Mies - etsitkö naista?:D

Olen alkanut pohtia, minkälainen mies on minulle unelma. Seurustelusta mielipiteenä tällä hetkellä on, että mikäli joku jalat alta vievä tulee kohdalle, annan mennä. Pelkästään läheisyyden takia en halua mitään riippakiveä.

En osaa sanoa ulkonäössä sitä tekijää, joka yhdistää ihastuksiani. Silti kaverini voivat sanoa jonkun olevan minun näköiseni mies. Itse sanoisin pitäväni hoikista ja tyylikkäästi pukeutuvista miehistä. Sellaisista persoonallisen näköisistä. Eräs ystäväni sanoi, kuinka minulla on silmäfetissi.

Persoonaltaan ihastuksen kohteet ovat lähes aina olleet hiukan ujoja. Sellaisia, jotka eivät halua olla huomion keskipisteenä. Niitä, joihin tutustuu paremmin vasta vähän ajan päästä. En oikein pidä suunsoittajista. Mutta haluan, että kahdestaan juttu luistaa hyvin. Haluan älykkään miehen, jolla on tavoitteita elämälle. Voi olla yritysjohtaja, postinkantaja tai rokkari, kunhan on ylpeä siitä mitä tekee. Kunhan on jotain kunnian himoa. Muuta sisältöä elämälle kuin ryyppääminen tai perheen hankkiminen. Haluan miehen, joka nauraa minun kummallisille ja härskeille vitseille. Tarvitsen miehen, joka on itsevarma. Sellaisen, joka ei ole kuitenkaan liian ylpeä.

En tiedä, kuinka tärkeää seksi on ihmisille, mutta luottamuksen lisäksi se on mielestäni suhteen yksi peruspilareista. En voisi tyytyä ok:hon seksielämään. Se hiukan pelottaa minua, sillä en haluaisi jäädä tuon syyn takia yksin. En kuitenkaan vain pystyisi elämään miehen kanssa, joka ei sytytä minua täysin seksuaalisesti. Ei tarvitse olla taitava rakastaja. Tarvitaan kemiaa ja hauskuutta. Jos en olisi koskaan kokenut täydellistä seksiä, en varmasti osaisi sitä pyytääkään.

Tahtoisin miehen, joka pitää ulkoilusta ja matkustelusta. Sellaisen, joka mielummin kävelee kuin kulkee ratikalla. Ainakin kauniilla ilmalla.

Haluaisin miehen, joka on hulluna minusta. Hulluna siitä, mitä sanon, miltä näytän ja mitä olen.

Poika

Olen taas viettänyt paljon aikaa kavereideni kanssa. Aina kun tuonne ulos kylmään on uskaltanut. Nyt tuntuu pitkästä aikaa, että kaikki menee niinkuin pitää.

Baarissakin olen käynyt. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että yhdenillan jutut alkavat olla takana päin. En taitaisi saada niistä mitään irti. Tästä varmistuin, kun eräs aluksi kivalta vaikuttanut tyyppi alkoi käydä hiukan ahdistavaksi. Voiko joku oikeasti tulla mustasukkaiseksi ja omistuksen haluiseksi yhden kaverillisen keskustelun jälkeen? Ilmeisesti kyllä. Tämä urpo humaltuessaan lopetti suomenkielen puhumisen ja seurasi minua kepabille asti. Hän haastoi riitaa miespuolisten kavereideni kanssa ja yritti lääppiä. Herra ei pyynnöstä huolimatta halunnut lähteä seurastamme pois. En unohda sitä miestä ikinä. Saavutus sekin.

Tuota iltaa seurasi tietenkin seuraava päivä, ja sen tuoma kapula. Nyt on selkeästi todistettu sekin, että tämä neiti alkaa kerätä vuosia. Nykyään aina juhlimisen jälkeen on hiukan heikko olo, kun vielä vuosi-pari sitten olisin voinut juosta maratoni (tai no - naisten kympin) heti seuraavana päivänä kahden viinipullon nauttimisesta.

Rapsapäivää viihdytti ystäväni, Poika, josta olen aiemminkin sanonut pari sanaa. Olemme tunteneet toisemme lähes 10 vuotta. Viime vuosina olen alkanut tuntea häneen järjettömän suurta seksuaalista vetoa. Olen jopa alkanut toivoa, että Poika eroaisi tyttöystävästään. Tiedän, että silloin kaverisuhteemme voisi mennä toiselle asteelle. Itseasiassa siihen se on kyllä mielestäni mennyt jo aikoja sitten, sillä keskustelumme eivät todellaakaan sopisi hänen tyttöystävänsä korville. Enkä uskoisi tytön välittävän kirjeenvaihtokuvistammekaan. En koskaan kertoisi näistä asioista eteenpäin, sillä en halua olla syy heidän eroonsa. Mutta silti salaa toivon, että minä saisin oman mahdollisuuteni Pojan kanssa. Hän on sellainen tyyppi, jonka kanssa voisin kuvitella tulevaisuutta vähän pidemmällekin.

Miss Bean

Nolot tilanteet ovat seuraanneet minua viimeaikoina. Niitä tietysti on ollut todistamassa herra L. Viimeksi tuppauduin väärälle luennolle, ja sekoilin sanoissani opettajan kanssa. Hassua, mutta saan voimaa näistä tilanteista. Minusta on suorastaan hulvatonta nauraa itselleni.

Nyt pääni sisällä alkaa olla leppoista. Siedätyshoidan itseäni lukemalla Neidin blogia, ja nyt alan olla sinut sen kanssa, että hän tapailee Eksää sekä viettää ystävänpäivät hänen kanssaan. Kyselin Juhan kuulumisia yhteiseltä ystävältämme, ja hänellä taitaa mennä hyvin. Ajattelin soittavani hänelle sitten, kun erosta alkaa olla vähän pidempi aika. Pitäisi palautella vielä tavaroita puolin ja toisin.

Ihanaa kun kevät tulee. Tuntuu kuin olisin päässyt hoitamaan itseäni pitkästä aikaa. Olen laittautunut aamuisin enemmän kuin yleensä ja nähnyt ystäviäni.

Haluaisin tutustua paremmin L:ään. Sitten voisin uskaltaa pyytää häntä vaikka kahvillekin.

Rakkauden haudalla

Minusta tuntuu, että puhun ystävilleni jatkuvasti Eksästä. Hänen seurustelunsa koski aika syvälle. Nyt oloni kuitenkin on parempi, ja olen päättänyt olla puhumatta hänestä. Se voi tarkoittaa jotain hyvää - tai sitten sitä, että täällä blogin puolella puhun hänestä jatkuvasti. Toivon tämän kuitenkin olevan viimeinen postaus hänestä, ellei sitten jotain oikeasti ihmeellistä ja kummallista tapahdu.

Tajusin, etten ikävöi Eksää. En oikeastaan edes ajattele aikoja, kun olimme yhdessä. Olen vain kiintynyt Eksän ideaan. Hän oli ensirakkauteni, ja seurustelumme oli helppoa. Tottakai, kun sen ikäisillä ei ole oikeita ongelmia. Nyt Eksä on kasvanut ihmisenä ja komistunutkin. Idea on vain vahvistunut. Olen mustasukkainen hänestä. Mutta miksi?

En ole mustasukkainen oikeastaan kenestäkään muusta miehestä, jonka kanssa minulla on jotain juttua ollut. Johtuuko se ensirakkaudesta vai mistä? Minä en osaa sanoa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että aika on kullannut muistoni hänestä. Tulemme vieläkin niin hyvin juttuun. Ehkä sopisimme hyvin yhteen jossain toisessa ulottuvuudessa. Mutta emme nyt koskaan.

Haluan haudata tämän asian, ja pitää mustasukkaisuuden sisälläni, kunnes sitä ei enää ole. Fake it till you make it.

Kaamea kapula

En ole vielä kertonut viikonlopusta. Vietimme tosiaan iltaa uuden työporukan sekä muutaman muun kanssa saunoen ja alkoholia nauttien. Porukka oli hiukan jakaantunut, joten en oikeastaan vielä päässyt tutustumaan jokaiseen työkaveriini. Valitettavasti yksi heistä oli L. Mies oli tullut kahden kaverinsa kanssa, ja vietti illan suurimmaksi osaksi heidän kanssaan. Jos totta puhutaan, en usko L:n noteeraaneen minua missään vaiheessa potentiaalisena "naisena." Yritin vähän huonoin keinoin jutella hänen kanssaa, mutta siitä kerroinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessa.

No, suuri osa lähti aikaisin kotiin vedoten huonoon happeen edellisestä päivästä johtuen. Itse tottakai jatkoin muun porukan kanssa lähimpään yökerhoon.

Ilta oli hauskin pitkään aikaan. Hassua sinänsä, sillä oli todella hiljaista. Yleensä kun pidän täysistä yökerhoista, joissa voi tutustua kaverien kavereihin ja heidän kaimoihinsa. Nyt oli hiljaisin ilta, mitä koskaan olin nähnyt. En useinmiten tanssi juottoloissa, sillä iltani suola on keskustelut ihmisten kanssa. Tällä kertaa tyhjä tanssilattia veti kuitenkin puoleensa. Hiki virtasi ja hauskaa oli.

Aika myöhään illasta huomasin pöytäseurueen, jossa oli eräs mies, Roni. Olen joskus aikaisemminkin jutellut hänen kanssaan baarissa. Kävin vaihtamassa hänen kanssaan pari sanaa, ja menin takaisin ystävieni luo. Roni tuli myöhemmin viereeni istumaan ja juttelimme siinä sulkemiseen asti.

Niinhän siinä sitten kävi, että hän tuli luokseni yöksi. Tai muutamaksi tunniksi, sillä miehen piti mennä töihin heti aamusta. Pussasimme ja nukuimme vierekkäin. Mitään muuta ei tapahtunut, vaikka Roni kovasti olisi halunnutkin. Jokin vain sanoi minulle, että nyt se ei ole hyvä idea. Tyyppi ehdotti vielä aamuseksiäkin, mutta se innosti vielä vähemmän. Krapulani oli pahin ikinä. Siihen ei tarvita paljoa, kun olen harvoin kapuloissani. Mutta nyt se oli kaamein koskaan.

Myöhemmin tulin siihen tulokseen, että morkkikseni olisi vielä hirveämpi kuin krapula, jos olisin tehnyt jotain Ronin kanssa. En ollut mitenkään innoissani hänestä, vaikka mukava ja komea mies kyseessä onkin. Tuskin olisin saanut seksistäkään mitään järistyksiä.

Mielummin katson korttini L:n suhteen.

Back to elementary school

Kyllä se on nyt todettu, että tämä neiti on ihan totaalisesti unohtanut, miten miehille mennään puhumaan. Olen jo kahdesti nolannut itseni työkaverini edessä. Olen niin kovasti yrittänyt lyöttäytyä samaan seuraan. Jännitys on kasvanut ilmeisesti liian suureksi, sillä aikaa kun olen seurustellut tai ollut muuten vain omillani.

Ensimmäinen nolaus tapahtui työpaikkamme pippaloissa. Porukka oli vähän jakaantunut. Osa ilmoitti haluavansa lähteä kotiin, koska edellinen ilta oli mennyt pitkäksi. Niin myös uusi mini-ihastukseni, herra L. Ennen lähtöä he lähtivät kuitenkin sauhuttelemaan ulos. Itsehän en polta. Joskus hyvin, hyvin harvoin vain seuraksi. Edellisestä kerrasta oli vähintään puoli vuotta, joten olin unohtanut, miten hyvää huolta savukkeesta täytyisi pitää. Pummin ystävältäni pikkusikarin, ja liityin muiden iloiseen joukkoon. Kun olin esittelemässä sikaria ystävälleni sytkärille, huomasin omaksi ja muiden riemuksi katkaisseeni sen oikein sievästi kahtia. Se siitä sitten.

Seuraavan kerran nolasin itseni koulun ruokalassa. Olin seurannut minne L istuu, ja huomasin vapaan paikan vastakkaisessa pyödässä. "Hienoa. Moikkaus etäisyys on loistava, " ajattelin. Sitten huomasinkin erään ystäväni samassa pöydässä L:n vieressä. Minulla oli siis vaihtoehtona istua vastakkain häntä. Aivojeni olisi tässä vaiheessa pitänyt rekisteröidä jännitukseni taso hiukan paremmin. Istuin siis melkein vastakkain L:n kanssa. Mutta en vain saanut jännitykseltä sanaa suustani. En edes uskaltanut katsoa sinne päin. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni kun yritin kiihkeästi jutella luennoista koulukaverini kanssa. Aargh! Tämä tuskin on niin noloa kenenkään muun mielestä kuin minun, mutta hävettää silti suunnattomasti. Istuimme kuitenkin siinä nätisti suurin piirtein 10 minuuttia ja minä "ylpeyksissäni" en voinut edes tervehtiä.

Leikitäänkö, että yritän vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa?

New age

En ole koskaan ollut sitä mieltä, että hormonit vaikuttaisivat erityisemmin mieliaalaani. Kuitenkin viime viikko sai minut ajattelemaan toisin. Eksän näkeminen laukaisi tunnemylläkän. Kuitenkin sain muutaman vollotuskohtauksenkin. Hyvin typerissä tilanteissa. Kampaaja oli päällekäin varannut hiustenleikkuun, joten en päässyt kuontalohoitoon. Porasin päästyäni kotiin. Noloa.

Itseasiassa viime päivinä minulla on ollut oikein kivaa. Työasiat alkavat olla järjestyksessä. Enkä ole miettinyt Eksää. Uskon nyt menkoista johtuvaan mielialan horjahteluun, kun katson, miten lyhyessä ajassa olen ehtinyt murehtia ja iloita niin monista asioista.

Toivon vähän lisää ilon aiheita, sillä tarkoituksenani on laittaa tanhutamineet ylle ja lähteä heiluttelemaan helmoja. Kiinnostus työkaveriani kohtaan on hiukan lisääntynyt, kun utelin herrasta yhteisiltä tutuiltamme. Ainoa pieni turn off on, että hän on eronnut vähän aikaa sitten pitkästä suhteesta. Jos mies kiinnostaisi enemmänkin, olisi aika todennäköistä, että saisin turpaan. On nimittäin ihmisiä, jota eivät suhteen jälkeen etsi heti uutta. Sitten on taas niitä, jotka eivät voi olla seurustelematta. Toivon, ettei kyseinen miekkonen ole kumpaakaan noista.

Sen sijaan toivon, että hän ainakin jollain tasolla käy kuumana allekirjoittaneeseen. Olen nimittäin seksuaalisesti aika latautunut. Viime kerrasta on jo pari kuukautta.

Between heaven and hell

Viime päivät ovat olleet sekaisin täynnä erilaisia tunnetiloja. Enimmäkseen olen kärvistellyt epätoivossa, jännityksessä, itseinhossa, kateudessa ja vihassa. Tunnen itseni jotenkin niin voimattomaksi tässä mustasukkaisuudessa. Ennen nukkumaan menoa mietin kuinka Eksä nukkuu lusikassa Neidin ja nuuhkii tämän hiuksia.

Olen kai luonteeltani masokisti, koska ajattelen noita asioita. Pyörittelen niitä päässäni ja keksin erilaisia teorioita siitä, kuinka he kohta asuvat yhdessä. Harrastavat mahtavaa seksiä ja hankkivat uusia ystäviä. Kuinka Eksän äiti ihailee Neitiä, ja on iloinen kun poika on kerrankin löytänyt kivan tytön. Mun vain pitäisi päästä näistä ajatuksista. Mutta olen nainen. Kai tämä liittyy siihen x-kromosomiin. Olen miettinyt, haluaisinko oikeasti tietää, jos Eksä jo seurustelee. Tulin siihen tulokseen, että kyllä minä saan sen nopeasti selville. Kiitos Neidin blogin. Mutta tiedän, että sydämeni särkyy, varsinkin jos kuulen sen tavallaan Neidin kautta. Mietin, kysyisinkö suoraan Eksältä. Mutten halua kuulla, mitä hän vastaa. He ovat tapailleet jo pari kuukautta. Ehkäpä he jo seurustelevat. En tiedä. Ja haluan elää epätietoisuudessa, koska en varmaan osaisi käsitellä asia.

Helvetti. Erostamme on kohta jo neljä vuotta. Toisaalta viimeksi vuosi sitten tanssimme hitaat ja pussasimme. Ja vähän sitä ennen teimme enemmänkin. Aina välillähän me olemme olleet hiukan enemmän kuin kavereita - sillee salaa.

Olen ollut välillä vähän paremmalla päällä. Olen vähän ihastunut. Eräs mies tuli esittäytymään minulle koulussa. Hän on töissä samassa paikassa, jossa minä aloitan. Mies tekee keikkaa silloin tällöin, joten tuskin näemme töissä paljoa. Kuitenkin mahan pohjassani jylläsi, kun hän tuli juttelemaan. Valitettavasti muut negatiiviset tunteeni ovat olleet niin vallassa, ettei herra ole saanut ansaitsemaansa aikaa ajatuksissani. Olisin kuitenkin siinä hetkessä, kun juttelimme, voinut nostaa hänen rillejään ja suudella. No, jos ajatuksiltani ehdin, haaveilen seksistä kyseisen miekkosen kanssa sekä koulussa että töissä.

Risukasallakin on puolensa

Kuten aikaisemmin mainitsin, tein hiukan muutoksia työasioihin liittyen. Olen nyt irtisanoutunut, mikä on tietysti johtanut siihen pakolliseen työnhakuun. Olenkin viimeiset viikot käyttänyt siihen aikaa, ja projekti jatkuu edelleen.

Vaikuttaa siltä, että yhdellä työpaikalla tein vaikutuksen. En henkilöstöpäällikköön (valitettavasti), mutta ehkäpä työntekijään, joka otti hakemukseni vastaan. Minä en oikein ikinä ole ymmärtänyt mitä erään sosiaalisen median (oh, lord!) tökkäys-toiminto oikein tarkoittaa. Mutta sellaisen siis sain eräältä mieheltä. Kiva yllätys kuitenkin, kun olen viime aikoina rypenyt itsesäälissä ja katkeruudessa.

Erikoista oli, että mies vaikutti aika jurolta, kun taas itse yritin tottakai parhaani mukaan pölistä omiani.