Itku pitkästä ilosta

Heipähei! Olen miettiny, missä vaiheessa iloisesta teinistä tuli masentunut ja ehkä jopa katkeroitunut parikymppinen. Onkohan liian myöhäistä puhua parikymppisestä?

Olen lama-ajan lapsi. Lapsuuteni oli loistava, ja opin myös hyvin säästelijääksi. Ensimmäisen kesätyöpaikkani sain 14-vuotiaana. Lukiosta asti olen paiskinut töitä. Nämä on niitä asioita, joita en ole blogissani aiemmin jakanut. Minulle on pienestä asti painotettu, että kaikella työkokemuksella on väliä. Nyt olen tajunnut, että asia ei ole näin. En enää ymmärrä, minkä eteen olen töitä tehnyt. Sen tiedän, että työntekijyydestä on tullut osa minuutta. Olen antanut jokaiselle työnantajalle itselleni kaiken ja vähän enemmän. Työharjoitteluissa on ollut viimeinen, joka lähtee toimistolta, koska muilla työntekijöillä ei ole ollut vastuuntuntoa.

Nyt kun vietän viimeisiä työpäiviä työpaikassani, en voi olla ahdistumatta ja masentumatta. Olen kirjoittanut yli 50 erilaista työhakemusta. Niiden jälkeen olen saanut yhden haastattelun, jossa minulle on ehdotettu palkatonta harjoittelua. Oppisin varmasti paljon 5 opiskeluvuoden ja 1,5 vuoden työkokemukse jälkeen harjoittelusta. Ainakin oppisin kokkaamaan pikkukivistä suoliston kestävän aterian.

Minua ei kiinnosta nuorisotyöttömyystilastot. Olen tajunnut olevani yksi niistä kasvottomista työttömistä, joita itsekin häpeäkseni olen vähän halveksinut. Karma is a bitch.

Olen itkenyt ihan helvetisti. Olen purskahtanut itkuun joka aamu, kun kävelen töihin, joka ilta kun menen nukkumaan, joka kerta suihkussa. Lisäksi itken päivisin, kun minulla ei ole yleisöä. Ehkä kämppikset ovat saattaneet nähdä. Olen kokenut myös orgasmin jälkeisen itkun ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli tulva. Ihan kuin iso pallo olisi kulkenut vatsasta keuhkoihini, pakahduttanut hetkeksi hengityksen ennen kuin se vyörysi ulos.

Olen miettinyt avun hankkimista, koska en kestä tällaista elämää enää. Olen etsinyt puhelinnumeroita netistä, mutta ajatus soittamisesta tuntuu nöyryyttävältä. Yksityiseltä saisi ajan varattua netistä. Mutta kuukausitulojen ollessa alle 300euroa bruttona, en oikein pysty siihen. Valehtelisin, jos sanoisin, että en ole ajatellut itselleni helpompaa keinoa lopettaa tätä ahdistusta.