Unohdetut

Hei kaikille blogia lukeneille.

Viimeisimmästä päivityksestä on noin kaksi vuotta. Enkä muistanut sen jääneen noin dramaattiseksi. En lukenut tekstiä, mutta sen saaneet hyväksymättömät kommentit kuitenkin. Olin unohtanut kirjoittaneeni blogia näinkin pitkään, ajattelin lopettaneeni kirjoittamisen jo pari vuotta aiemmin. Mutta näin nämä asiat unohtuvat.

Kyseinen alkuvuosi oli minulle todella raskas. En muista, avasinko ongelmaani tarkemmin, mutta jäin siis työttömäksi. Olin ollut useammassa työharjoittelussa ja edelleen yliopiston kirjoilla, joten rahaa olisi pitänyt hakea sossun luukulta, sillä opintotukia ei enää tuossa vaiheessa minulla ollut.

Pahinta työttömyyden pelossa oli se, kun ei tuntenut kelpaavansa mihinkään tai kenellekään. Olin aina ajatellut, että kyllä hyvälle ja "reippaalle" töitä löytyy. Laitoin parin kuukauden aikana n. 60 hakemusta. Sitten loppuivat yritykset, joihin olisin voinut enää hakea oman alan töihin. Jälkikäteen ajatellen työttömyyden pelko oli pahempi kuin itse työttömyys. Päivittäiset itkut loppuivan kuin seinään sinä päivänä, kun jäin työttömäksi. Asialle ei vain voinut enää mitään.

Tänään kokeilin muistella sähköpostiosoitettani tälle blogille. Se oli jo nollaantunut. Sitten päädyinkin tänne. Lukiessani kommentteja, tajusin olevani velkaa ainakin parille huolestuneelle.

Haluan kertoa, että minulla on kaikki hyvin. Itseasiassa todella hyvin. Minulla on töitä, olen löytänyt oman intohimoni, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, olen deittaillut mitä erikoisempia ihmisiä (Tinder!), muuttanut ja löytänyt sielunkumppanini. Hänestä sen verran, että kyseessä ei ole romanttinen ihmissuhde. Mutta en ole koskaan ennen tavannut ihmistä, joka tekisi minut niin onnelliseksi kuin ystäväni. Me nauretaan, syödään, matkustellaan, juodaan viiniä, tuijotetaan muita ja taas nauretaan. Olen ihmisenä sellainen, joka helposti uppoutuu töihin. Työminä näin perheettömänä, sinkkuna ja jokseenkin urakeskeisenä ihmisenä vaikuttaa mielialaani paljon. Siksi onnistumiset ja epäonnistumiset työpaikalla vaikuttavat valtavasti siihen, mitä ajattelen itsestäni. Tästä syystä on allekirjoittaneen on vaikea olla tyytyväinen, kunnes löydän (työ)paikkani. Se täydellinen on vielä hakusessa.

Harmittaa, että lopetin blogin silloin, kun olin pohjalla. Mulla olisi monta hauskaa ja naurettavaa tarinaa jaettavana.