kevättaantumus

Olen vähän kyseinalaistanut blogini tarkoitusta viime aikoina. Seuraelämäni on täydellisen kuollut, ja sitä se tulee olemaan seuraavan kuukauden. Koulun kanssa on sellainen kiirus, että tekisi mieli käydä hakkaamassa opetussuunnitelman laatineen tyypin päätä tiiliseinään. Kyseenalaistan jopa kutsumusalani tämän stressin alla. Tällaistako loppuelämäni on? Toisaalta taidan kuolla sydänkohtaukseen tällä menolla jo alta 10 vuoden. :D

Vinkkejä seuraelämäni herättelemiseen?

Ex-factor

Olen saanut nauttia L:n seurasta varsin niukalti. Meillä ei ole ollut yhteisiä koulutunteja eikä työvuoroja. En osaa sanoa, onko kiinnostusta enää ilmassa, kun en ole tavannut kyseistä herraa.

Nyt olen huomannut hänen hengailevan entisen tyttöystävänsä kanssa. Se ei tiedä hyvää - ainakaan minun kannaltani. Niinpä olen päättänyt luopua pelistä. En pidä taistelemisesta, mitä suhdeasioihin tulee. Lisäksi eksässä kiinni oleva mies on yhtä haluttava kuin äidin luona asuva mies. Huvittavaa sinänsä, kun itsekin olen vähän haikaillut entiseni perään, vaikka järkikin sanoo sen olevan täysin hyödytöntä.

Seuraavat viikot tulevat olemaan ihan superrrkiireisiä, joten miesjahti saa väistyä ajatuksista. Kovasti kyllä haluaisin tavata jonkun ihastuttavan poitsun.

what's sex got to do with it

Hassua, kuinka seksi ja hellyys merkitsee toisille niin eri asioita. Tärkeysjärjestys suhteissa näille on hyvin erilainen. Itse olen aika huomionkipeä seurustellessa. Satunnaisissa seksisuhteissa haliminen ei ole niin mielenkiintoista, mutta rakastan suunnattomasti sitä, kun oma kulta hipsuttaa selkääni kun katsomme yhdessä telkkaria. Hellyyden antajana olen ailahtelevaisempi. Aina en jaksa pussailla, mutta sitten tulee pusu ja hellyyshepuleita. Silloin tuntuu, että on aivan ihastuksissaan uudestaan. Ei voi olla koskettelematta. Seksi taas on minulle yksi suhteen tärkeimpiä pilareita. Haluan saada mielitietyltäni siltä saralta kaiken. Haluan, että se on niin hyvää kuin vain mahdollista. En osaa kuvitella toimivaa parisuhdetta ilman toimivaa seksielämää. En myöskään voisi kuvitella tilannetta, että suhteen osapuolilla olisi lupa hyppiä sängystä toiseen, mikäli haluttaa. En osaisi elää avoimessa suhteessa.

Minulla on naispuolinen ystävä, joka ei harrasta seksiä. Hän seurusteli yli puolivuosikymmenen miehen kanssa, joka lopulta petti ystävääni. Syynä, ettei hän siedä seksittömyyttä. Minun on hankala ajatella tilannetta, etten haluaisi seksiä. Ystäväni taas ei saa mitään nautintoa seksistä. Syynä se, että jostain syystä hänellä on hermopäätteitä enemmän alapäässä kuin useimmilla naisilla. Se tekee yhdynnästä erittäin kivuliasta. Hänen vaivansa yritettiin korjata leikkauksella, mutta se ilmeisesti pahensi asiaa. Uskon, että on enemmän naisia kuin miehiä, jotka vapaaehtoisesti lopettavat seksin harrastamisen parisuhteessa. Minua toisaalta huolettaa, miten ystäväni löytää miehen, joka on sinut hänen vaivansa kanssa. Miehen, joka tekee hänet onnelliseksi. Ystäväni on kuitenkin selkeästi parisuhdeihmisiä. Hän voi paremmin seurustellessa kuin sinkkuna. Toisaalta ymmärrän hyvin, jos mies ei voi olla naisen kanssa, joka ei niin sanotusti "anna." En minäkään voisi olla pihtarin kanssa.

Minulla on myös naimisissa oleva ystävä, jonka ajatukset seksistä ovat aika samanlaiset kuin minulla. Hän on ollut kymmenen vuotta parisuhteessa. Kokemukset sinkkuelämästä ovat alaikäisenä. Tämä neitokainen on pitänyt jännityksen suhteessaan ja seksielämässään pettämällä. Hän viettää sinkkuelämää lomamatkoilla ja joskus viikonloppuisin. Silti tyttö palaa miehen ja lasten luo yöksi. En usko tämän vaikuttavat perhe-elämään ollenkaan, sillä pariskunta on hyvin onnellinen. He eivät riitele keskenään, rakastavat toisiaan, harrastavat usein seksiä, viettävät paljon aikaa lasten ja toisensa kanssa. Tämä pariskunta jopa harrastaa paljon yhdessä. Kuitenkin nainen käy vieraissa. Itse en pystyisi moiseen kulissiin. Enkä tajua, kuinka omatunto ei kolkuta. Tiedän, että kyse ei ole mistään vapaasta suhteesta. Toisaalta en osaa moralisoidakaan, sillä uskon heidän suhteensa olevan osaltaan syrjähyppyjen takia yhtä tuoreen ja onnellisen oloinen. Muuten lapsilla ei ehkä olisi ehjää kotia. Kuitenkin tiedän, että mies ei ystäväni käytöstä hyväksyisi.

Kuinka jotkut ihmiset erottavat seksin ja tunteet toisistaan? Henkilökohtaisesti en siihen pysty. Jos minä pettäisin, se tarkoittaisi tunteiden puuttumista.

Ressukka

Vietimme tyttöjen iltaa luonani. Syötiin, juotiin ja katsottiin huonoja telkkuohjelmia. Mahatauti oli vienyt osasta voimat, ja toiset tahtoivat kotiin poikaystävien luo. Lähdin jatkamaan iltaa yhden parhaimman ystäväni kanssa. En tiedä, mistä johtuu, mutta ilta oli todella hiljainen. Kävimme kahdessa baarissa, sillä meno tuntui olevan kaikkialla kuollutta.

Minua tuli iskemään eräs 18-vuotias poika. Huomasin pojan vilkuilevan pöytäämme pitkän aikaa, kunnes hän uskaltautui tulemaan luoksemme. Hän istui minun ja ystäväni seuraan, minkä jälkeen poika esittäytyi. Seurasi 15minuutin hiljaisuus hänen puoleltaan. Poika puri kynsiään pohtien selkeästi, mitä keksisi sanoa. Pieni ressukka. Välillä näytti, että hän oli aikeissa alkaa itkemään kämmeniensä takana. Sanoin kaverilleni, että hän voisi lähteä käymään vessassa tai tiskillä, jotta voisin jututtaa nuorta herraa. Halusin kohteliaasti saada hänet lähtemään. Lisäksi oli oikeasti sydäntä raastavaa katsoa pojan kiertelyä.

Kysyin pojalta, oliko hän paikkakuntalaisia, ja pyysin olemaan jännittämättä. Jutustelimme pienen hetken, kunnes yritin kauniisti ilmaista hänen olevan aika nuori. Taas näytti siltä, että poitsu alkaisi itkemään. Sitten hän ilmoitti iloisesti, ettei ikäni häntä haittaa. Ystäväni ehti tulla istumaan, ja juttelimme pojan kanssa vielä yhdessä. Sitten sanoin kaverilleni, että minä voisin käydä vessassa, jospa hän osaisi paremmin selittää kuinka haluamme viettää iltaa kaksin. Vessareissun jälkeen poika oli edelleen pöydässämme. Saimme hänet poistumaan, kun kaverini sanoi meidän viettävän tyttöjen iltaa. Nuori herra alkoi eksyneenä kiertää baaria ja kävi välillä hengailemassa pöydässämme. Kun päätimme vaihtaa paikkaa, poika seurasi meitä narikalle ja oli lähdössä saattamaan. Liukenimme kuitenkin salamana paikalta.

Pojan eleet olivat sydäntä särkevät, ja tosissaan olisi tehnyt mieli halata ja sanoa "kyllä se siitä." Luulen kuitenkin, että sen seurauksena olisin saattanut saada ikuisen stalkkerin.

Tapasin illan aikana kuitenkin yhden aika mielenkiintoisen miehen. Valitettavasti hän oli häipymässä ulkomaille tekemään erästä hirmu kunnioitettavaa tehtävää. Kai olisi ollut todella kliseisen romanttista viettää yhteinen ilta ennen hänen Suomesta häipymistään. Mutta joku minussa sai ajattelemaan, kuinka hyvin varmaan mimmit kaatuu tuollaisille tarinoille.

Miesten miehet

Minulla on ollut etuoikeus viettää viime päivinä aikaa muutaman ihanan miehen kanssa. Olen ollut suorastaan piiritetty. Valitettavasti heistä jokainen pitää peniksistä yhtä paljon kuin minäkin. Kaveripiirini on aina ollut hyvin värikäs, mutta nyt siihen on liittynyt sateenkaarimaan asukkeja. En tiennytkään voivani viihtyä niin hyvin erittäin stereotypisten homomiesten kanssa.

Aika näyttää, minkälaisia wingmaneja he ovat.

Sulis jo se lumi

Olen ollut viimeiset pari viikkoa kipeänä, eikä mitään erikoista ole tapahtunut seuraelämässäni. Työasiat ovat paremmin kuin koskaan, sillä olen saanut minulle mieleisen työpaikan - ja toisenkin. Taidankin olla työmaailman kuuminta hottia, sillä ennen ei ole ollut sellaista tilannetta, että pitäisi alkaa kieltäytymään työtarjouksista.

L:ään en valitettavasti ole törmäillyt hetkeen. Ties vaikka ihastuskin olisi laantunut.

Olen harrastanut sairastellessani vähän itsetutkiskeluakin. Minulla on jonkin sortin identiteettikriisi mies- ja opiskeluasioissa. Kun seurustelin Juhan kanssa, minun oli hankala mieltää itseäni varatuksi. Ehkä siksi, että olin nauttinut niin paljon sinkkuelämästä. Pidän siitä vieläkin. Flirttailu kun on niin mukavaa. Siinä on ihan eri kutina kuin seurustellessa, koska aina on se mahdollisuus, että edetään jonnekin pidemmälle. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että kaipaan yhteenkuuluvuutta ja hellyyden osoituksia. Seksiä unohtamatta.

Ehkä tämä johtuu siitä, että aurinko on pikkuhiljaa alkanut lämmittämään tämänkin neidin sisuskaluja. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että mahdollisuudet löytää ihanainen mies, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaavat, on hyvin pieni. Eikö muilla ole paloa nähdä maailmaa jostain toisesta vinkkelistä?