torstai 30. elokuuta 2012

Dodgeball

Pitänee kertoa, mitä minun ja Pyryn välillä on ehtinyt tapahtua kirjoutustaukoni välillä. Hän kävi lomaillessaan pitkän viikonlopun täällä. Emme ole enää jutelleet niin tiiviisti naamakirjassa kuin alkukesästä. Ehkäpä mies ei ole enää ollut niin yksinäinen. Mutta Pyry otti minuun yhteyttä ja pyysi oluelle. Emme suinkaan olleet kaksin, vaan tutustuin pariin hänen ystäväänsä. He vaikuttivat vähän tasapainoisemmilta herroilta kuin kaverinsa. :D No, kyseisenä iltana ei mitään kummia tapahtunut, vaikka vaihdoimme numerot yhden hänen kaverinsa kanssa. Kaikki jatkoivat kiltisti omiin osotteisiinsa yöksi.

Pari iltaa myöhemmin Pyry otti minuun uudestaan yhteyttä samoissa merkeissä kuin viimeksi. Tällä kertaa joimme yhdet pelkästään toistemme seurassa. Oli itseasiassa ihan rentoa ja mukavaa. Nyt jo jotenkin pystyimme piikittelemään toisiamme meidän vähän huonosta menneisyydestä.

Väsymys alkoi painaa, ja saattelin Pyryn pysäkille. Siinä halattiin ja toivotettiin hyvät yöt toisillemme. Mies kommentoi jotain lyhyydestäni ja lupasi soitella, minkä jälkeen jatkoin matkaani. Juuri, kun olin ehtinyt sujahtaa lakanoihini, Pyryltä tuli viesti. Siinä hän kysyi, olisko saanut tulla viereeni nukkumaan ja paijaamaan, jos olisi uskaltanut kysyä. Pakko sanoa, että viestin saadessani olin aika voitonriemuinen. Minulla ei ole mitään romanttisia tunteita kyseistä henkilöä kohtaan, ja iloitsin hiukan tätä päällekäin muuttunutta asetelmaa. Itsehän ruikutin kyseisen miehen perään hänen ensin paskottua olalleni. Vastasin hänelle jotain epämääräistä siitä, kuinka hän ei sitten tullut mitään kysyneeksi. Siihen puhelimeni piippasi, että kuinka se häntä lopulta harmittikaan. Kohta piippasi toinen viesti, jossa Pyry kysyi, olinko jo aikeissa mennä nukkumaan. Vastasin tarvitsevani unta ennen työpäivää. Siihen mies sitten lopulta toivotti kauniit unet.

Menin sinä iltana hymyssä suin nukkumaan. Saako tällaisesta edes olla iloinen?

Emme ole jutelleet pariin viikkoon, ellei sitten lasketa tuota typerää "onksul tautei?!"-keskustelua, josta kerroinkin jo aiemmasssa postauksessa.

tiistai 28. elokuuta 2012

Some privacy, please!

Voi, nyt on pakko tulla taas avautumaan. Pyry nimittäin päätti taas kerran kysellä, olenko käynyt testeissä. Häntä kuulemma stressaa niin paljon. Mistä lähtien panokumppaneilta on alettu jälkikäteen kyselemään taudeista? Haloo! Kai minä nyt olisin sanonut, etten anna sutaista ilman kortsua, jos mulla olisi tippuri tiedossa. Pyry selitti, kuinka hänellä ei ole mitään oireita, mutta mielenterveyden vuoksi haluaa käydä.

Siis hittolainen. Eikö jokaisen pidä huolehtia omasta seksuaaliterveydestään? Miksi pitää ahdistella toista käymään testeissä. Menisi ihmeessä itse. Kyllä minä olen sen verran mukava tyyppi, että varmasti kertoisin edelliselle seksikumppanille, jos multa löytyisi joku tauti, ja niin olen kerran tehnytkin. Mutta nyt tilanne on se, että Pyry ei ole mun edellinen vällynlämmittäjä. Enkä minä hänelle soittelisi, jos jotain löytyisi, sillä olisinhan voinut saada sen hänen jälkeensä.

Vähän häpyä tähän touhuun!

Vastasin tosiaan Pyrylle, etten halua keskustellla asiasta hänen kanssaan, koska mielestäni seksielämäni ruitiminen ei hänelle kuulu. (Vähän hienotunteisemmin toki ilmaisin asian.) Mies taisi loukkaantua tästä minulle. Hän ilmeisesti kuvittelee, että minusta on kovinkin mukavaa puhua siitä, kuinka tautisena mies minua pitää.

Ja jos lukioita kiinnostaa, kävin vähän aikaa sitten testeissä ja negatiivisiä olivat.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kerta se on ensimmäinenkin

Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi kirjoittelutaukoani. Aiheita olisi ollut, ja keksin oikein oivaltavia otsikoitakin, mutten vain yksinkertaisesti ole jaksanut käyttää aikaani tähän. Sen sijaan lopputyö on saanut mukavasti rivejä. Enihau:

Mulla on ollut pientä taukoa kreisibailauksesta, olen ollut viimeaikoina erikoistunut hiljaisiin viski-iltoihin. Kuitenkin vähän aikaa sitten eräs kaverini sai minut ylipuhuttua viettämään kunnon tanssi-iltaa. Olin aikaisemmin samalla viikolla heittänyt K:lle facebookissa täysin ystävällismielisen viestin, jossa kerroin, kuinka lähikauppaan oli tullut yhtä meidän lempparielintarviketta. Tarkoitin kaikki ihan kaverillisesti, koska olin jotenkin niin lamaantunut edellisestä kerrasta, kun olimme samassa baarissa. (En muista kerroinko tästä, mutta eräs misu vei K:n mun nenän edestä tanssilattialle, kun olin ensin lämppäillyt miekkosta koko illan. Niin väärin!) No, K:pa ehdottiki mässäilybileitä mun naamakirjakommentin jatkeeksi. Siinä sitten kutsuin herran alottelemaan mun kavereiden kanssa.

Kun saavuin etkoille, K oli jo paikalla. Mies oli kunnon kala kuivalla maalla kaikkien tyttöjen keskellä. Etkoilla juttelin enimmäkseen hänen kanssaan, ja saattoihan siinä olla hiukan flirttiäkin. Päätinpä sitten ehdottaa, että biletyksen jälkeen lähdettäisiin yhdessä nauttimaan snägäripaikkojen antimista. K oli heti mukana juonessa.

Baarissa koko porukka vähän erkani toisistaan, ja itse näin yhtä koulukaveria, jonka kanssa tanssin koko illan. Pitkästä aikaa joku söpö poika tuli juttelemaan minulle, mutta olin edelleen niin K:n pauloissa, etten tajunnut käyttää tilaisuuttani hyväksi. Joskun puoli kolmen aikoihin K löysi seuraani, ja valitteli nälkäänsä. Olimme jo lähdössä ulos, kun eräs kaverini alkoi vaatia tanssiseuraa. Pitihän sitä lähteä, sillä tiedän kuinka ikävää on, kun itsellä on partifiilikset, ja muita ei kiinnosta. K seurasi perässämme tanssilattialle. Muutaman biisin jälkeen joku mimmi löysi K:n seuraan ja veti hänet pois meidän porukastamme. SIIS WHAT THE H...?!?! Helvetin moinen c'est la vie ja dejavuu. Miten mulle aina käy näin?! Luulin jo, että mulla on pullat hyvin uunissa. Käytännössä katsoen jo melkein lautasella, mutta ei. Ja mies oli niin vietävissä.

Valomerkki ilmoitti olemassa olostaan ja minua vitutti. Lähdin kavereiden kanssa nälissäni jatkoille naapuriin. Jossain houruissa päätin, että pelini ei ehkä olekaan menetetty, ja lähetin K:lle viestin, jossa kysyin, saiko hän noutajan vai haluaako kanssani vielä syömään. Heti viestin lähetettyäni mies vastasi odottelevansa minua narikassa. WUHUU! Seksiä siis luvassa.

Lähdimme jonottamaan pizzaa, jonka olimme syömässä puoliksi. Olin jopa hiukan hämmentynyt niin avoimesta flirtistä, jota K minulle tarjosi valitessamme täytteitä. Kun olimme maksaneet lätyn, K:n puhelin alkoi soida. Hän oli selkeästi vaivaantunut vastatessaan puhelimeen. Ajattelin, että nyt se joku tanssikaveri varmaan soittelee. Kuulin, kun hän sanoi, ettei aio tulla paikkaan X. Sitten hän sanoi miettivänsä asiaa, ja lopetti puhelun. Jäimme odottamaan ruokaamme, ja tunnelma alkoi vähän laskea. Kohta K:n puhelin soi uudestaan. Ymmärsin puhelusta, että hänen keskustelukaverinsa oli taksitolpalla matkalla K:n kämppään. Mitä helvettiä? K sanoi olevansa yksin. Tässä vaiheessa pilvilinnani alkoivat totaalisesti romuttua. Puhelu loppui siihen, kun herra sanoi lähtevänsä ihan heti. Mies kysyi minulta, selviäisinkö pizzasta yksin. Sitten hän kertoi, kuka soittaja oli. Hänen ex-vaimo. K selitti, kuinka on tehnyt eroa jo vuoden. Kuinka hän ei tiedä, löytääkö enää niin hyvää tyttöystävää kun ex oli. En sanonut tähän mitään. Näin tyypissä itseni muutama vuosi sitten.

En muista, mitä sanoin K:lle, vai sanoinko mitään. Hän saatteli minua lähes kotiini asti, ja sanoi sitten jatkavansa kotiin. Hän pyysi anteeksi. ARGH! Miksi? Ois nyt ollut mies ja esittänyt, että oltiin oikeasti vain jakamassa pizza eikä harrastamassa minkään sortin haureuksia keskenämme. Mitään ei ollut vielä tapahtunut, mitään ei oltu lyöty lukkoon ja kumpikaan ei ollut sanonut mitään ääneen. Oltais voitu olla niinkuin mitään outoa ei olisi tapahtunut! Mutta ei. Minä jäin kakkoseksi snägärijonossa K:n eksälle. Kuinka mukavaa. Olin jo kääntymässä kotiin, kun K halasi minua. ÖÖÖ. Vaivaannuttavaa. Huikkasin jotain, että koita selvitellä asioita kotona.

Vituttaa, ettei lähdetty ajoissa syömään. Oisin ollu jo muna suussa siinä vaiheessa kun eksä ois soitellut. Toisaalta se ois varmaan ollut vielä nolompaa.

Huoh. Miten teidän kesä?

torstai 2. elokuuta 2012

Kesäkaveri

Nyt on ollut vähän taukoa kirjoittelusta, kun elämä on vienyt mennessään. Edellinen postaus ei ollut kovin kivoissa merkeissä, mutta pohjamudista ollaan nousemasta.

Vaikea siis pilasi minulta muutaman päivän käytöksellään, jota en vieläkään osaa ymmärtää. Eikä oikein ymmärrä ystävänikään. Olin päättänyt rypeä itsesäälissä, vihassa ja depressioissa. Sitä varten ostin kunnon kasan mässyjä kotiin. Jossain vaiheessa päätin, ettei Vaikea voi pilata iltaani, ja päätin repaista kunnolla. Laitoin uuden mekon päälleni, korkkarit jalkaan ja kiharsin hiukseni. Päätin olla kaunein ja hunajaisin nainen kaupungissa sinä iltana. Sain pari ystävää kanssani pussikaljalle ja siitähän se ilta nousikin.

Päädyin baariin, jossa en ole kuukausiin käynyt ja tapasin siellä sattumalta yhden vanhan ystävän. Ystävä asuu nykyään ulkomailla, joten yllätys oli mieluinen.  Seuraamme liittyi muitakin kavereita. Heidän joukossaan yllätysvisiitin pöytäämme teki viime kesän kuumotukseni, Kaveri. Päätimme jatkaa erääseen yökerhoon, jossa kukaan ei ollut vielä käynyt (koska olemme liian cooleja pintaliitopaikkoihin.) Seura oli niin mainiota, että siitä seurasi kunnon kreisibailausta tanssien merkeissä. Kaverin kanssa meillä oli muutama katsekontakti. Fiiliksen ollessa parhaimmillaan Kaveri nojasi minuun päin ja kysyi, oliko minulla kivaa. Vaihdoimme siinä muutaman lauseen ja pirskeet sen kun jatkuivat.

Väki väheni, kun osa halusi lähteä kotiin. Siinä vaiheessa Kaveri sanoi lähtevänsä tupakalle. En ole varma, pyysikö hän minua mukaan. Sitten muut pojat lähtivät vessaan ja jäin tanssilattialle yksin. Löysin tieni tiskille, jossa minua odotti Kaveri. Hän pyysi minua mukaansa ulos. Juttelimme kaikenlaista, ja Kaveri kertoi nauttivansa sinkkuudesta. Hän sanoi tehneensä minulle paskamaisesti. Itse sanoin olevani eri mieltä. Okei, eihän minusta ollut kivaa syksyllä, kun hänestä ei kuulunut mitään ja niin pois päin. Se vain oli odotettavissa. Rupattelun jälkeen mies kysyi, voisiko hän tulla luokseni. Arvaatte varmaan, mitä vastasin.

Luonani vaatteet vähenivät kiivaasti. Pantiin ensin niin, että olin alla. Sen jälkeen taas juteltiin ja kierähdin Kaverin päälle. Siitä seurasi hyväilyä, ja seuraavaksi naitiin niin, että olin päällä. Kaveri ei ole kovin hyvin varustettu mies, mutta seksi on aina ollut hemmetin hyvää. Aina jotenkin spontaania ilman mitään kaavamaisuutta. Pieni miinus nyt siitä, että esileikki oli vähän liian lyhyt. Olen nopea kiihottumaan erityisesti ihastuneena, mutta jos sellainen jännite puuttuu, tarvitaan vähän enemmän yritystä.

Ennen kuin nukahdimme Kaveri ehdotti, että hän voisi viettää seuraavan päivän luonani. Se ois ollut tosi mukavaa, mutta mulla oli jo muita suunnitelmia. Haha! Itsetuntoani hiveli hiukan, kun annoin pakit Kaverille. Tiesin, että näin minulle ei tulisi niin paska fiilis, jos emme taas näkisi aikoihin - eli, jos Kaverista ei kuuluisi mitään.

Aamulla ennen Kaverin lähtöä panimme tottakai vielä sivusta ja takaa. Hänellä on uusi puhelin, muttei hän kysynyt numeroani. Oletan, että hänellä ei edes sitä ole.