Ovista ja ikkunoista

Olen varmistunut siitä, että saadakseen sutinaa, sun on täytynyt ensin vähän sutinoida. En tiedä, johtuuko se siitä, että miehet vaistoavat epätoivoisuuden, vai mistä. Mutta kävipä niin, että tosiaan pääsin kainaloimaan Tommin kanssa. Jonkin aikaa on ollut flirttiä O-P:n kanssa.

Tapasin O-P:n vähän aikaa sitten, ja minulla oli sellainen fiilis, että nyt on varma nakki kyseessä. Olisimme varmasti jatkaneet samaan osoitteeseen, ellei hyvä ystävä olisi tullut keskeyttämään. O-P jaksoi istua kuunnellen meidän juttuja aika pitkään ennen kuin katosi kotiin. Hän kutsui minut viikonloppuna mukaan kanssaan yhdelle keikalle, ja nyt mietin, pitäisikö mennä. Kyse ei olisi treffeistä, sillä samassa porukassa olisi paljon muitakin tuttuja.

Olin jättänyt läppärini auki, ja kotiin tullessani huomasin myös viestejä Kaverilta. Juttelimme aika vähän, mutta hänen aloitteestaan kuitenkin. Se oli ensimmäinen kerta sen jälkeen kuin hän muutti pois. Kerroin ihmetteleväni, miksi hän alkoi jutella minulle. Olinhan ollut siinä luulossa, että hän välttelee minua. Hän kysyi, milloin olisin tulossa käymään hänen paikkakunnallaan. Vastasin, etten tiedä. En kysynyt, olisiko hän majoittanut minut.

Pähkinän kuoressa: Lähdin viihteelle (selvänä) nähdäkseni Tommia. Mutta törmäsinkin O-P:hen, joka vaikutti kiinnostuneelta. Sitten Kaveri otti yhteyttä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut. Siispä kirjoitukseni ensimmäinen väittämä pitää paikkansa.

Pääni on siis aivan sekaisin. Kaveri tuntuu tällä hetkellä unelmieni mieheltä. Olen häneen edelleen todella ihastunut. Mutta toisaalta olen viimeisen puolen vuoden aikana lähentynyt hänen tyttöystävänsä kanssa. O-P on aivan mahtava tyyppi, ja meidän huumori kohtaa aivan täysin. En kuitenkaan usko hommasta sytyvän mitään vakavaa, koska hänellä tuntuu olevan niin paljon vientiä. Mutta hyvä ystäväni tuntuu olevan toista mieltä. Sitten on vielä Tommi, aivan ihana ja herkkä mies. En tiedä, mitkä ovat hänen tunteensa minua kohtaan. Kaikkia miehiä yhdistää se, että olen heidän kaverinsa. Se helpottaa ja toisaalta vaikeuttaa asioita. Helppoa on alkaa juttelemaan heidän kanssaa pelkäämättä pakkeja, koska he voivat tulkita sen kaverillisesti. Vaikeaa taas on tulkita, ottavatko he yhteyttä kaverimielessä vai muuten.

En usko, että kenenkään heidän kanssa syntyy vuosisadan rakkaustarinaa. Mutten silti tiedä, miten toimisin.

Awkward

En tiedä, kuvittelenko omiani, mutta minusta tuntuu, että pientä vaivaituneisuutta on ilmassa minun ja Tommin välillä. Se saattoi kyllä olla myös sitä, etten itse oikein vielä osaa suhtautua häneen. En oikein tiennyt, mitä sanoa keskusteluissa. Mulle iski joku sisäinen sensuuri. Tuntui, että olisi pitänyt vetää joku stand up-show. Tämä johti lämpimikseen puhumiseen, ja tein yhden todella typerän kommentin. Äh. Ehkäpä tämä tästä.

Ensimmäisen kerran kun Tommi kutsui minut luokseen jatkoille, hän vältteli minua monta päivää. Painostava fiilis loppui, kun olimme kerran kahden ja hän sanoi häpeävänsä toimintaansa. Hän oli ollut aika humalassa tullessaan juttelemaan, ja itse olin vesiselvä.

Oivoi, lisää paineita koulun käyntiin!

Blogi

En muista, olenko kertonut, että minulla on ollut aiemminkin blogi, joka käsitteli sinkkuelämääni. Se vain kävi aika raskaaksi, koska tunsin monien ymmärtäneen minua väärin. Lisäksi jossain vaiheessa tuntui, etten tehnyt sitä itseni takia. Aloitin blogin muuttaessani uudelle paikkakunnalle, joten sydänystävät eivät olleet lähellä. Silloin tarvitsin kanavan, missä avautua tuntemuksistani. Olin myös eräänlaisessa murroksessa elämäni suhteen. Joitain kuukausia myöhemmin aloitin tämän blogin, ja kerroin siitä muutamalle vakkarilukijalle.

En poistanut edellistä blogia kokonaan. Jätin sen itselleni salasanan taakse. Viimesestä vanhan päiväkirjan postauksesta on noin vuosi. En ole lukenut vanhoja tekstejä ollenkaan, mutta pari päivää sitten päätin tutustua teksteihini. Voin sanoa muuttuneeni todella paljon parissa vuodessa. Vaikka lihalliset nautinnot ovat edelleen minulle tärkeitä, huomasin, minkälainen pakkomielle seksi minulle on vielä muutama vuosi sitten ollut. Tajuan nyt paremmin sitä, miten jotkut saattoivat loukkaantua kirjoituksistani.

Ihmettelen toisaalta sitä, miten jaksoin kuukausia tapailla miestä, joka käytöksellään osoitti, ettei oikein ollut kiinnostunut minusta. Suhteessa oli myös ongelmia makuuhuoneenpuolella. Aika on kullannut muistot, sillä olin unohtanut, kuinka ahdistavaa aikaa vietin kyseisen miehen kanssa. Myöhemmin tiedän kaiken johtuneen miehen pahasta masennuksesta, joka johti lääkeriippuvuuteen. Nyt hänellä on onneksi kaikki hyvin. Hänellä on upea avovaimo, ja mies vaikuttaa löytäneen oman paikkansa.

On ollut myös terapeuttista tutustua omaan elämään tavallaan ulkopuolisen silmin. Minähän kuitenkin kirjoitin tekstejä myös lukijoille. Olen elänyt omaa elämääni uudestaan. On asioita, jotka olin ehtinyt jo unohtaa - niin hyvässä kuin pahassa. Muistan nyt ne hyvät ominaisuudet joissain ihmissuhteista, jotka jälkikäteen tuntuivat ajan haaskaukselta. Toisaalta taas muistan, miksi jotkut suhteet eivät vain toimineet. Ihmettelen, miksen ole jo aiemmin lukenut tekstejäni. Ne ovat tehneet hyvää, nyt kun yritän unohtaa Eksän kokonaan. Olen alkanut ymmärtää, kuinka jojoiluni Eksää kohtaan on johtunut vain siitä, että olen laittanut hänet mielikuvitusmaailmassani jalustalle. Aika kultaa muistot tässäkin.

Miksi aloitin vanhojen kirjoitusten lukemisen? Harkitsin niiden siirtämistä tähän blogiin. Mutta en taida tehdä niin. Mielestäni ne eivät edusta enää sitä, mitä nykyään olen. Ne tapahtumat vain ovat tehneet minusta tällaisen.

Morkkis

Helvetti, minkälainen morkkis minulla on. On ollut kaikenlaista ressiä, mikä pahentui sillä, etten ehtinyt viikonloppuna tehdä asioita, joita olisi pitänyt. Krapula teki olon vähän turhan huteraksi. Minulle tuli myös mukava puhelu, joka maksoi useamman kympin. Lisäksi saan palautella opintotukia 2000euroa. Nyt sitten mietitään, miten tässä eletään pari kuukautta.

Kävin lounaalla yhden kaverini kanssa ennen kuin matkasimme kouluun. Lauantai syyhytti kovasti, mutten kehdannut kertoa siitä hänelle. En vain kehdannut. Ehkäpä vielä tulevaisuudessa. Jännitin myös kovasti Tommin tapaamista, vaikka ajattelin sen menevän ihan rennosti molemmin puolin. Hänen piti olla samalla kurssilla, mutta miestä ei vain näkynyt missään. Mietin, johtuiko se minusta. En usko.

Viikonloppu tuntuu unelta. Vaikka siinä vaiheessa kun olimme luonani, olin enemmän vain väsynyt kuin humalassa, tuntuu kuin sitä ei olisi tapahtunut. Tuntuu jotenkin todella abdurdilta, että teimme Tommin kanssa toisistamme syväluotaavia tunneanalyysejä ja silittelimme toisiamme. Se tapahtui tuossa metrin päässä siitä missä nyt istun. Miksi? Mitä se oikein oli? Tulkitsenko miehiä ylipäätään ikinä oikein, vai oliko siinä jotain romanttista tai seksuaalista? Olimmeko vain halipulassa? Mitä hittoa.

Tommi on kolmesti pyytänyt minua jatkoille, mutta en oikeastaan osaa sanoa, miten se pitäisi tulkita. Hän on jotenkin aina niin rento, että olen ajatellut sen olevan ihan kaverillista. Toisaalta olen tulkinnut, että muita ei olisi tulossa.

Huoh. Yritän ymmärtää. Yritän unohtaa minun karaokeriekkumiset.

Tommi

Ystävälläni oli tuparit, ja asunto oli aivan täynnä koko illan. Loppuillasta juhlintaan liittyi myös kurssikaverini, Tommi. Itseasiassa minulla oli pieni osa hänen kutsumisessaan paikalle. Ei mitään taka-ajatuksia siinä. Taisin olla elämäni humalassa, koska päädyin laulamaan karaoke-duettoakin. Ilta kulki todella nopeasti, kun vaihdoimme juottolasta toiseen.

Pääsimme joukolla tanssimaankin. Jälkeen päin ajatellen se ei voinut olla kovin koordinoitua. Täysillä kuitenkin vedin, sillä reidet olivat aamulla kipeät. Tanssin enimmäkseen Tommin kanssa, koska muut tuntuivat olevan kiinnostuneempia juomispuolesta. Hyvä, että itse tajusin siinä vaiheessa lopettaa sen homman. Jossain vaiheessa koko tuparikööri kerääntyi tanssilattialle jorailemaan. Silloin Tommi otti käsistäni kiinni - tai ehkä minä otin hänenkäsistään. En oikeastaan tiedä. Tanssimme pidellen toisistamme kiinni useammankin biisin. Se ei ollut mitään intiimiä, ennemminkin riehakasta.

Valomerkin aikoihin lähdimme Tommin kanssa aika ripeästi pois muiden katseilta. Lähdimme automaattisesti kävelemään minun kämppäni suuntaan. Ulko-ovella Tommi ehdotti jatkoja. Jaoimme tupakan ennen kuin tulimme luokseni. Puhuimme aika paljon kouluhommista ja epävarmuudestamme töiden suhteen. Kun menimme asuntooni, sujahdin aika nopeasti peiton alle. Tommi istui vieressä. Puhuimme varmasti ainakin tunnin ennen kuin silmäluomet alkoivat tuntua vähän liian raskailta. Mietin, että jos haluaisin, voisin varmaan suudella häntä. Sitä en kuitenkaan tehnyt.

Tommi kysyi, voisinko tehdä hänelle tilaa vierestäni. Vähensimme vaatetta ja sammutimme valot. Olimme lusikassa. En muista mistä juttu lähti liikkeelle, mutta avauduimme toisillemme aika kipeistäkin asioista. Samalla kun juttelimme mies hipsutti varovasti selkääni. Muistan ajatelleeni, että jos nyt jotain on tapahtumassa, se ei tapahtuisi minun aloitteestani. Tommi kertoi minulle aika ikävästä ajasta hänen elämässään. Silloin otin hänen kädestään kiinni, vedin sen luokseni ja silitin. Tommi painoi päänsä minua vasten. Hän suuteli niskaani niin varovaisesti, etten ole varma, tapahtuiko sitä. Siihen nukahdimme.

Aamulla heti herättyään Tommi lähti kotiin.

En oikein tiedä, miten suhtautua tähän. Minulla on ollut pieni ihastuminen Tommiin ehkä pari vuotta. Mutta olen aina pitänyt häntä vain kaverina. Minulla on ollut muutama kerta kun olen miettinyt, onko tässä jotain meneillään, kun mies on pyytänyt minua jatkoille. Sitten on vielä eräs toinen tekijä, joka mutkistaa "hiukan" asioita. Tommi seurustelee. Hän on kaukosuhteessa. Tuossa on syy, miksi ajattelin, että odotan hänen aloitettaan, jos jotain on tapahtuakseen.

No man's land

Mulla oli vähän paha mieli yhdestä työkuviosta. Tosin se nyt korjaantui parhain päin. :) Kuitenkin rypiessäni itsesäälissä yritin jututtaa facebookissa Kaveria ja lisäksi vielä O-P:tä. No, eipä keskustelua syntynyt kummankaan kanssa. Mikä siinä on, että miehet ei osaa jutella mukavia, vaikkeivät olisikaan kiinnostuneita? Itse olen haudannut toiveiden rippeeni Kaverin suhteen jo monta yötä sitten, emmekä ole olleet yhteyksissä kuukausiin. Silti herra ei voi pitää keskustelua yllä? Tiedän kyllä, että hänen kanssaan on aina ollut hiukan hankala jutella kirjoitusvälineitä käyttäen, mutta ärsyttää silti.

En tajua, minne kiven alle on piilotettu kaikki mukavat ja minusta kiinnostuneet miehet. Olen ilmeisesti niin rupsahtanut, ja 90-lukulaisten sukupolvi on syrjäyttänyt minut. Vielä pari vuotta sitten, kun itse halusin vain yhdenillan juttuja, tuntui, että kosijoita olisi ollut enemmänkin. Olen jo menettänyt toiveeni onnellisesta elämästä parisuhteen ja säännöllisen seksielämän kanssa.

Nimim. siitä on jo kohta 5kk.

Huonoja miehiä

Minä vihaan sitä tapaa, millä naiset tekevät listoja unelmiensa miehestä. Luin vasta erään tunnetun muotibloggaajan vastaavaa, ja vitutus iski heti. Jokaisella on oma rajansa sille, millainen kumppanin vähintään täytyy olla. Joidenkin raja on korkeampi kuin toisilla, ja ihmiset painottavat eri asioita. Mielestäni on täysin OK olla kranttu. Mutta siinä kyllä saattaa menettää aika paljon. Vai miltä kuulostaa vaatimus: "tyyppi... omistaa sängen tai on valmis kasvattamaan sellaisen JA näyttää hyvältä sängen kanssa," http://yummy.indiedays.com/? Kuulemma kieliposkessa kirjoitettu, mutta vaikuttaa aika ikävältä. Kommentista muistuu mieleen Sinkkuelämä jakso, jossa Charlotte ei halunnut tapailla miestä, koska hän toi neilikoita deitilleen. Charlotte vihasi neilikoita. Mitä, jos joku upea mies ei haluaisi tutustua minuun siksi, että rinnat eivät kasvaneet tietyn kokoisiksi? Tai, että silmäni eivät ole ruskeat kuten muilla hänen tyttöystävillään. Aika harva mies tekee samanlaisia listoja.

Vähän aikaa sitten ystäväpiirissäni tapahtui seuraavaa. Eräs ystävistämme tapasi baarissa miehen, jota oli jo jonkin aikaa katsellut sillä silmällä. Muut kaverit eivät suvainneet tätä, koska mies oli heidän mielestään ruma. Myöhemmin kun tyttö kertoi jatkaneensa iltaa kyseisen miehen kanssa, muut pyörittelivät silmiään. Kun puollustin, että tyttö kyllä näki jotain erityistä kyseisessä miehessä, eräs kavereistani totesi kuinka meillä kaikilla on tietty ollut joitain vähän huonompia. Huonompia?! Kuka oikeasti määrittelee, ketkä ovat huonoja? Mielestäni hirveintä oli, että kaverit vielä kehtasivat sanoa nämä mielipiteensä tytölle, joka oli ihastunut heidän mielestä huonompaan ihmiseen. Tämä ei edes ole mitenkään poikkeuksellista naisten keskuudessa. Lähes aina, kun kerron jollekin naispuoliselle ystävälleni olevani ihastunut, he parjaavat ihastuksen kohdetta. Niinpä olen ottanut tavaksi kertoa sutinoistani vasta sitten kun jotain enemmän on tapahtunut. Silloin yleensä kukaan ei kehtaa sanoa mitään.

Minulla on muutama ehdoton ei. Mies ei saa olla rasisti. Hänellä ei saa olla lapsia. Hän ei saa asua vanhempiensa luona, eikä kannattaa perussuomalaisia. Joskus olin sitä mieltä, että nuuskaaminen on myös pannassa, mutta sittenpä tapasin ihanan miehen...

Ajattelin nyt myös hieman valoittaa ulkoisia ominaisuuksia, jotka saavat tämän tytön puhumaan sekavia. Siispä nyt seuraa muutaman komean julkimon esitteleminen:











Jukka Hildèn

















Lauri Tilkanen (tämän hetkinen lempparini)



















Josh Beech


Aika poikamaisista jokainen. Enempää ei heti tullut mieleen. Sitä voidaankin sitten miettiä, kelpuuttaisinko heistä ketään, jos heillä olisi karvainen rinta tai paksu sänki.

Miss farkku Suomi

Kävipä sitten niin, ettei neiti farkku Suomi päässytkään pukille. Miksi kirjoitin edellisen postauksen niin innokkaana? No, olin aika varma, että kyseinen ilta olisi päättynyt ilotteluun allekirjoittaneen lakanoissa. Kerronpa vähän enemmän.

On eräs O-P. Olemme tunteneet useamman vuoden, ja meillä on paljon yhteisiä kavereita. Suhteemme on ollut lähinnä pientä vittuilua puolin ja toisin. Flirttailua on ollut välillä ilmassa, mutten koskaan ajatellut olevan sen muuta kuin virkistävää pilailua. O-P on seurustellut niin kauan kuin muistan. Hänen sosiaaliseen statukseensa tuli pieni muutos kun miekkonen erosi varmaan pari kuukautta sitten. Olemme muiden ystävien kanssa nauraneet, kuinka yhtäkkiä herralla on naikkosia kuin sieniä sateella.

Kävipä sitten niin, että eräs ilta päädyimme samaan osoitteeseen jatkoille. Yksi hyvä puoli siinä, että olen nuorempana ollut aikamoinen tomboy ainakin seurani puolesta, on kuinka pääsen edelleen jatkoille mieslauman kanssa ainoana naisena. Excellent (Tähän väliin lukijat voivat kuvitella ilkikurista naurua.) Pääsin jatkojen päätteeksi kolmen miehen väliin sämpylöimään vuodesohvalle. Yksi heistä oli O-P.

Aamulla katseltiin luontodokumentteja darrassa siinä toisia pöljästi halaillen. Sovimme, että illalla voisimme käydä kavereiden kanssa vielä syömässä ja ehkä jatkaa siitä vielä muualle. Ruokapuoli järjestyi isommalla porukalla, mutta kolme meistä halusi jatkaa iltaa vielä eteenpäin. Päädyimme "kuokkimaan" erään puolitutun luokse. Illanistujaisten isäntäväki vaikutti hiukan takakireältä, enkä itse tuntenut paikalta oikein ketään. Niinpä vietin iltani hyvin pitkälti O-P:n kanssa. Meillä oli kyllä hauskaa keskenämme. Tässä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa ajatella, että nyt on kyllä jotain vireillä. Muut jatkoivat iltaa vielä juottolaan, mutta sänky kutsui minua siihen malliin, että katosin kotiin - yksin.

Kyseisen illan jälkeen O-P on jututtanut minua paljon nimeltä mainitsemattomassa sosiaalisesssa mediassa. Emme ole aikaisemmin oikeastaan jutelleet erinnäisten viestimien avulla, joten kipinäteoriani vain vahvistui.

Sitten pääsemmekin farkku-iltaan. Alkuilta meni ihanien naisten kanssa juopotellessa. Siinä vahvistuivat vatsalihaksetkin - eli tervetuloa kesäkunto. Ilta jatkui kantapaikkaan, jossa tapasin O-P:n sekä yhteisen ystävämme A:n. Menin jututtamaan A:ta, joka valitti, kuinka pitkä aika viimenäkemästä on. O-P löysi tiensä tiskiltä luoksemme. Hetken näytti, että hän oli livahtamassa tiehensä tarjottuaan kaverilleen juoman, mutta hän tulikin halaamaan minua. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Hetken rupattelin poikien kanssa, kunnes päätin palata seurueeseeni.

Palasin miesten seuraan loppuillasta. A alkoi olla jo aika humalassa. Keskenämme vitsailimme jotain, kunnes A katosi. Pistin kaikkeni peliin O-P:n kanssa. Pientä koskettelua ja flirttiä molempien toimesta. Mulla oli hyvät fiilikset hommasta. Valomerkin tullessa aloimme etsiä A:ta, joka löytyi sellaisessa kunnossa, ettei häntä olisi voinut laittaa yksin kotiin. Hän asuu lähellä kotiani, joten olisin voinut tarjoutua mukaan saattamaan, ja ehdottaa O-P:lle kahden keskisiä jatkoja. Mutta pupu meni pöksyyn, ja menin kotiin itsekseni.

Seuraavana päivänä minulla olikin vuosisadan krapula, jota lähdin illalla loiventelemaan. A ja O-P olivat yhdessä aloitelleet myös iltaa. Kolmen aikoihin A pyyteli minua luokseen kyläilemään, koska oli jäämässä yksin. Hän kertoi, että O-P oli lähtenyt jonkun tytön luokse. En lähtenyt enää vierailulle.

Harmittaako? Kyllä.

Ps. Myös eräs koulukaveri, Tommi soitteli jatkoille.

Perse

Kuntokuuri on kannattanut. Tervetuloa kaupungin yöelämään katsomaan peffaani hyväpyllyfarkuissa.

Sheivasinkin.

Verkossa

Erään ystäväni kanssa käydyn keskustelun päätteeksi päätin kokeilla jotain erilaista. Surffailin läppärilläni nettideittisivustoille. Kävin muutamallakin sivustolla, ja kirjauduin yhteen. Tein "match making" -profiilin, ja katsoin millaisia miehiä minulle suositellaan. Ikähaarukaksi valitsin 22-30 vuotiaat. Muita kriteerejä en laittanut. Saman haun tein myös sivuilla, jossa profiileja pääsi tutkimaan ilman omaa tunnusta. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei kannata laittaa liian vaativia kriteereitä, jottei joku mielenkiintoinen ihminen jää huomiotta mahdollisen pikkuseikan takia.

En tiedä opinko tällä surffailureissulla enemmän miehistä, jotka deittiprofiilit tekevät, vai omista reunaehdoistani. Jostain syystä kuitenkin minusta vaikutti, että ne parhaimmat vonkaleet ajelehtivat ihan muissa vesissä. Profiileita paremmin tutkiessa tulin siihen tulokseen, että suuri osa alle 30-vuotiaista miehistä, jotka ovat deittisivuilla, ovat joko työttömiä tai rakennusalaa sivuavilla toimialoilla. Kumpikaan ei houkutellut minua. Periaatteessa mielestäni on plussaa, että mies on hyvä käsistään, mutta kokemukseni perusteella persoonamme eivät kohtaisi. Minut on kasvatettu olemaan poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla. Kokeilin hakua uudestaan laittamalla vähimmäistuloiksi 13 000euroa vuodessa. Se karsi työttömät, mutta ikävä kyllä opiskelijatkin. Ei onnea tälläkään keinolla.

Ymmärrän kyllä, että omaa persoonaa on hankala kuvailla. Ehkä siksi match-lukemia tarjoavat sivut voivat olla joillekin helpompia. Mutta miksi miehet kuvailevat itseään: "Täällä päässä kirjoitaa normierikoinen, mukavan oloinen ja näköinen sekä huumorintajuinen mies," Xti, Nettideitti.fi. Okei, pakko myöntää, että miehet ovat kyllä selkeästi parantaneet tällä saralla omia ilmoituksiaan edelliseen kokeiluun verrattuna. Minulla oli 2-4vuotta sitten pari viikkoa profiili yhdellä sivustolla, ja silloin kyseenomaisia esittelyjä oli pilvin pimein. Silloinen profiili poiki paljon yhteydenottoja. Suurin osa oli varatuilta yli 40-vuotiailta miehiltä, jotka halusivat all inclusive -matkaseuraa. Kahden miehen kanssa juttelin pidempäänkin, muttemme koskaan tavanneet.

On minulla ulkonäkökriteereitäkin. Ne eivät liity niinkään geeneihin, vaan pukeutumiseen ja tyyliasioihin. Mutta niistä en viitsi puhua. Sitä paitsi enhän edes nähnyt miesten profiilikuvia, koska en ollut ladannut omaani. Kukaan ei siis voinut hurmata minua kuumalla katseella.

Ärsyynnyin koko touhusta niin paljon, että poistin profiilini samana iltana. Olen ilmeisesti liian rajoittunut tai kyyninen ihminen deittisivustoille.

Pyhiä

Ajattelin kertoa vähän lomapäivistäni. Olen saanut vietellä kissanpäiviä viimeiset pari viikkoa. Olin järjestänyt itselleni vapaata Tapanin päiväksi sekä sen jälkeiselle päivälle. Tottakai. Olihan minulla ihan helvetin kovat odotuksen kyseiselle illalle. Miksi? Olin aika varma, että Kaveri olisi kaupungissa.

Olin odottanut Kaveria koko syksyn. Tapanin päivänä olisi meidän kuuma kohtaamisemme. Sinänsä oli ehkä todella typerää viettää iltaa hänen entisen tyttöystävänsä kanssa, jos toivoin voivani hempeillä Kaverin kanssa. Sain alkuillasta kuulla, että mies oli soittanut eksällensä. Olin helvetin mustasukkainen. Janottiko vanha suola? Miksei hän voinut kysellä minun suunnastani mitään.

Baarissa kohtasin Kaverin kanssa. Halasin häntä, kuten muitakin tuttuja samassa joukossa. Emme jutelleet yhtään. Sen sijaan tanssin koko illan hänen entisen tyttöystävänsä kanssa. Suhteellisen intiimistikin. Se tuntui aika tragikoomiselta. Olin vähän murtunut siitä, ettei Kaveri ollut ottanut minuun mitään kontaktia. Toisaalta ymmärsin sen hyvin seurani huomioon ottaen.

Tapasin Kaverin vielä myöhemmin samalla viikolla, kun olimme samassa porukassa viettämässä iltaa. Juttelimme vähän aikaa. Siinä ei mielestäni ollut mitään erikoista. Minusta vaikutti, että hän jutteli kanssani ihan mielellään. Kuitenkin herra katosi jossain vaiheessa kun olin tanssimassa. Hän lähti kotiin kertomatta muille.

Minua harmittaa todella paljon. Minua ei harmita se, ettemme vehtailleet. Minua harmittaa se, että hän ei vaikuttanut olevan kiinnostunut minusta. Olen miettinyt, mitä jos tilanteet olisivat olleet toisin. Entä, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon tuttuja. Olisimme varmasti viettäneet ihania päiviä yhdessä. Mutta sitten tajuan kuuluisain lausahduksen: "He is not into you." Jos Kaveri olisi kiinnostunut, hän olisi soittanut minulle silloin syksyllä, kun olin ensin soittanut hänelle. Jos hän olisi kiinnostunut, hän olisi ehkä laittanut minulle viestiä tullessaan kulmille. Jos hän olisi kiinnostunut, hän olisi kysynyt minulta jotain eikä vain vastannut kysymyksiini.

Masentavaa, mutta totta. Olisi niin paljon mukavampi elää haavemaailmassa. Soittasipa Kaveri.

Kasvukipuja

Joskus mietin, mikä on pehmittänyt minut. Lapsena minua varmaan kuvailtiin herkäksi. Itkin helposti. Olin erittäin hyvä koulukiusauksen kohde. Ehkä siksi olinkin sitä. Jotain tapahtui, ja yläasteelle mennessä olinkin jo aikamoinen rääväsuu. Niistä ajoista olen tasaantunut, mutta silti edelleen sanon sellaiset asiat suoraan, jotka muiden mielestä voivat tuntua ikäviltä. Otan helposti ohjat käsiini.

Muutama vuosi sitten olisin varmaan voinut sanoa, etten ole ikinä itkenyt katsoessani surullista elokuvaa. Nyt en voi katsoa yleensä edes hömppäleffoja itkemättä. Dokumentitkin tuijotetaan vesivallin läpi. Kun kuulen koskettavan kappaleen, sydäntä särkee. Itkin kun paras ystäväni erosi unelmiensa miehestä. Tajusin, että kaikki tämä ei johdu hormoonitasapainon järkkymisestä. Tiedän nyt, mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, ettei nuori artisti voi tulkita kappaletta. 17-vuotiaalla ei vain ole tarpeeksi elämänkokemusta.

Olen aina ollut empaattinen ja tunteellinen ihminen. Ennen en vain ole voinut samaistua rakkauselokuviin, torjuntoihin, kuolemaan, hullaantumiseen, hylkäämiseen. Kai tämä on osa jokaisen ihmisen kasvuriittejä, että tarinat alkavat koskettaa.

Ihanaa vuotta 2012. :)