Yllätyksiä

Odottelin Kaverin viestiä koko päivän - turhaan. Olin jo ehtinyt soittaa hätäpuhelun yhdelle ystävälleni. Hän oli ensimmäinen, jolle kerroin Kaverista. Sitten yllätyksekseni Kaveri soittikin minulle. Aika myöhään illalla, mutta kuitenkin. Olin erittäin yllättynyt. Eipä ole ennen käynyt niin, että heppu soittaisi tuollaisen piinan jälkeen. Hän jopa soitti, eikä lähettänyt yhtä epämääräistä viestiä kuten allekirjoittanut.

Kaveri kysyi, mitä minun hyypiöviestini oikein tarkoitti. Kiertelin asiaa häpeissäni. Hän ei tyytynyt soperruksiini, vaan kyseli edelleen, oliko viestini edes imarteleva. Kerroin hänen voivan otaa sen imarteluna. Juttelimme puhelimessa niitä näitä. Sitten Kaveri sanoi, että oli suunnitellut soittavansa minulle, jotta voisimme nähdä vielä viimeisen kerran ennen hänen lähtöään.

Saisin siis sittenkin romanttiset jäähyväiset.

Jännitystä elämään

"Vitsit. Olet saanut pääni ihan sekaisin. Hyvää huomenta!"

Noilla sanoin tervehdin Kaveria tekstiviestitse ennen kotiinpaluumatkaani. Heti sen jälkeen suljin puhelimeni. En ole uskaltanut aukaista sitä, vaikka kotona olen ollut jo useamman tunnin. Vastaus pelottaa. Enemmän ehkä pelottaa, jos sitä ei tulekaan. Vainoharhoissani olen jopa miettinyt, että ehkä kaikki oli vain unta. Välillä muistutan itseäni, miten kauniisti Kaveri minulle puhui viimeksi kun olimme kaksin.

Nyt olisi viimeinen hetki tavata ennen hänen muuttoaan. Tai ehkä se tilanne oli jo viimeksi.

EDIT:
Paniikissa avasin puhelimeni pari tuntia sitten. Tekstiviestiä piippasi. Panikoin tunnin, kunnes pystyin lukemaan sen. Tekstari oli tervehdys puhelinoperaattoriltani.

Nyt hakkaan päätä seinään, kuinka typerä olin laittaessani viestiä ylipäätänsä. Toisaalta hyvä, ettei vastausta kuulu. Olihan koko asetelma aivan typerä alun alkaenkin. Kuitenkin olisin toivonut kuulumisia, joka olisi laittanut hymyn huulille. Jokin kiva lopetus (lue:tauko) tälle romanssille. Sen sijaan saan unettoman yön ja ennen alkavia ryppyjä otsaani.

Ärsyttää, kun nyt tunnen olevani samalainen skitso nainen viesteineni kuin kaikki muutkin. Miksen voinut olla viileä ja rauhallinen?

Luftslott

Niinhän sitä luulin, että viimeisin jakamani kertomus olisi viimeinen Kaverin kanssa ainakin vähään aikaan. Väärin luulin, sillä törmäsin mieheen vahingossa yksi päivä. Kahviteltiin siinä sitten minä, Kaveri ja muutama muu. Kaveri yritti saada muita juhlimaan hänen kanssaan illalla, mutta kukaan ei oikein ollut innostunut asiasta. Kun muut menivät tilaamaan pikkupurtavaa, istuimme miehen kanssa kaksin. Hän ehdotti, että voisi tulla luokseni, mikäli mitään iltapuuhia ei saa suunniteltua. Vaihdoimme kahvittelujen päätteeksi hätäisesti puhelinnumeromme.

Suunnittelematta päädyin hiprakoitumaan. Kaveri kutsui itsensä ja pari muuta yhteistä ystävää luokseni. Suunnittelematta siksi, että kuvittelin jonkin aikaa viettäväni hiljaisen illan miekkosen kanssa kaksin. Hän on kuitenkin ehtinyt jo lupautua ystävänsä seuraksi kuppilaan. Kaveri sitten kutsui muut luokseni, jotta hänellä olisi syy tulla viettämään iltaa kanssani. Hiukan erikoinen kuvio, mutta oli kyllä todella hauskaan.

Baarissa varmaan kaverit ihmettelivät kun kävin pari kertaa syöpäkääryleellä Kaverin kanssa, vaikken polta. Saatan kyllä olla asiassa vähän vainoharhainen. Pöydässämme vain oli koko ajan niin paljon porukkaa, ettemme voineet rauhassa hioa pelisuunnitelmaamme. Sanoin miehelle, että lähtisin ensiksi. Hän voisi seurata perässä. Kaveri ei kuitenkaan humalaltaan jaksanut odotella niin kauan kuin aluksi pyysin.

Tällä kertaa emme valvoneet aamuun, kuten aiemmin. Olimme molemmat aika humalassa. Pussailimme ja hiplesimme vähän aikaa. Kaveri sanoi pitävänsä minusta. Korjasi tykkäävänsä minusta todella paljon. "Kyllä sinäkin minusta vähän tykkäät." "Niin tykkäänkin." Hän hymyili vastaukselleni ja käänsi päänsä. Luulen, että se oli lause, jonka hän samaan aikaan halusi kuulla ja olla kuulematta. Meidän pieni romanssi on niin utopistinen. Hän on ystäväni tuore eksä ja muuttamassa parin viikon sisään muualle. Minulla on jotenkin sellainen kuva, että molemmat haluaisivat jotain enemmä, mutta kumpikaan ei uskalla sanoa sitä. Liikaa muuttujia. Silti meillä on niin hauskaa yhdessä. Kikattelen kuin pikkutyttö kun kävelen keskustassa ja muistelen keskustelujamme.

Kaveri vietti luonani koko päivän. Makoilimme alasti sängyssä iltaan asti. Välillä juteltiin. Sitten halailtiin. Kohta kiehnättiin kuin mitkäkin teinit. Minulla oli menkat, joten emme päässeet kovin pitkälle touhuissamme. Kiima oli sitäkin pahempi. Mielestäni on ihan uskomatonta, miten rentona pystyn olemaan jonkun kanssa niin nopeasti. Olemme tavanneet kolmesti kaksin, ja siinä me olimme pitkällämme hipeltämässä toisiamme - ilman mitään huolia. En ole vähään aikaan ollut niin iloinen.

Nyt lähden onneksi lomailemaan muutamaksi päiväksi ystävieni kanssa. Saa nähdä, miten tässä nyt käy. Taas rivien välistä luettuna piti olla viimeinen kerta kun tapaamme näissä merkeissä. Mutta mitä kaksi ihmistä, joilla ilmeisesti järki ei ole huutanut kovaa viime aikoina, tekevät. En tiedä. Tässä hattarassa on kiva olla, mutta tällaiset pilvilinnat eivät ole luotu kestämään.

Kerta kiellon päälle

Olin aika ihmeissäni edellisen kirjoituksen palautteisiin. Odotin kunnon lynkkausta.

Lähdin viettämään iltaa parin ystäväni kanssa. Seurueeseen piti kuulua myös Kaveri, mutta suunnitelmat pojilla muuttuivat niin, että jäivätkin keskenään saunomaan. Olin hiukan harmissani kyseisestä peruuntumisesta, vaikken aluksi edes tiennyt, että hänenkin olisi pitänyt liittyä seuraan. Porukoidemme taipaleet kuitenkin kohtasivat vielä baarissa. Minulla oli seuraavana aamuna työpäivä, joten otin juomapuolen aika hillitysti. Kaveri kuitenkin halusi tarjota tequilan, eräs toinen salmarin. Äkkiä sitä oltiin juhlafiiliksellä.

Ei ollut laisinkaan vaivaannuttavaa olla Kaverin seurassa. En toisaalta pelännytkään sitä. Pelkäsin enemmänkin, että muut huomaisivat, kuinka kivaa minulla oli hänen seurassaan. Valomerkin jälkeen portsarit saivat ahdistella seurueemme ulos. Jäimme Kaverin kanssa juttelemaan, kun muut vielä jäivät narikkaan ja tupakalle. "Oletko lähdössä jatkoille?" kysyin mieheltä. Hän sanoi, ettei tänään taida olla kenelläkään jatkoja. "Lähdetkö mun kanssa kahdestaan jatkoille?" oli seuraava kysymykseni. Ei tarvinnut toista kertaa kysyä. Sovimme, että minä lähden kotiin, ja hän tulee perässäni. Ei tulisi liikaa kysymyksiä muilta ystäviltä.

Kymmenen minuuttia kotiutumisen jälkeen vilkuilin parvekkeelta alas. Kaksi pissaliisaa kusi naapurini auton takana. Kun he olivat saaneet luonnon tarpeet täytettyä, näin Kaverin alhaalla. Heitin hänelle avaimen. Nauroimme molemmat tytöille, jotka olivat päättäneet virtsata sisäpihalle. Sitten suutelimme. Se tapahtui kuin elokuvissa. Ensin nauroimme. Sitten hiljenimme. Katsoimme toisiamme silmiin sekunnin sadasosan. Sitten olimme toisissamme kiinni. Kaveri peruutti sängylleni ja istuin hänen syliinsä. Vähensimme vaatteita ja nauroimme. Nousimme ylös ja kaveri tuli taakseni. Mies suukotteli niskaani ja riisui alusvaatteeni.

Hiplattiin, pantiin, juteltiin, kävimme suihkussa. Järjestystä tai määriä en muista. Kaikki vain soljui eteenpäin ja meillä oli hauskaa. Kaveri sanoi, että oli yrittänyt kerätä rohkeutta jutella minulle ja pyytää ulos. Hän sanoi pitävänsä minusta ihmisenä. Tuntui liian riskaabelilta sanoa, että minä pidin hänestä miehenä. Niinpä olin hiljaa ja päästin Kaverin yksin savukkeelle. Sitten hiplailtiin taas. Mies sanoi pitävänsä seksistä kanssani, koska olen niin seksuaalinen. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta olen kuullut aiemmin jotain saman tapaista. Ehkä se on musta huumorintajuni tai jotain. Minäkin pidin seksistä Kaverin kanssa. Se oli todella vapautunutta. Ihan loistavaa. Edellisen kerran se oli hyvää, mutta nyt se oli sitä potenssiin sata. Suuteleminenkin oli aivan ihanaa. Hipsuttelimme toisiamme ja juttelimme pitkään aamuun. Ihan kuin oltaisiin tunnettu aina.

Nukuin pari tuntia, ja sitten en saanut enää unta. Vainoharhat ja morkkis iski. En pystynyt nukkumaan, joten viihdytin itseäni silittelemällä unikaveria. Hän taisi tajuta, ettei kaikki ole hyvin, joten juteltiin tilanteesta. Kaveri rauhoitteli minua ja pystyin taas nukahtamaan. Mietin, että onneksi olin tilanteessa juuri kyseisen miehen kanssa. Joku toinen ei olisi murehtinut minun mietteitäni.

Kello oli herättämässä pari tuntia ennen töihin lähtöä. Kävin suihkussa ja laittauduin. Sen jälkeen pujahdin takaisin Kaverin kainaloon. Hempeiltiin hetki ennen kuin mieskin päätti lähteä suihkuun. Peseydyttyään Kaveri puki vaatteensa päälleen, mietti lähtöä hetken, ja riisui taas. Hän sormetti minua pitkään. Se oli vahinko, sillä mies ei omien sanojensa mukaan osannut lukea asianomaisen reaktioita. Hyvä minulle.

Ennen lähtöä hipsuttelimme ja juttelimme. Kaveri sanoi, mitä harvemmin tapaamme, sitä suurempi todennäköisyys on, että juttu säilyy salaisuutenamme. Aikaisemmin hän oli sanonut haluavansa tulla luokseni vielä töitteni jälkeen. Minua harmitti, mutta tajusin hänen olevan oikeassa. Ei meidän tarinasta voisi ainakaan nyt tulla mitään. Sitä paitsi Kaveri on muuttamassa töiden perässä muualle. Luulen, että kyseinen keskustelu oli toistaiseksi tämän suhteen viimeinen. Se oli hyvä päätös. Olen kuitenkin aika varma, että tapaamme vielä samoissa merkeissä. Ehkä vielä ennen hänen muuttoaan. Ehkä vasta vuosien päästä. Minulla on vain sellainen tunne, ettei tämä ollut aivan lopullista.

Kaveri lähti luotani ensin. Ennen lähtöä suutelimme pitkään. Siinä oli sellaista viimeisen suudelman meininkiä.

Playing with fire

Nyt minun täytyy kertoa jotain, mistä en ole ylpeä. Olen aiemmin ajatellut, että olen järkevä ihminen. Olen suunnitelmallinen. En tee heräteostoksia. Pysyn aikatauluissa. Kuitenkin ihmissuhdeasioissa taidan ajatella enemmän sydämellä - tai pillulla. Aiemmista kirjoituksista voi ehkä päätellä jotain siitä, mitä aion nyt kertoa.

Tarina alkaa siitä, kun olin ystävän kanssa viettämässä iltaa. Liityimme seurueeseen, jossa myös herra Kaveri oli. Ilta oli yksi hauskimmista pitkiin aikoihin! Niinpä oli hyvin luonnollista, että osa seurueesta halusi lähteä jatkoille. Tulimme pienellä porukalla minun asunnolleni. Kuunneltiin musiikkia ja syötiin pitsaa. Itseasiassa tanssittiikin. Se on jo aika harvinaista jatkohommille. Väsymys alkoi painaa päälle, joten ihmisiä lähti yksitellen kotiin.

Lopulta jäin kaksin Kaverin kanssa.

Hän tuli viereeni istumaan. Juttelimme vähän aiemmista asioista. Kaveri kertoi, ettei ole aikaisemmin tavannut tyttöä, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaisivat yhtä hyvin. Hämmennyin hiukan ja yritin selitellä, etteivät muut vain ole tulleet ajatelleeksi samoja asioita. Löpisimme jotain ja Kaveri meni vaihtamaan kappaletta. Se oli hidas. Hän tuli luokseni ja veti minut häneen kiinni. Painauduin miehen rintaan. Joku tuntui hullulta, enkä pystynyt kunnolla rentoutumaan. Kun biisi vaihtui nopeampaa irrottauduin hänestä ja menin takaisin istumaan. Oli jotenkin surrealistinen olo. Juttelimme jotain, mitä en nyt muista.

Kun seuraava hidaskipale alkoi soida Spotifyssä, Kaveri veti minut uudestaan tanssimaan. Tällä kertaa olin ehkä vähän rennompi. Mies silitti hiuksiani. Minä olin vain tiukasti hänessä kiinni. Tunteet myllersivät pakokauhusta iloon. Pysähdyimme molemmat vain hengittämään. Kaveri nosti leukaani ja sanoi, että hänen taitaisi olla parasta lähteä. Tuli hiljaisuus. Sitten hän suuteli. Irrottauduin ja änkytin. Olin nähnyt kaiken tapahtuvan jo aiemmin kun hän ensimmäisen kerran veti minut tanssimaan. Olin siitä asti miettinyt, mitä tekisin. Silti änkytin. Sanoin hänen entisen olevan ystäväni. Kädet puuskassa seisoin Kaverin edessä ja sopertelin jotain. Hän suuteli minua taas.

Kaveri sanoi voivansa nukkua sohvallani. Muutin sohvan vuoteeksi ja annoin miekkoselle tyynyn. Puhuimme jotain valloillaan olevasta tilanteesta. Siitä, millaisia tytöt näissä tilanteissa olivat. Kaikki tuntui todella vaikealta. Nukkuminen ja hereillä oleminen. Kaveri pyysi minut viereensä. Minä menin.

Yöllä heräsin siihen kun Kaveri suuteli kaulaani. Pantiin. Pantiin myös aamulla. Seksi oli sellaista kuin sen pitäisiki olla. Kävimme peräkkäin suihkussa ja makoilimme sohvalla alasti. Juteltiin turhia juttuja. Molemmilla oli ollut hauskaa. Ennustimme, millainen morkkis olisi seuraavana päivänä. Mietin Kaverin sitoessa kengän nauhoja, pitäisikö minun suudella häntä lähtiessä. En tehnyt sitä.

Nyt päiviä myöhemmin voin sanoa, ettei minulla ole morkkista. Minulla on morkkis siitä, ettei sitä ole. Olen miettinyt kaikenlaista. Haluaisin nähdä Kaveria uudestaan. Toisaalta taas en. Toisaalta haluaisin soittaa ja avautua hänen eksälleen ihastumisestani. Myös entisenä tyttöystävänä voin sanoa, ettei tällaista voisi ymmärtää. Olen harmissani, etten tavannut Kaveria aiemmin.

Saa tulla paheksumaan tekoani. Niin minäkin tekisin.

Kärvistelyä

Nyt on ilmassa pientä moraalidilemmaa Kaverin suhteen. Ajatuksia ja mietteitä pyörii mielessä yhtenään. En vain pääse niistä irti. Tämä tilannekin on aivan uusi minulle. Ennen ystävien poikaystävät ovat olleet minulle vain ystävien poikaystäviä. En hyväksy ajatuksiani edes sen vertaa, että uskaltaisin puhua näistä kellekään.

Nyt Kaverin sivilisääty on muuttunut.

Kavereita

Yllätyksekseni sain yhtenä yönä viestin puhelimeeni. Se oli eräältä pitkäaikaiselta ihastukseltani (josta muuten vähän kerroinkin edellisessä kirjoituksessa). Hän tarvitsi yöpaikan, koska muu seurue oli painunut pehkuihin. Olimme flirttailleet aikaisemmin illalla aika paljon, joten tottakai pieni toiveikkuus iski peliin.

Vaikka sain ensimmäiseen viestiin herättyäni krapula-aamu-tyylisen rytmihäiriön, tähän tyttöön saatiin nopeasti virtaa, kun mies kertoi muutaman viestin jälkeen kaipaavansa yösijaa. Mitä epätoivoinen nainen ehtii alle viidessä minuutissa? Ainakin pesemään hampaat, käymään suihkussa, sheivaamaan kriittiset alueet ja vaihtamaan kahdesti alushousut (ensimmäiset olivat liian tyrkyt, seuraavat vasta sopivan huolettomat, mutta nätit). Kaiken tuon ehdin ennen kuin piti heittää avain ikkunasta.

Valitettavasti keskustelua enempää ei tapahtunut. En saanut edes unikaveria, vaan herra nukkui sohvallani. En olisi uskaltanut ehdottaa lusikkahommia, vaikka se olisi ollut kyllä kivaa. Olen joko kirkkaasti vain kaveri ihastukseni silmissä tai sitten hänkään ei uskaltanut ehdottaa mitään, sillä en oikein heti ymmärtänyt hänen vihjailujaan yöpaikasta. Veikkaan kyllä sitä ensimmäistä.

Aamulla mies vielä torkkui, kun itse lähdin töihin.

It never happened

Mulla oli hauskin viikonloppu pitkiin aikoihin. Kaksi vanhaa kaveria kotiutuivat rapakontakaa. Toinen heistä on ollut yhden elämän vaiheen parhain ystävä ja toinen taas pitkäaikaisin ihastus. Ihastuksen kanssa meillä on ollut yksi yhdenillanjuttu ja paljon flirttiä. Hänen luonaan olimme isommalla porukalla. Söimme, joimme ja pelasimme mölkkyä. Mölkyn pelaaminen oli mulle ihan uusi juttu. Mutta olin ilmeisesti ottanut douppingia juuri sopivasti, sillä jyräsin kaikki!

Entisen ihastuksen kanssa ei oikeastaan enää tuntunut kipinöintiä. Hänessä yhdistyy aika lailla kaikki asiat, missä miehissä viehätyn. Helposti olisin jalat vetelinä juoksemassa konttaamassa hänen perässään, jos pientä signaalia ilmestyisi. Nyt kaikki oli kuitenkin hyvin kaverillista. Krapulaleffa katseltiin vierekkäin makoillen, ja seksuaalinen jännite hiuteli miinuslukemissa.

Sen sijaan minun täytyy ripittäytyä yhdestä toisesta Kaverista. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä. Meitä myös yhdistää yksi minun parhain ystävä, joka on Kaverin tyttöystävä, avovaimo. Olin todella iloinen joskus pari vuotta sitten, kun tutustuin Kaveriin paremmin. Mielestäni on mahtavaa, jos pystyy olemaan hyvissä väleissä kavereiden kumppanien kanssa. No, tällä pariskunalla on aika värikäs menneisyys. Ilmeisesti viha ja rakkaus kulkee vain niin vahvasti käsikädessä. Nyt he ovat ilmeisesti eroamassa kolmatta kertaa. Minä sen sijaan tunnun tulevan Kaverin kanssa aina vain paremmin juttuun.

En tiedä, onko tunne unresolved sexual tensionista vain minun kuvitelmaani, mutta en halua ottaa asiasta selvää. En voi sanoa olevani ihastunut, mutta voin kuvitella, että se on menossa siihen suuntaan Kaveria kohtaan. Se on pelottavaa. En halua myöntää sitä, enkä kertoa sitä kellekään. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos sekaantuisin ystäväni miehiin. En, vaikka he eroaisivat.

Lähdimme lähes samalla porukalla jatkoille aloittelupaikkaan. Siinä parempiin suihin meni tonkka viiniä ja tasavaltapullo. Itse tyydyin lähinnä ruokaisampiin vaihtoehtoihin, sillä aloin olla aika poikki. Hyvin jaksoin kuitenkin kukkua aamuseitsemään asti. Aloimme miettiä nukkumisjärjestelyjä. Nukkumatiloja oli rajatusti sisätiloissa. Sängylle päätyi illan aikana muodostunut kaksikko. Isäntä pääsi ilmeisesti sohvalle. Itse nukahdin kesken keskustelujen terassin pitkälle ja kapealle penkille. Ilmeisesti olin niin säälittävä näky, että minulle haluttiin tuoda peitto ja tyyny.

Olin nukkunut hetken, kun tyynyäni kopeloitiin. Se oli Kaveri. Hän oli tullut taistelemaan toisesta puolesta. Nukahdin päät vastakkain miekkosen kanssa. Seuraavaksi heräsin, kun Kaveri möyhi uudestaan tyynyä. En jaksanut välittää vaan yritin jatkaa uniani. Korjailtuaan nukkumisasentoaa mies hivutti kätensä puolelleni ja otti omastani kiinni. Pasmat menivtä aivan sekaisin, enkä tiennyt, mitä tehdä. Päädyin leikkimään kuollutta. Tuolta karhun kohtaaminen varmaan tuntui.

Nyt yritän iskostaa päähäni, ettei mitään tapahtunut. Mitää ei tule tapahtumaan. Haluan pystyä katsomaan itseäni peiliin.

PS. Vaimomatskupisteitä saa hyvällä kotiteatterilla.