin kanssa.

Minulla on myös naimisissa oleva ystävä, jonka ajatukset seksistä ovat aika samanlaiset kuin minulla. Hän on ollut kymmenen vuotta parisuhteessa. Kokemukset sinkkuelämästä ovat alaikäisenä. Tämä neitokainen on pitänyt jännityksen suhteessaan ja seksielämässään pettämällä. Hän viettää sinkkuelämää lomamatkoilla ja joskus viikonloppuisin. Silti tyttö palaa miehen ja lasten luo yöksi. En usko tämän vaikuttavat perhe-elämään ollenkaan, sillä pariskunta on hyvin onnellinen. He eivät riitele keskenään, rakastavat toisiaan, harrastavat usein seksiä, viettävät paljon aikaa lasten ja toisensa kanssa. Tämä pariskunta jopa harrastaa paljon yhdessä. Kuitenkin nainen käy vieraissa. Itse en pystyisi moiseen kulissiin. Enkä tajua, kuinka omatunto ei kolkuta. Tiedän, että kyse ei ole mistään vapaasta suhteesta. Toisaalta en osaa moralisoidakaan, sillä uskon heidän suhteensa olevan osaltaan syrjähyppyjen takia yhtä tuoreen ja onnellisen oloinen. Muuten lapsilla ei ehkä olisi ehjää kotia. Kuitenkin tiedän, että mies ei ystäväni käytöstä hyväksyisi.

Kuinka jotkut ihmiset erottavat seksin ja tunteet toisistaan? Henkilökohtaisesti en siihen pysty. Jos minä pettäisin, se tarkoittaisi tunteiden puuttumista.

Ressukka

Vietimme tyttöjen iltaa luonani. Syötiin, juotiin ja katsottiin huonoja telkkuohjelmia. Mahatauti oli vienyt osasta voimat, ja toiset tahtoivat kotiin poikaystävien luo. Lähdin jatkamaan iltaa yhden parhaimman ystäväni kanssa. En tiedä, mistä johtuu, mutta ilta oli todella hiljainen. Kävimme kahdessa baarissa, sillä meno tuntui olevan kaikkialla kuollutta.

Minua tuli iskemään eräs 18-vuotias poika. Huomasin pojan vilkuilevan pöytäämme pitkän aikaa, kunnes hän uskaltautui tulemaan luoksemme. Hän istui minun ja ystäväni seuraan, minkä jälkeen poika esittäytyi. Seurasi 15minuutin hiljaisuus hänen puoleltaan. Poika puri kynsiään pohtien selkeästi, mitä keksisi sanoa. Pieni ressukka. Välillä näytti, että hän oli aikeissa alkaa itkemään kämmeniensä takana. Sanoin kaverilleni, että hän voisi lähteä käymään vessassa tai tiskillä, jotta voisin jututtaa nuorta herraa. Halusin kohteliaasti saada hänet lähtemään. Lisäksi oli oikeasti sydäntä raastavaa katsoa pojan kiertelyä.

Kysyin pojalta, oliko hän paikkakuntalaisia, ja pyysin olemaan jännittämättä. Jutustelimme pienen hetken, kunnes yritin kauniisti ilmaista hänen olevan aika nuori. Taas näytti siltä, että poitsu alkaisi itkemään. Sitten hän ilmoitti iloisesti, ettei ikäni häntä haittaa. Ystäväni ehti tulla istumaan, ja juttelimme pojan kanssa vielä yhdessä. Sitten sanoin kaverilleni, että minä voisin käydä vessassa, jospa hän osaisi paremmin selittää kuinka haluamme viettää iltaa kaksin. Vessareissun jälkeen poika oli edelleen pöydässämme. Saimme hänet poistumaan, kun kaverini sanoi meidän viettävän tyttöjen iltaa. Nuori herra alkoi eksyneenä kiertää baaria ja kävi välillä hengailemassa pöydässämme. Kun päätimme vaihtaa paikkaa, poika seurasi meitä narikalle ja oli lähdössä saattamaan. Liukenimme kuitenkin salamana paikalta.

Pojan eleet olivat sydäntä särkevät, ja tosissaan olisi tehnyt mieli halata ja sanoa "kyllä se siitä." Luulen kuitenkin, että sen seurauksena olisin saattanut saada ikuisen stalkkerin.

Tapasin illan aikana kuitenkin yhden aika mielenkiintoisen miehen. Valitettavasti hän oli häipymässä ulkomaille tekemään erästä hirmu kunnioitettavaa tehtävää. Kai olisi ollut todella kliseisen romanttista viettää yhteinen ilta ennen hänen Suomesta häipymistään. Mutta joku minussa sai ajattelemaan, kuinka hyvin varmaan mimmit kaatuu tuollaisille tarinoille.

Miesten miehet

Minulla on ollut etuoikeus viettää viime päivinä aikaa muutaman ihanan miehen kanssa. Olen ollut suorastaan piiritetty. Valitettavasti heistä jokainen pitää peniksistä yhtä paljon kuin minäkin. Kaveripiirini on aina ollut hyvin värikäs, mutta nyt siihen on liittynyt sateenkaarimaan asukkeja. En tiennytkään voivani viihtyä niin hyvin erittäin stereotypisten homomiesten kanssa.

Aika näyttää, minkälaisia wingmaneja he ovat.

Sulis jo se lumi

Olen ollut viimeiset pari viikkoa kipeänä, eikä mitään erikoista ole tapahtunut seuraelämässäni. Työasiat ovat paremmin kuin koskaan, sillä olen saanut minulle mieleisen työpaikan - ja toisenkin. Taidankin olla työmaailman kuuminta hottia, sillä ennen ei ole ollut sellaista tilannetta, että pitäisi alkaa kieltäytymään työtarjouksista.

L:ään en valitettavasti ole törmäillyt hetkeen. Ties vaikka ihastuskin olisi laantunut.

Olen harrastanut sairastellessani vähän itsetutkiskeluakin. Minulla on jonkin sortin identiteettikriisi mies- ja opiskeluasioissa. Kun seurustelin Juhan kanssa, minun oli hankala mieltää itseäni varatuksi. Ehkä siksi, että olin nauttinut niin paljon sinkkuelämästä. Pidän siitä vieläkin. Flirttailu kun on niin mukavaa. Siinä on ihan eri kutina kuin seurustellessa, koska aina on se mahdollisuus, että edetään jonnekin pidemmälle. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että kaipaan yhteenkuuluvuutta ja hellyyden osoituksia. Seksiä unohtamatta.

Ehkä tämä johtuu siitä, että aurinko on pikkuhiljaa alkanut lämmittämään tämänkin neidin sisuskaluja. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että mahdollisuudet löytää ihanainen mies, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaavat, on hyvin pieni. Eikö muilla ole paloa nähdä maailmaa jostain toisesta vinkkelistä?

Mies - etsitkö naista?:D

Olen alkanut pohtia, minkälainen mies on minulle unelma. Seurustelusta mielipiteenä tällä hetkellä on, että mikäli joku jalat alta vievä tulee kohdalle, annan mennä. Pelkästään läheisyyden takia en halua mitään riippakiveä.

En osaa sanoa ulkonäössä sitä tekijää, joka yhdistää ihastuksiani. Silti kaverini voivat sanoa jonkun olevan minun näköiseni mies. Itse sanoisin pitäväni hoikista ja tyylikkäästi pukeutuvista miehistä. Sellaisista persoonallisen näköisistä. Eräs ystäväni sanoi, kuinka minulla on silmäfetissi.

Persoonaltaan ihastuksen kohteet ovat lähes aina olleet hiukan ujoja. Sellaisia, jotka eivät halua olla huomion keskipisteenä. Niitä, joihin tutustuu paremmin vasta vähän ajan päästä. En oikein pidä suunsoittajista. Mutta haluan, että kahdestaan juttu luistaa hyvin. Haluan älykkään miehen, jolla on tavoitteita elämälle. Voi olla yritysjohtaja, postinkantaja tai rokkari, kunhan on ylpeä siitä mitä tekee. Kunhan on jotain kunnian himoa. Muuta sisältöä elämälle kuin ryyppääminen tai perheen hankkiminen. Haluan miehen, joka nauraa minun kummallisille ja härskeille vitseille. Tarvitsen miehen, joka on itsevarma. Sellaisen, joka ei ole kuitenkaan liian ylpeä.

En tiedä, kuinka tärkeää seksi on ihmisille, mutta luottamuksen lisäksi se on mielestäni suhteen yksi peruspilareista. En voisi tyytyä ok:hon seksielämään. Se hiukan pelottaa minua, sillä en haluaisi jäädä tuon syyn takia yksin. En kuitenkaan vain pystyisi elämään miehen kanssa, joka ei sytytä minua täysin seksuaalisesti. Ei tarvitse olla taitava rakastaja. Tarvitaan kemiaa ja hauskuutta. Jos en olisi koskaan kokenut täydellistä seksiä, en varmasti osaisi sitä pyytääkään.

Tahtoisin miehen, joka pitää ulkoilusta ja matkustelusta. Sellaisen, joka mielummin kävelee kuin kulkee ratikalla. Ainakin kauniilla ilmalla.

Haluaisin miehen, joka on hulluna minusta. Hulluna siitä, mitä sanon, miltä näytän ja mitä olen.

Poika

Olen taas viettänyt paljon aikaa kavereideni kanssa. Aina kun tuonne ulos kylmään on uskaltanut. Nyt tuntuu pitkästä aikaa, että kaikki menee niinkuin pitää.

Baarissakin olen käynyt. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että yhdenillan jutut alkavat olla takana päin. En taitaisi saada niistä mitään irti. Tästä varmistuin, kun eräs aluksi kivalta vaikuttanut tyyppi alkoi käydä hiukan ahdistavaksi. Voiko joku oikeasti tulla mustasukkaiseksi ja omistuksen haluiseksi yhden kaverillisen keskustelun jälkeen? Ilmeisesti kyllä. Tämä urpo humaltuessaan lopetti suomenkielen puhumisen ja seurasi minua kepabille asti. Hän haastoi riitaa miespuolisten kavereideni kanssa ja yritti lääppiä. Herra ei pyynnöstä huolimatta halunnut lähteä seurastamme pois. En unohda sitä miestä ikinä. Saavutus sekin.

Tuota iltaa seurasi tietenkin seuraava päivä, ja sen tuoma kapula. Nyt on selkeästi todistettu sekin, että tämä neiti alkaa kerätä vuosia. Nykyään aina juhlimisen jälkeen on hiukan heikko olo, kun vielä vuosi-pari sitten olisin voinut juosta maratoni (tai no - naisten kympin) heti seuraavana päivänä kahden viinipullon nauttimisesta.

Rapsapäivää viihdytti ystäväni, Poika, josta olen aiemminkin sanonut pari sanaa. Olemme tunteneet toisemme lähes 10 vuotta. Viime vuosina olen alkanut tuntea häneen järjettömän suurta seksuaalista vetoa. Olen jopa alkanut toivoa, että Poika eroaisi tyttöystävästään. Tiedän, että silloin kaverisuhteemme voisi mennä toiselle asteelle. Itseasiassa siihen se on kyllä mielestäni mennyt jo aikoja sitten, sillä keskustelumme eivät todellaakaan sopisi hänen tyttöystävänsä korville. Enkä uskoisi tytön välittävän kirjeenvaihtokuvistammekaan. En koskaan kertoisi näistä asioista eteenpäin, sillä en halua olla syy heidän eroonsa. Mutta silti salaa toivon, että minä saisin oman mahdollisuuteni Pojan kanssa. Hän on sellainen tyyppi, jonka kanssa voisin kuvitella tulevaisuutta vähän pidemmällekin.

Miss Bean

Nolot tilanteet ovat seuraanneet minua viimeaikoina. Niitä tietysti on ollut todistamassa herra L. Viimeksi tuppauduin väärälle luennolle, ja sekoilin sanoissani opettajan kanssa. Hassua, mutta saan voimaa näistä tilanteista. Minusta on suorastaan hulvatonta nauraa itselleni.

Nyt pääni sisällä alkaa olla leppoista. Siedätyshoidan itseäni lukemalla Neidin blogia, ja nyt alan olla sinut sen kanssa, että hän tapailee Eksää sekä viettää ystävänpäivät hänen kanssaan. Kyselin Juhan kuulumisia yhteiseltä ystävältämme, ja hänellä taitaa mennä hyvin. Ajattelin soittavani hänelle sitten, kun erosta alkaa olla vähän pidempi aika. Pitäisi palautella vielä tavaroita puolin ja toisin.

Ihanaa kun kevät tulee. Tuntuu kuin olisin päässyt hoitamaan itseäni pitkästä aikaa. Olen laittautunut aamuisin enemmän kuin yleensä ja nähnyt ystäviäni.

Haluaisin tutustua paremmin L:ään. Sitten voisin uskaltaa pyytää häntä vaikka kahvillekin.

Rakkauden haudalla

Minusta tuntuu, että puhun ystävilleni jatkuvasti Eksästä. Hänen seurustelunsa koski aika syvälle. Nyt oloni kuitenkin on parempi, ja olen päättänyt olla puhumatta hänestä. Se voi tarkoittaa jotain hyvää - tai sitten sitä, että täällä blogin puolella puhun hänestä jatkuvasti. Toivon tämän kuitenkin olevan viimeinen postaus hänestä, ellei sitten jotain oikeasti ihmeellistä ja kummallista tapahdu.

Tajusin, etten ikävöi Eksää. En oikeastaan edes ajattele aikoja, kun olimme yhdessä. Olen vain kiintynyt Eksän ideaan. Hän oli ensirakkauteni, ja seurustelumme oli helppoa. Tottakai, kun sen ikäisillä ei ole oikeita ongelmia. Nyt Eksä on kasvanut ihmisenä ja komistunutkin. Idea on vain vahvistunut. Olen mustasukkainen hänestä. Mutta miksi?

En ole mustasukkainen oikeastaan kenestäkään muusta miehestä, jonka kanssa minulla on jotain juttua ollut. Johtuuko se ensirakkaudesta vai mistä? Minä en osaa sanoa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että aika on kullannut muistoni hänestä. Tulemme vieläkin niin hyvin juttuun. Ehkä sopisimme hyvin yhteen jossain toisessa ulottuvuudessa. Mutta emme nyt koskaan.

Haluan haudata tämän asian, ja pitää mustasukkaisuuden sisälläni, kunnes sitä ei enää ole. Fake it till you make it.

Kaamea kapula

En ole vielä kertonut viikonlopusta. Vietimme tosiaan iltaa uuden työporukan sekä muutaman muun kanssa saunoen ja alkoholia nauttien. Porukka oli hiukan jakaantunut, joten en oikeastaan vielä päässyt tutustumaan jokaiseen työkaveriini. Valitettavasti yksi heistä oli L. Mies oli tullut kahden kaverinsa kanssa, ja vietti illan suurimmaksi osaksi heidän kanssaan. Jos totta puhutaan, en usko L:n noteeraaneen minua missään vaiheessa potentiaalisena "naisena." Yritin vähän huonoin keinoin jutella hänen kanssaa, mutta siitä kerroinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessa.

No, suuri osa lähti aikaisin kotiin vedoten huonoon happeen edellisestä päivästä johtuen. Itse tottakai jatkoin muun porukan kanssa lähimpään yökerhoon.

Ilta oli hauskin pitkään aikaan. Hassua sinänsä, sillä oli todella hiljaista. Yleensä kun pidän täysistä yökerhoista, joissa voi tutustua kaverien kavereihin ja heidän kaimoihinsa. Nyt oli hiljaisin ilta, mitä koskaan olin nähnyt. En useinmiten tanssi juottoloissa, sillä iltani suola on keskustelut ihmisten kanssa. Tällä kertaa tyhjä tanssilattia veti kuitenkin puoleensa. Hiki virtasi ja hauskaa oli.

Aika myöhään illasta huomasin pöytäseurueen, jossa oli eräs mies, Roni. Olen joskus aikaisemminkin jutellut hänen kanssaan baarissa. Kävin vaihtamassa hänen kanssaan pari sanaa, ja menin takaisin ystävieni luo. Roni tuli myöhemmin viereeni istumaan ja juttelimme siinä sulkemiseen asti.

Niinhän siinä sitten kävi, että hän tuli luokseni yöksi. Tai muutamaksi tunniksi, sillä miehen piti mennä töihin heti aamusta. Pussasimme ja nukuimme vierekkäin. Mitään muuta ei tapahtunut, vaikka Roni kovasti olisi halunnutkin. Jokin vain sanoi minulle, että nyt se ei ole hyvä idea. Tyyppi ehdotti vielä aamuseksiäkin, mutta se innosti vielä vähemmän. Krapulani oli pahin ikinä. Siihen ei tarvita paljoa, kun olen harvoin kapuloissani. Mutta nyt se oli kaamein koskaan.

Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että morkkikseni olisi vielä hirveämpi kuin krapula, jos olisin tehnyt jotain Ronin kanssa. En ollut mitenkään innoissani hänestä, vaikka mukava ja komea mies kyseessä onkin. Tuskin olisin saanut seksistäkään mitään järistyksiä.

Mielummin katson korttini L:n suhteen.

Back to elementary school

Kyllä se on nyt todettu, että tämä neiti on ihan totaalisesti unohtanut, miten miehille mennään puhumaan. Olen jo kahdesti nolannut itseni työkaverini edessä. Olen niin kovasti yrittänyt lyöttäytyä samaan seuraan. Jännitys on kasvanut ilmeisesti liian suureksi, sillä aikaa kun olen seurustellut tai ollut muuten vain omillani.

Ensimmäinen nolaus tapahtui työpaikkamme pippaloissa. Porukka oli vähän jakaantunut. Osa ilmoitti haluavansa lähteä kotiin, koska edellinen ilta oli mennyt pitkäksi. Niin myös uusi mini-ihastukseni, herra L. Ennen lähtöä he lähtivät kuitenkin sauhuttelemaan ulos. Itsehän en polta. Joskus hyvin, hyvin harvoin vain seuraksi. Edellisestä kerrasta oli vähintään puoli vuotta, joten olin unohtanut, miten hyvää huolta savukkeesta täytyisi pitää. Pummin ystävältäni pikkusikarin, ja liityin muiden iloiseen joukkoon. Kun olin esittelemässä sikaria ystävälleni sytkärille, huomasin omaksi ja muiden riemuksi katkaisseeni sen oikein sievästi kahtia. Se siitä sitten.

Seuraavan kerran nolasin itseni koulun ruokalassa. Olin seurannut minne L istuu, ja huomasin vapaan paikan vastakkaisessa pyödässä. "Hienoa. Moikkaus etäisyys on loistava, " ajattelin. Sitten huomasinkin erään ystäväni samassa pöydässä L:n vieressä. Minulla oli siis vaihtoehtona istua vastakkain häntä. Aivojeni olisi tässä vaiheessa pitänyt rekisteröidä jännitukseni taso hiukan paremmin. Istuin siis melkein vastakkain L:n kanssa. Mutta en vain saanut jännitykseltä sanaa suustani. En edes uskaltanut katsoa sinne päin. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni kun yritin kiihkeästi jutella luennoista koulukaverini kanssa. Aargh! Tämä tuskin on niin noloa kenenkään muun mielestä kuin minun, mutta hävettää silti suunnattomasti. Istuimme kuitenkin siinä nätisti suurin piirtein 10 minuuttia ja minä "ylpeyksissäni" en voinut edes tervehtiä.

Leikitäänkö, että yritän vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa?

New age

En ole koskaan ollut sitä mieltä, että hormonit vaikuttaisivat erityisemmin mieliaalaani. Kuitenkin viime viikko sai minut ajattelemaan toisin. Eksän näkeminen laukaisi tunnemylläkän. Kuitenkin sain muutaman vollotuskohtauksenkin. Hyvin typerissä tilanteissa. Kampaaja oli päällekäin varannut hiustenleikkuun, joten en päässyt kuontalohoitoon. Porasin päästyäni kotiin. Noloa.

Itseasiassa viime päivinä minulla on ollut oikein kivaa. Työasiat alkavat olla järjestyksessä. Enkä ole miettinyt Eksää. Uskon nyt menkoista johtuvaan mielialan horjahteluun, kun katson, miten lyhyessä ajassa olen ehtinyt murehtia ja iloita niin monista asioista.

Toivon vähän lisää ilon aiheita, sillä tarkoituksenani on laittaa tanhutamineet ylle ja lähteä heiluttelemaan helmoja. Kiinnostus työkaveriani kohtaan on hiukan lisääntynyt, kun utelin herrasta yhteisiltä tutuiltamme. Ainoa pieni turn off on, että hän on eronnut vähän aikaa sitten pitkästä suhteesta. Jos mies kiinnostaisi enemmänkin, olisi aika todennäköistä, että saisin turpaan. On nimittäin ihmisiä, jota eivät suhteen jälkeen etsi heti uutta. Sitten on taas niitä, jotka eivät voi olla seurustelematta. Toivon, ettei kyseinen miekkonen ole kumpaakaan noista.

Sen sijaan toivon, että hän ainakin jollain tasolla käy kuumana allekirjoittaneeseen. Olen nimittäin seksuaalisesti aika latautunut. Viime kerrasta on jo pari kuukautta.

Between heaven and hell

Viime päivät ovat olleet sekaisin täynnä erilaisia tunnetiloja. Enimmäkseen olen kärvistellyt epätoivossa, jännityksessä, itseinhossa, kateudessa ja vihassa. Tunnen itseni jotenkin niin voimattomaksi tässä mustasukkaisuudessa. Ennen nukkumaan menoa mietin kuinka Eksä nukkuu lusikassa Neidin ja nuuhkii tämän hiuksia.

Olen kai luonteeltani masokisti, koska ajattelen noita asioita. Pyörittelen niitä päässäni ja keksin erilaisia teorioita siitä, kuinka he kohta asuvat yhdessä. Harrastavat mahtavaa seksiä ja hankkivat uusia ystäviä. Kuinka Eksän äiti ihailee Neitiä, ja on iloinen kun poika on kerrankin löytänyt kivan tytön. Mun vain pitäisi päästä näistä ajatuksista. Mutta olen nainen. Kai tämä liittyy siihen x-kromosomiin. Olen miettinyt, haluaisinko oikeasti tietää, jos Eksä jo seurustelee. Tulin siihen tulokseen, että kyllä minä saan sen nopeasti selville. Kiitos Neidin blogin. Mutta tiedän, että sydämeni särkyy, varsinkin jos kuulen sen tavallaan Neidin kautta. Mietin, kysyisinkö suoraan Eksältä. Mutten halua kuulla, mitä hän vastaa. He ovat tapailleet jo pari kuukautta. Ehkäpä he jo seurustelevat. En tiedä. Ja haluan elää epätietoisuudessa, koska en varmaan osaisi käsitellä asia.

Helvetti. Erostamme on kohta jo neljä vuotta. Toisaalta viimeksi vuosi sitten tanssimme hitaat ja pussasimme. Ja vähän sitä ennen teimme enemmänkin. Aina välillähän me olemme olleet hiukan enemmän kuin kavereita - sillee salaa.

Olen ollut välillä vähän paremmalla päällä. Olen vähän ihastunut. Eräs mies tuli esittäytymään minulle koulussa. Hän on töissä samassa paikassa, jossa minä aloitan. Mies tekee keikkaa silloin tällöin, joten tuskin näemme töissä paljoa. Kuitenkin mahan pohjassani jylläsi, kun hän tuli juttelemaan. Valitettavasti muut negatiiviset tunteeni ovat olleet niin vallassa, ettei herra ole saanut ansaitsemaansa aikaa ajatuksissani. Olisin kuitenkin siinä hetkessä, kun juttelimme, voinut nostaa hänen rillejään ja suudella. No, jos ajatuksiltani ehdin, haaveilen seksistä kyseisen miekkosen kanssa sekä koulussa että töissä.

Risukasallakin on puolensa

Kuten aikaisemmin mainitsin, tein hiukan muutoksia työasioihin liittyen. Olen nyt irtisanoutunut, mikä on tietysti johtanut siihen pakolliseen työnhakuun. Olenkin viimeiset viikot käyttänyt siihen aikaa, ja projekti jatkuu edelleen.

Vaikuttaa siltä, että yhdellä työpaikalla tein vaikutuksen. En henkilöstöpäällikköön (valitettavasti), mutta ehkäpä työntekijään, joka otti hakemukseni vastaan. Minä en oikein ikinä ole ymmärtänyt mitä erään sosiaalisen median (oh, lord!) tökkäys-toiminto oikein tarkoittaa. Mutta sellaisen siis sain eräältä mieheltä. Kiva yllätys kuitenkin, kun olen viime aikoina rypenyt itsesäälissä ja katkeruudessa.

Erikoista oli, että mies vaikutti aika jurolta, kun taas itse yritin tottakai parhaani mukaan pölistä omiani.

Face the reality

Minun pitää nyt kohdata todellisuus. Ei ainoastaan sitä, että elämäni pitää muuttua hiukan helpommaksi työmäärää ajatellen. Minun pitää ymmärtää, että ensirakkauteni jatkaa elämäänsä. Olisi tietysti kaikista parasta, jos hyväksymisen lisäksi voisin olla iloinen siitä. Mutta voiko entisen poikaystävän uudesta suhteesta olla aidosti iloinen? Varsinkaan, jos oma elämä ei tunnu ruusuilla tanssimiselta. Onko seurustelun jälkeinen elämä vain kilpailua saavutuksista eksän kanssa? Siltä minusta tuntuu.

On helppo olla iloinen toisen puolesta, kun itse on onnensa kukkuloilla. Minulla on kuitenkin ystäviä, joiden saavutuksista voin olla aidosti iloinen. Kai se on sitä aitoa ystävyyttä ilman katkeruutta ja kateutta. Mutta miten sen saman tuntee voi saada entisen poikaystävän kanssa?

Ero Eksästä oli pitkä. Erosimme, koska poika (olimme niin nuoriakin) ei halunnut muuttaa kanssani yhteen. Minä olin muuttamassa toiseen kaupunkiin. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä, ellen minä olisi sanonut, että homman on loputtava. Hassua, mutta olemme sen jälkeen kaiken näköisten muuttohässäköiden jälkeen asuneet jopa kahdessa eri kaupungissa samaan aikaan. Olen välillä hiukan katkera siitä, että Eksä ei halunnut edetä suhteessamme seuraavalle asteelle. Olen myös hiukan katkera hänen vanhempiensa negatiivisesta suhtautumisesta seurusteluumme. Eksän äiti kuvitteli, että minun takiani hänen opiskelunsa menivät huonosti. Minä olin se, joka kannusti Eksää tekemään enemmän niiden eteen.

Aikaa on kulunut siitä, ja olen välillä voinut olla iloinen Eksän puolesta. Välillä ärsyntyynyt. (Kuten nyt.) Välillä olen ollut imarreltu siitä, että hän on myöntänyt olevansa mustasukkainen minusta. Mutta nyt olen vain vihreä kateudesta samalla kun pidän jalassani mustia sukkia. Minusta vain tuntuu, että tällä hetkellä minun pitäisi olla käsikädessä kaupungilla jonkun älykkään, komean, hauskan, hyvinpukeutuvan ja uskottavan täydellisyyden miesilmentymän kanssa. Nauraen. MIKSI?! Minähän vallan hyvin tiedän, etten halua nyt mitään sellaista. Kuitenkin Eksän näkeminen kivan neitokaisen kanssa saa minut haluamaan varusteurheilla jonkin kaksilahkeisen kanssa.

Miten voin hyväksyä, että Eksä saattaa jopa pian onnellisesti seurustella Neidin kanssa. Se on hyvin mahdollista. Näen Neidissä jotain hyvin samaa kuin itsessäni. Ehkä siksi olen niin katkera. Ehkä siksi kuvittelen Eksän voivan rakastua häneen ja unohtavan minut.

Elämä on

Reagoin aika voimakkaasti kun näin Eksän treffeillä. En onneksi mitään julkista tunteenpurkausta järjestänyt. Olen aikaisemmin ollut samassa tilanteessa kun menimme ystävieni kanssa syömään pari vuotta sitten ja edessä olevassa pöydässä Eksä oli illalistamassa naisen kanssa. Silloin tilanne oli mielestäni lähinnä huvittava. Näyttämö suoraan nenäni edessä.

Olen miettinyt, miksi nyt tilanne ei ole ollut ollenkaan huvittava.

En tiedä, kuinka blogissa on välittynyt se, että olen monta kuukautta ollut hyvin masentunut. Masentunut ja stressaantunut. Minusta tuntuu hyödyttömältä ja surkealta. Tunnen olevani riittämätön kaikessa. Koulu ei ole sujunut kuten pitäisi, sillä matkustelujen takia olen jäljessä muista. Lisäksi olen haukannut vähän liian suuren palan ottaessani ylimääräisiä kursseja. Töissä ei mene hyvin. Työnantaja ilmoittelee työvuoroistani samana tai edellisenä päivänä, kun ne ovat. Tiedän, että kieltäydyttyä niistä, sinulla ei ole enää mitään asiaa töihin. Olen nähnyt varoittavia esimerkkejä tästä. Minua kusetetaan palkoissa - eikä liittoa kiinnosta. Vuoroja minulla on liikaa koulutöihin nähden.

Sosiaalinen elämäni on kuihtunut kokoon, koska koko ajan pitäisi olla tietokoneen ääressä tai töissä. Painoni on vaihdellut paljon. Välillä en ole ehtinyt syömään koko päivänä, kun koulutyöt piinaavat. En saa enää unta. En ole urheillut moneen kuukauteen, vaikka viime kevään ja kesän harjoittelin puolimaratoniin. Nyt vain tuntuu kaikista helpoimmalta jääd kotiin ja aukaista tv. Tästä kaikesta on tullut iso lumipallo, joka vain kasvaa vyöryessään.

Eksä taas edustaa minulle kaikkea muuta kuin tätä. Hän on helppo ihana elämä. Huomaan, että aina vaikeuksien tullen, alan pikku hiljaa ajatella häntä. Pieniä haaveita. Nyt olen taas vähän ajatellut häntä. Tiedän, etten olisi tehnyt mitään ajatusteni toteuttamiseksi. Mutta aina on kiva ajatella "mitä jos.."

Nyt toivottavasti tähän kaikkeen on tulossa muutos. Aion irtisanoutua työpaikastani. Minulla on jo uusi työpaikka, missä vuoroja on vähemmän ja palkka on paljon pienempi. En tiedä, miten selviän, kun tulee kesäkin eikä opintotukea tipu. Uudessa työpaikassa ei ole vuoroja kesäisin. Kuitenkin olen varma, että tämä tekee minulle hyvää, ja pystyn parantamaan elämän laatuani. Muuten kynttilä palaa loppuun hyvin pian. Toivotaan, että kestän seuraavan kuukauden kun irtisanomisen jälkeen joudun palloilemaan kahden työpaikan välillä muutaman viikon.

Toivotan voimia sekä lukijoille että minulle. Näiden asioiden kirjoittaminen ei ollut minulle helppoa.

Sick of being sick

Tällä hetkellä on raivon ja mustasukkaisuuden partaalla. Vihaan sitä, että facebookin vallitsevalla aikakaudella kaikki tieto on sinun nenäsi edessä, jos niin haluat.

En ole vielä kertonut asiasta, mutta olen tosiaan Eksään törmäillyt viimeaikoina paljon. Se ärsyttää minua suuresti, koska tuntuu, että päiväni menee pilalle hänet nähdessäni. Ärsyyntyminen johtuu varmaankin siitä, että välillämme on aina ollut jotain erikoista jännitettä. En halua tehdä asialle mitään sekä järki että tunne syistä. (Järki: Ei se toiminut ensimmäisellä kerralla, ei se toimi toisella. En edes halua seurustella nyt. Tunne: Vaikka välillämme on kipinöintiä, seksi ei ole kovin kummoista. Kyllästyisin siihen hyvin nopeasti.) Silti minua taitaa vähän kismittää, että Eksä ei tule juttelemaan minulle.

No, nyt sisälläni kuohuu, sillä satuin keskelle hänen treffejään. Kyllä, Eksäni oli istumassa iltaa kauniin blondin kanssa. Sellaisen mielenkiintoisen oloisen. Sellaisen, joka löytyy hänen naamakirjakavereistaan ja, jolla profiilissa on osoite omaan blogiin. Blogiin, jossa neiti kertoo olevansa ihastunut kaiken sen muun kauneus- ja biletyshömpän lisäksi. Ei ne olleetkaan vaan kavereita.

Minua ei vituta niinkään se, että Eksä kulkee eteenpäin. Tai no, ikuinen narsisti sisälläni tietenkin toivoo, että pysyn hänen ainoana oikeana rakkautana. Enemmän minua ärsyttää kuitenkin se, kuinka paljon tuollainen minua häiritsee. Siis oikeasti! Erostamme on ihan hemmetin pitkä aika, ja silti jaksan olla mustis. Kyllä mun pitäisi osata jo suhtautua tähän. Eksä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mies, jota olen rakastanut. Minä olen sitä mieltä, että jos jotakuta oikeasti rakastaa, ei se tunne lopu koskaan. Se vain muuttuu hiukan. Mutta miksi sen tytön piti olla niin kadehdittava?

Postia pohjoisempaa

Olen entisen poikaystäväni kanssa hyvissä väleissä. Puhun nyt ihan ensimmäisestä poikaystävästäni Eksästä. Kun näemme, voimme heittää läppää. On kyllä myönnettävä, että välillämme on aika paljon seksuaalista jännitettä, vaikkemme oikeastaan flirttaile.

Nyt minulla on uusi eksä, Juha. En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua, kun hän juttelee minulle. En tunne olevani ilahtunut. Ehkä se johtuu siitä, että ajattelen Juhalla olevan taka-ajatuksia. Luulen hänen toivovan, että minä sanoisin haluavani palata yhteen hänen kanssaan.

Juha otti minuun yhteyttä yksi päivä. Naamakirjassa, tottakai, hän alkoi kysellä kuulumisia. Yritin vastailla hänen viesteihin normaalisti, enkä yhtään tylysti. Juha kertoi löytäneensä paitani, joka oli ollut pitkään hukassa hänen luonaan. Hienoa. Nyt erottuamme hän vasta oikeasti alkoi etsiä sitä. Juha kertoi myös saaneensa siirron samaan kouluun, missä itsekin olen. Sanoin olevani iloinen hänen puolestaan.

Jos totta puhutaan, mielummin en näkisi häntä koululla. Onneksi emme sentään opiskele samaa ainetta. En vain oikeasti haluaisi törmäillä Juhaan nyt lähiaikoina.

Lupauksia

Minulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia. Silloin tällöin tulee kuitenkiin vannottua joitain asioita. Luin tässä pari päivää sitten lupauksia edellisestä blogistani. Lupaukset koskivat sitä, millainen tyttöystävä olisin.

Lupasin tukea poikaystävää harrastuksissa ja kavereiden tapaamisissa.

Lupasin olla viemättä poikaystävää shoppailemaan.

Lupasin olla teettämättä asiat, jotka voin hyvin tehdä itsekin, poikaystävälläni.

Lupasin olla jäkättämättä.

Ensimmäiset kolme lupausta onnistuivat täydellisesti. Itseasiassa Juha antoi minulle jatkuvasti hyvää palautetta siitä, etten ollut esteenä hänen menemisilleen. Jäkättämiseen suhteemme kaatui. Huomasin minun muuttuvan ihmiseksi, josta en pitänyt. Pienet asiat Juhassa alkoivat ärsyttää. Piti lopettaa ennen kuin vihaisimme toisiamme.

Luulen suurimman ongelman olleen se, etten ollut missään vaiheessa kunnolla ihastunut Juhaan. Sitten jo alkoi tulla kinasteluja. Liekki oli liian pieni, jotta se olisi selvinnyt sellaisesta tuulesta.

Ei minulla ole mitään seurustelua vastaan. Nautin sinkkuudesta ja luulen viihtyväni näin pitkään. Mutta koin järisyttävän ihastuksen vuosi ennen kuin tapasin Juhan. Se oli menoa silloin. Enkä halua tyytyä vähempään väristykseen. Seksikin oli ihan loistavaa silloin. Lupaan sammuttaa pienen liekin ensi kerralla. Enkä yrittä lämmitellä sen varjossa edes talven pimeinä kuukausina.

Muutoksia

Uusi alku elämässä ja uusi alku blogissa. Tällä hetkellä minulla on kova kaipuu jonnekin etelään matkustelemaan. Lisäksi pidän kovasti Katja Tukiaisen tyylistä taiteilla. Siispä uusi nimi ja osoite. Postia pohjoisesta. En jotenkin laisinkaan pitänyt edellisestä otsikosta. Jokin siinä mätti ja se oli pitkäkin.

Uusi alku on myös omalla tavallaan elämässäni, sillä ainakin uskon pahimman kiireen olevan ohitse. Viime syksy oli stressaavaa aikaa, sillä koulu vei enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Yritin ottaa muita kiinni edellisen vuoden lorvailuissa. Lisäksi työpaikalla on ollut hyvinkin stressaavaa eräiden uudistusten takia. Tein myös paljon työvuoroja. Sitten minulla oli kaukosuhde. Viikot vietin kouluhommien parissa, ja viikonloput töissä ja Juhan kanssa. Luulen, että olin vakavasti palamassa loppuun siinä vaiheessa kun aloin saada kovia ja jatkuvia päänsärkykohtauksia. Ne loppuivat tyystin sinä päivänä kun kävin viimeisessä tentissä.

Nyt olen saanut vähän lomailtua. Tiedättekö mitä? Haluni ovat palanneet. Syksyllä ei oikein kiinnostanut, mikä vähän huolestutti, koska libidoni on aina ollut - erittäin terve? Nyt tekisin mieli nylkyttää jokaista vastaantulijaa ja pylväikköä. Toistaiseksi olen hillinnyt itseni.

eron huonot puolet

Eroamisen yksi ärsyttävä jälkiseuraamus on se, että koko maailma ei ole ihan perillä kyseisestä asiasta. Ihmiset, joille asia ei periaatteessa edes kuulu, ovat hyvin innokkaita kuulemaan, mitä oikein tapahtui.

Hyvin yleinen kysymys, jonka kuulee erottuaan: "Missä x on?" Ystäville tottakai vastaan, että olemme eronneet, joten en voi tietää, missä Juha menee. Puolitutut ovat hankalampi joukko. Toisaalta en halua valehdella, toisaalta mielestäni asia ei kuulu heille ollenkaan. Yleensä kuittaan asian kertomalla erosta nopeasti ja vaihtamalla aihetta. Muuten varmaan sivuuttaisin kysymyksen, mutten halua ympärilleni mitään kummallisia jouruja, jos satun heidän nähtensä flirttailemaan jonkun miehen kanssa.

Olin tosiaan bilettämässä kavereideni kanssa. Kun vaihdoimme baaria, tapasin erään Juhan kaverin. Juha ei ole edes koskaan esitellyt meitä toisillemme, ja kaveri kysyy, missä Juha on. Mitä siihenkin nyt sitten sanoo? En tiedä, onko minun asiani kuuluttaa Juhan kavereille, ettemme ole enää yhdessä. Siispä vastasin vain, etten tiedä, missä hän illan on.

Ilta ja alkuilta varsinkin olivat tosi hauskoja. Ainoa vikatikki oli juottolan vaihto, sillä tosiaan runsas joukko Juhan ystäviä oli löytänyt tiensä samaan paikkaan. Sitä väkisinkin tuntee itsensä vakoilun kohteeksi silloin. Niin ja tosiaan ensimmäisessä baarissa oli eräs suurisilmäinen musisoija, joka on ollut pari kertaa meikäläisen päiväunissa.

To sex or not to sex

Minulla on ollut hankaluuksia päättää mihin nyt kuulun. En seurustellessakaan tuntenut itseäni täysin varatuksi. Toisaalta nyt erottua tuntuu pettämiseltä, jos haluan seksiä jonkun toisen kanssa. Toisaalta taas haluan läheisyyttä ja seksiäkin. Miksi joku yhdenillanjuttu tuntuu täysin absurdilta ajaukselta, vaikka aikoinaan niitä on harrastettu? Seurustelu taas tuntuu vielä oudommalta asialta. En osaa lokeroitua tai käyttäytyä.

Tunsin vähän aikaa sitten itseni kuitenkin pitkästä aikaa ihan superhimoisaksi ja himottavaksi, kun juttelin erään ystäväni kanssa. Meillä on joskus ollut vähän flirttiä, ja taidamme olla toistemme holy grailit, koska emme ole ikinä suudelleet saatika sitten paneskelleet. Emme ole olleet oikeaan aikaan sinkkuina (kuten emme nytkään). Kävimme tosiaan aika kuumottavaa keskustelua toistemme kanssa. Nyt koko päivä on mennyt ajatellessa tätä ja kaikkia aiempia juttutuokioita.