A Theory of Human Motivation

Hei vain. Olin jo päättänyt lopettaa blogin kaikessa hiljaisuudessaan, koska kirjoitettavaa ei tuntunut olevan. Itseasiassa nytkään minun ei ollut tarkoitus aloittaa tarinoimaan, mutta nyt tuntuu, että pitää päästä purkamaan omia tuntoja.

Miten tämän tauon aikana on mennyt? No, itseasiassa en nyt täysin edes muista, mihin tarinani jäi. En oikeastaan jaksa selvittää sitä. Muistelen, että viimeksi olen kirjoittanut kevään lopussa tai kesän alussa jotain blogiini. Jos kuulumiset kiinnostavat, voin ehkä aloittaa niistä härskeimmistä. Olen saanut seksiä kahdesti. Toin eräänä kesäiltana yhden naisen kotiini, ja peuhailimme. Olemme ehkä käyneet treffeillä. En ole ihan varma, pitäisikö niitä kutsua treffeiksi, mutta olemme käyneet lounaalla ja elokuvissa. Elokuvissa emme tosin olleet kahden.

Toisena kertana toin erään miehen luokseni. Hän oli oikein ihana, komea ja hauska. Ei meillä suoranaisesti mitään kunnon flirttiä ollut, mutta mukavaa höpöttelyä kuitenkin. Pantiin, ja jännitin sitä ihan helvetisti. Olin todella huono. Jännitin niin paljon. Mies lähti aamulla ennen kuin nousin itse ylös. Ei siitä mitenkään paha maku jäänyt, mutta tajusin, että olisin ollut ihan yhtä tyytyväinen, jos olisin jättänyt hänet kotioven ulkopuolelle. Tästä herätys siihen, että mun yhdenillan jutut voisivat olla lopullisesti ohitse. Lisäsin miehen face-kaveriksi, ihan vain koska ahdistuin ajatuksesta, että panin sitten ihmistä, jota en koskaan näe enää. No, ihan kuin se olisi ollut ensimmäinen kerta. Mutta se oli ensimmäinen kerta kun en pitänyt ajatuksesta. Olen kuitenkin menettänyt neitsyyteni pojalle, jonka olen nähny vain silmäykseltä jälkikäteen. Se on vain huvittanut minua.

Tämän hetkisestä seuraelämästä sen verran, että mitään ei ole tapahunut. Olen tosin uskomattoman ihastunut varattuun mieheen. Näen häntä päivittäin töissä. Kyllä, varattu työkaveri. Hyvä ja huono puoli tässä on, että työsopimukseni loppuu parin kuukauden päästä. Hyvä siksi, että teoreettisesti suhteemme voisi alkaa silloin. Huono siksi, että tuskin kuulen hänestä sitten enää kuin satunnaisesti. Sydämeni särkyy pelkästä ajatuksesta. Olen tavallaan ollut todella onnellinen, että olen tutustunut häneen. Ihanaa, että on joku, josta haaveilla.

Nyt voisin palata aiheeseen, miksi tulinkin kirjoittamaan tänne. Olen ollut valtavan surumielinen viime viikon. Sain kuulla, että työsopimustani ei jatketa, ja olen siitä todella stressaantunut. Tämä taloustilanne ei houkuta työnantajia, ja olen saanut tämänkin vuoden köyhäillä ja tehdä puoli-ilmaisia töitä. Eräs ystäväni kysyi, että mistä olen haaveillut tulevaisuudessani. (Työkaveristani tietenkin.) Totta puhuen jäin miettimään kysymystä. Tajusin, että ei tässä ole tullut haaveiltua mistään aikoihin. Päähäni palasi lukion kolmion muotoinen kuvaaja Maslowin tarvehierarkiasta. Muistelen, että jossain kuvaajan alimmassa lohkossa taisi olla jotain perustarpeita kuten ruokaa ja rakkautta. Mietin, mihin asti oma kolmioni voisi täyttää. Ilmaa, ruokaa, unta, ystävyyssuhteita ja perhe. Siinäpä ne taitavat olla. Kaukana siintää jotkut omat hullut unelmat työpaikasta, seksistä, rakkaudesta, terveydestä ja itsensä toteuttamisesta.

Olikohan tässä tarpeeksi itsesääliä tälle illalle? Joskus kuvittelin, että se on omasta tahdosta ja toimeliaisuudesta kiinni, mitä saavuttaa elämässä.

Lounari

Minua kiinnostaa tietää, miten määritellään treffit? En ole ihan varma, onko pian sellaiset.  Koska ne tuli sovittua aivan epähuomiossa ja ne ovat ruokiksen aikana, ne eivät taida olla sellaiset? Ruokailuseurani on kyllä todella kuumaa tavaraa. Oikeastaan hämmennyn, kun en pysty katsomaan kyseistä henkilöä silmiin. Alkaa nimittäin posket punottamaan liikaa.

No, jos joku teistä lukijoista voi tietää, niin paljastakaa toki, onko kyseessä lounastreffit vai pelkkä lounasseura. Juttelin nimittäin kyseisen miehen kanssa, ja paljastui, että työpaikkamme sijaitsevat kovin lähekkäin. Siihen minä sitten heitin tomerasti: "Hienoa, saan sitten lounasseuraa!" Jatkoimme vielä pitkään keskustelua muista asioista ja seurassamme oli tosiaan muitakin. Kuitenkin ennen poistumistaan herra ehdotti, että voisimmeko mennä syömään päivänä X. No, tottakai suostuin!

Miten minusta tätä kirjoittaessa tuntuu yhä vakaammin, että ne eivät ole treffit. Mutta saa kai tyttö haaveilla?

New Tunes

Haudihau!
Elossa ollaan. En ole jaksanut päivittää blogia, koska olen elänyt elämäni kiireessä. Nyt on aikamoisia elämäntapamuutoksia luvassa, mutta niistä en halua täällä puhua. Mutta seuraava kuukausi tulee olemaan hektinen.

Sen sijaan sosiaalinen statukseni ei ole muuttunut. Tämän kiireen keskellä on juurikaan ole ehtinyt miesmetsälle. Kurjaa, mutta eiköhän siihenkin ole tulossa muutosta!

Itseasiassa olen tiuhaan jutellut Facessa yhden miehen kanssa. Olemme tunteneet jo vuosia, mutta mitään ei ole välillämme tapahtunut. Välimatkaakin välillämme on noin puoli Suomea. Naamiskeskustelut alkoivat ihan kasuaalisti, kun hän taisi kutsua minut yhteen tapahtumaan. Sen jälkeen olemmekin jutelleet muutaman kerran viikossa useita tunteja. Flirttiä - joo. Mutta vähän epämääräistä kuitenkin. En ole varma, olenko hänelle se äijämuijafrendi, mikä tunnun monelle miekkoselle olevan. No, näemme pian. Harmi vain, että tämän hetkinen asumisjärjestelyni on vähintäänkin mutkikas.

Mutta stay tuned! Blogi virittäytyy kesäaikaan, kevätkiimaan ja lämpeneviin ilmoihin. :)

HAHA, funny.

Gyne vittuili mulle tänään. Papakokeen päätteeksi hän sanoi, että limakalvoni näyttivät vähän ärtyneeltä. "Kuten seksin jälkeen."

En tiennytkään että vagina on niin herkkää seutua, että yhdyntäkerrat huomaa puoli vuotta myöhemmin.

X, A ja U-käännös

Lauri on jututtanut mua Facebookissa muutaman kerran. Ensimmäisen kerran en oikein ollut juttutuulella, kun toimistohommat olivat pahasti kesken. Seuraavan kerran hän kyseli, mitä aioin tehdä tulevana iltana. Kerroin, että olin menossa kavereiden kanssa illanviettoon, ja että olimme menossa baarin X tapahtumaan A. Mulla oli häntä kohtaan pienet ahdistukset. Ehkä se johtui siitä superintiimistä (tiedän) käden ympärille kietomisesta tai siitä, että hän meni kysymään seurustelukuvioistani paljastaen kaikki korttinsa heti. Tiedän, että olen hankalta.

Kun illalla sitten näin Laurin baari X:ssä, mun jalat tekivät automaattisen u-käännöksen. En tiedä, mikä muhun meni, mutta panikoin. Ehkä mun selväpäisyys saattoi myös vaikuttaa asiaan. Lähes törmäsin häneen useamman kerran, kunnes päätin, että tän tytön oli aika lähteä kotiin tai ilta muuttuisi liian jännittäväksi.

Seuraavana päivänä Lauri aloitti keskustelun Naamakirjassa. Nyt juteltiin mielestäni ensimmäistä kertaa niin, että olin ihan mukana keskustelussa. Oli tosi mukavaa. Ahdistus alkaa olla poissa. Nyt jopa jännittää, että kysyisikö mies minua ulos. Tiiän, että viikon päästä alan tosissani toivoa sitä, jos kutsua ei kuulu. Itseni tuntien sanon, että muurit nousee kyllä taas korkeuksiinsa, jos kutsu tapahtuisi heti huomenna. Siitä puuttuu se kärsimys, mitä joka nainen haluaa kokea ennen sitoutumista. Sellaista "Jos et sä soita" -skeidaa.

Kyllä taas hävettää myöntää näitä, mutta luulen, että jossain naistepokausoppaissa on ihan perää. Mitä näitä kolmen päivän sääntöjä ja muita nyt on. Toivotaan, että muut naiset voivat sitten rikkoa näitä stereotypioita kun minä en siihen pysty.

1 kaveripyyntö

Otin siis takkiini K:n kanssa. Ei se mitään. Mulla oli silti tiedossa kiva viikonloppu yhdessä erään kaverin kanssa, jonka kanssa en ollut bilettänyt aikoihin. Itseasiassa illasta piti tulla suhteellisen rauhallinen. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan yhtä keikkaa, jonne olimme saaneet ilmaiset liput. Mutta kappas! Viini virtasi siihen tahtiin, että suu kävi ja keikka jäi. Jatkoimme viskillä ja päätimme, että totta hitossa lähdemme vielä bailaamaan. 

Tanssimme villisti lähes koko illan. Mitä nyt välillä mökötimme huonojen biisien ajan. 

Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että vähän tutun näköinen mies katseli minua. Mutta se unohtui kun huomasin hänen juttelevan jonkun hyvin humalaisen neidon kanssa. Sitten hänkin näytti jossain vaiheessa todella vanhvasti päihtyneeltä. Mies yritti moikata minua kun kävelin hänen ohitseen, mutta leikin etten huomannut sitä. "Känninen idiootti," ajattelin. Ilta jatkui tanssin merkeissä.

Kolmen aikoihin lepuuttelin jalkojani ystäväni kanssa. Sitten mies army-reisitaskuhousuissa ja jossain pelipaidassa tuli viereeni sohvalle istumaan. Siirryin ystävääni kiinni, ja mies seurasi lähemmäksi. Siirryimme kaverimme kanssa uudestaan kauemmaksi tyypistä. Hän sanoi jotain, ja käännyin pois päin. Tästä suutahtaen herra vaihtoi pöytää. Kohta huomasin, että tanssilattialla minua katsellut mies seisoi vieressämme. Hän teki eleen istuakseen viereeni, ja minä katsoin merkitsevästi kaveriani. Tiedättehän, sellainen kunnon silmien pyöräytys ja muotoilin varmaan huulillani sanan "känniääliö." 

No, ilokseni kuitenkin mies ei ollutkaan niin humalassa kun olin kuvitellut. Hän kysyi minulta, olinko "se" tyttö opiskelijaravintolasta. Siinä tajusin, miksi kyseinen mies näytti niin tutulta. Mies, Lauri, oli muuttanut tänne opiskelemaan ja oli minua vuoden vanhempi. Reilun puolen tunnin keskustelun jälkeen (joka ikävystytti kaveriani niin paljon, että hän lähti) sain tietää, että mulla ja Laurilla oli aika paljon yhteistä. 

Kun pilkku tuli, Lauri kysyi, mitä join. Vastasin, etten tarvitse enää juotavaa, sillä mulla oli menoja aamulla. Mies tarjoutui saattelemaan minut kotiin, ja se kävi minulle. Narikka jonossa minua palelsi, ja Lauri laittoi toisen kätensä ympärilleni. Ahdistus! En pidä siitä, että tullaan iholle tuolla lailla. Minähän välttelen kaikkea fyysistä kontaktia ja hellyyden osoituksia julkisesti niin kauan kunnes ollaan vakavassa suhteessa. En kehdannut sanoa mitään, vaikka olin vaikeana. En halunnut ajaa miestä pois, mutta silti tuo oli ihan liikaa. Heti tilaisuuden tullen sujahdin hänen kainalostaan pois.

Lauri saatteli minut kotiin, ja kysyi olisiko vielä voinut tarjota jotain. Se huvitti minua. Mitä hän olisi voinut tarjota MUN kotona?:D Joo, joo. Sitä itseään tietysti. En kutsunut häntä asunnolleni, vaan toivotin hyvät yöt. Lauri kysyi sukunimeäni, jotta voisi lisätä mun Naamakirja-kaveriksi. 

Halasimme, ja ilta oli ohi. Aamulla hyväksyin hänen kaveripyyntönsä.

Alueelta toiselle

Naamakirja yllätti minut positiivisesti, kun K ilmoitti statuspäivityksessä olevansa taas kaupungissa. Hän kyseli illanviettoseuraa viikonlopuksi. Tästä innostuneena saatoin seuraavana aamulla viettää suihkussa enemmän aikaa sheivailun parissa. Mulla oli tiedossa pitkällinen työviikonloppu tai itseasiassa viikko, mutta ajattelin, että kai sitä voisi vähän joustaa. Päätin, että kyselisin K:lta lauantaina jotain tai lähtisin muuten vain bongailemaan häntä muutamasta tärppibaarista. :D 

No, kävi vielä iloisemmin, kun olin viettämässä tylsää työiltaa. K nimittäin soitti minulle! Juuri kun olin ehtinyt miettiä, olenko jotenkin tyrkky, jos alan soittelemaan perään, kun mielestäni olen aina ollut se, joka on ensiksi ottanut yhteyttä. K kyseli, mitä teen illalla ja pyysi mukaansa istumaan iltaa. Aivan sama vaikka seuraavana aamuna mun pitäisi olla aikaisin edustuskunnossa. Tämähän saattaisi merkitä mun pitkällisen selibaatin päättymistä. Viime kerrasta on kohta taas puolivuotta. Mutta tämähän on mulle tuttua. Oon niin stressaantunut talvisin, että mun seksuaalinen elämä menee talviunille. 

Mutta nyt se herätettäisiin!

Pakkasin kamani ja lähdin kotiin laittamaan naamani. En vaihtanut vaatteita, koska en halunnut vaikuttaa siltä, että yritän liikaa. (Lisäksi olin ollut niin toiveikas tällaisesta käänteestä jo aamulla, että olin laittanut nätit alusvaatteetkin.) Jes! Olin ollu tehokas. 

Istuimme pikku-pubissa muutaman tuopin verran. Seuraa oli enemmänkin - emme suinkaan olleet kaksin. Oli sen verran hauskaa, että päätimme vielä valua yökerhoon K:n kunniaksi. Siellä aika lensi kuin siivillä. Kun kello löi lähemmäs puolta neljää, katsoin ensimmäisen kerran kelloa koko illan aikana. Olin kuvitellut, ettei se olisi edes kahta. Olin ylpeä, kun olin pysynyt viinilasissa ja kahdessa Crowmoorissa. Silti mulla oli virtaa. Kai se miesseura vaan niin virkistää.

Lähdimme K:n kanssa yhtä matkaa hakemaan iltapalaa. Rumpujen pärinää. Pullat hyvin uunissa ja sillee. Lähdimme kävelemään asuntoani kohti. Avasin ulko-oven ja K tuli seisomaan oven väliin. Kysyin, aikoiko hän kenties kutsua itsensä sisään, johon mies vastasi: "Kyllä mä taidan lähteä kotiin nukkumaan." MITÄ?! MITÄS HELEVETTIÄ?! En murentunut, vaan toivotin reippaasti hyvät yöt ja hyökkäsin itsekseni rappukäytävään illalliseni kanssa. Tosi hienoa.

Yöllä en jaksanut vaivata päätäni asialla kun tajusin, että mun pitää herätä neljän tunnin päästä. 

Nyt sitten jaksan ihmetellä, miten tässä nyt näin kävi. Okei, mulla oli aamulla töihin meno, mistä K tiesikin. (Ei mielestäni hyvä syy kieltäytyä sänkyseurasta.) Okei, K:lla on ollut sterssaavia ja raskaita päiviä muuttohommien sun muiden parissa. (Vähän parempi syy kieltäytyä.) Mut c'moon! Mie oon ilmeisesti liian epäviehättävää sänkyseuraa kelvatakseni hänelle. En keksi muutakaan syytä. Hän ei mielestäni seurustele. Jos seurustelisi, minusta olisi vähän epämääräistä soitella minulle. En tiiä. Oon kai sitten tippunut jollekin friendzonelle tai muulle epämääräiselle harmaalle alueelle. Mistä näitä tietää. Vituttaa. 

Poke

Miten naisen mieltä voikin lämmittää se, että joku ihana on käynyt tykkäämässä omaa Facebookin profiilikuvaa. Kai tämä on sitä nykyajan romantiikkaa. Vähän eri meininki kuin Anna Kareninassa (oli muuten naisvoittoinen yleisö leffateatterissa). Valitettavasti rakkauskirje on hiukan hankalampi ylitulkita kuin tykkäys naamakirjassa. Tosin luultavasti pystyisin sellaisenkin ryssimään mielessäni.

Ei mulla muuta. Illanjatkoja!

2013

En mokaillut joulun pyhinä ainakaan hirveästi. Valitettavasti kuitenkaan K:n kanssa ei tapahtunut myöskään mitään. Tosin en ollut tässä asiassa kovinkaan aktiivinen, vaan keskityin enemmän kavereihini. Uutta vuotta juhlittiin myös aika rauhallisesti tyttöporukassa. En muista, milloin viimeksi olisin nauttinut mimmi-illasta niin paljon. Ehkä tää miesten saalistus on vienyt minusta kaikki mehut!

Jarin kanssa kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Välttelin häntä aika lahjakkaasti mielestäni pari viikkoa, mutta mies ei siitä kuitenkaan oikein ymmärtänyt vinkkiä. Sitten vittuunnuin kyseiseen henkilöön, kun hän alkoi neuvoa minua asiassa, joka ei hänelle kuulunut. Viimeinen niitti oli, kun olin vahingossa jättänyt nettiselaimen auki lähtiessäni töihin, ja Jari oli huudellut minua naamakirjassa. Mokkulani on alkanut viime aikoina pätkimään, ja Jari sitten oli ilmesesti kovinkin mielellään seurannut, kun "kirjaudun" ja "uloskirjaudun" facebookissa päivän mittaan. Stalkkailtuaan nettini temppuilua jonkin aikaa, mies oli vetänyt pikkukilarit inboxiini. Tämän jälkeen suhtauduin miekkoseen nuivemmin, ja lopulta viestittely loppui kokonaan.

OK. Hoidin tilanteen lapsellisesti, mutta ilmeisesti mulle iskee defenssit päälle heti, kun joku on vähän innokkaampi. Ehkäpä Jari ei muutenkaan ollut mies minun makuuni.

Tämä vuosi on alkanut treffailurintamalla muutenkin aika hitaasti. Vaikka täytyy myöntää, että olen päässyt työpaikkaflirttailemaan oikein urakalla. Niin ihania miehiä mun työpaikalla on. Valitettavasti alan pikkuhiljaa siirtyä muihin duuneihin, ja pääsen sitä kautta nauttimaan lähinnä omasta parhaasta seurastani. Toisaalta olen ollut anteliaampi seksin saralla kuin kukaan muu elämäni mies. Mitä nyt pään sisällä olen seikkaillut K:n ja työkavereideni kanssa.

En ole koskaan viettänyt tipatonta, enkä aio viettää sitä nytkään, mutta päätin kuitenkin pitää juhlimisesta hiukan hiljaiseloa. Työkuviot ja koulu vie aikaa. Lisäksi mun kaveri ylipuhui minut aloittamaan jonkinlaisen "kesä 2013 piukeammalla pepulla" -projektin. Ostin jopa uudet bikinit sitten moneen vuoteen tämän varalle.