Mitä tehdä kun mustasukkaisuus syö sisältä eikä sitä vain saa loppumaan?
Tuota kysymystä olen pyöritellyt päässäni jo ihan helvetin kauan. Parhaalle ystävälleni en voi tästä enää avautua, koska hän pitää minua idioottina, kun jaksan vaivata päätäni moisella. Minä taas ajattelen, ettei hän ole koskaan tuntenut samalaista yhteyttä ketään kohtaan. Järki sanoo, että heivaa nuo sinun ajatukset jonnekin, minne aurinko ei paista. Mutta minkä teen, kun alitajuntakin muistuttaa minua ahdistavilla unilla? Haluaisin vaihtaa kehoni, jonkun oikein onnellisen ihmisen kanssa.
Dear, Eki. Olen 152cm, normaalipainoinen ja ylettömän mustasukkainen onnellisesti seurustelevasta Eksästä. Oonko normaali?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eksä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eksä. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. marraskuuta 2011
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Ihmisläheistä työskentelyä
Täällä ruudun toisella puolella on ärtynyt nainen. Eksä tuli sitten yhdelle työpaikoistani uuden heilansa kanssa. Eikä siinä mitään, että tulivat, koska ihmisiä siellä virtaa paljon. Muilla työpaikoilla voisin ottaa vittuiluna, jos hän tulisi parempine puoliskoineen asioimaan.
Eksä on käyttäytynyt hyvin oudosti minua kohtaan koko kevään. Olemme kuitenkin olleet aina hyvssä väleissä ja rupatelleet tavatessamme. Nyt hän kuitenkin on aivan selkeästi vältellyt minua. Välillä hän on jopa törkeästi jättänyt tervehtiä tilanteissa, joissa olisi ollut ihan hyvä vaihtaa pari sanaa keskenään. Ne on olleet sellaisia tilanteita, jotka varmasti aikaisemmin olisivat hoituneet simppelisti.
Työpaikalleni tulessa hän ei taaskaan sanonut juuri mitään. Moikkasi, kuten kuka tahansa muukin asiakas siellä. Lähtiessään oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana olisi pitänyt sanoa jotain, Eksä vain katsoi minua säälivästi. Oli ihan helvetin outoa. Puollustus hänen kohdallaan ei ollut, että uusi tyttöystävä olisi katsonut pahalla keskusteluamme, sillä hän ei ollut kuuloetäisyydellä.
Tiedän, että Eksälle tämä on varmaan uusi tilanne. Hän on arka eikä varmaan tiedä, miten käyttäytyä. Mutta helvetti tällaista en odottanut häneltä. Vituttaa, kun ollaan aikuisia ihmisiä ja hän vetää koko homman kuin 13-vuotias teinityttö. Eksä varmasti tietää minun olevan mustasukkainen, koska olemme puhuneet näistä asioista joskus. Mutta se ei mielestäni ole syy käyttäytyä tylysti. Nyt se tyyppi sitten kuvittelee, että minun nyrpeä asenne johtuu siitä, että hänellä on uusi nainen. Vaikka mustasukkaisuus silloin tällöin vielä vallitseekin, minä kyllä tajuan, että hänen - kuten minunkin - pitää jatkaa elämää.
Pakko vielä sanoa, että pikku hiljaa alkaa menemään usko miehiin. Töissä näkee kuinka mukavimmista tyypeistä voi kuoriutua sontaläjiä.
Eksä on käyttäytynyt hyvin oudosti minua kohtaan koko kevään. Olemme kuitenkin olleet aina hyvssä väleissä ja rupatelleet tavatessamme. Nyt hän kuitenkin on aivan selkeästi vältellyt minua. Välillä hän on jopa törkeästi jättänyt tervehtiä tilanteissa, joissa olisi ollut ihan hyvä vaihtaa pari sanaa keskenään. Ne on olleet sellaisia tilanteita, jotka varmasti aikaisemmin olisivat hoituneet simppelisti.
Työpaikalleni tulessa hän ei taaskaan sanonut juuri mitään. Moikkasi, kuten kuka tahansa muukin asiakas siellä. Lähtiessään oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana olisi pitänyt sanoa jotain, Eksä vain katsoi minua säälivästi. Oli ihan helvetin outoa. Puollustus hänen kohdallaan ei ollut, että uusi tyttöystävä olisi katsonut pahalla keskusteluamme, sillä hän ei ollut kuuloetäisyydellä.
Tiedän, että Eksälle tämä on varmaan uusi tilanne. Hän on arka eikä varmaan tiedä, miten käyttäytyä. Mutta helvetti tällaista en odottanut häneltä. Vituttaa, kun ollaan aikuisia ihmisiä ja hän vetää koko homman kuin 13-vuotias teinityttö. Eksä varmasti tietää minun olevan mustasukkainen, koska olemme puhuneet näistä asioista joskus. Mutta se ei mielestäni ole syy käyttäytyä tylysti. Nyt se tyyppi sitten kuvittelee, että minun nyrpeä asenne johtuu siitä, että hänellä on uusi nainen. Vaikka mustasukkaisuus silloin tällöin vielä vallitseekin, minä kyllä tajuan, että hänen - kuten minunkin - pitää jatkaa elämää.
Pakko vielä sanoa, että pikku hiljaa alkaa menemään usko miehiin. Töissä näkee kuinka mukavimmista tyypeistä voi kuoriutua sontaläjiä.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Kuivaa
Olen ollut kipeänä nyt pari viikkoa, on ollut aika sitkeä flunssa ja teloin jalkani lenkillä. Olen kuitenkin ehtinyt viettää muutaman todella hauskan illan kavereideni kanssa. Uusi työpaikkani on aivan mahtava, ja työkaverit ovat mitä mukavimpia. Koulu on ohitse muutamaa kesätenttiä lukuun ottamatta. Suomi voitti maailman mestaruuden ja sääkin on välillä ollut mitä parhain. Menee siis ihan kivasti.
Viimeksi kerroin lisää Pojasta. No, siihen ei ole mitään lisättävää. Petyin häneen pahemman kerran, ja vakuutuin hänen olevan vääränlaista seuraa minulle. Ei mitään dramaattista, mutta päätin pysyä kaverialueella hänen kanssaan.
Näin Eksän hänen uuden tyttöystävänsä kanssa käsikädessä. Olin menossa kaverini kanssa ostamaan jäätelöä jätskikiskalta, kun näin pariskunnan tulevan kohti. Ajattelin, että ihan khuulisti voin kyllä moikata, mutta minua karmaisi ajatus yhteisestä jäätelön osto -hetkestä. Tein sitten taktiset ja piilottauduin jäätelökojun taakse, kun olin näkevinäni Eksän kassalla. Sitten lähdin kiertämään kioskia. Ketkä sitten tulivat takana vastaa. Eksä ja hänen kumppaninsa. Voi helvetti, että nolotti tämä mun Bridget Jones -tempaukseni. Eiköhän tyypit varmasti tajunneet minun yrittäneen piilottautua heiltä, kun kaverini kuitenkin oli kulkenut eri kautta kioskille. Minun on nyt elettävä tämän nolouden kanssa ikuisesti. :D Hitto, en ymmärrä, miksen osaa käyttäytyä tässä asiassa kunnolla.
Yritän olla iloinen Eksän puolesta, ja ajatella, että me emme kuitenkaan olisi yhtä onnellisia yhdessä kuin mitä hän on uuden rouvansa kanssa.
Kevät on tuonut mukanaan minulle myös muutamia ihania kiinnostuksen kohteita. Ei mitään vakavaa. Pieniä semi-ihastuksia vain. On eräs poika, joka kiinnostaa enemmän kuin muut, mutta hän on valitettavasti matkannut karkuun minulta. Toisin sanoen hänellä on kesätöitä muualla. Tapasimme yhtenä iltana, kun olin flunssaisena baarissa ja vesiselvänä. Hän on suloinen ja vähän ujo. Baarissa hän vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutta jatkoilla poika oli vähän hiljainen. Ehkä koska jatkoilla oli myös hänen entinen heilansa. Naamakirja on olemassa, mutta olen päättänyt odottaa siihen, että hän tulee käymään täällä. Siihen menee lähemmäs kaksi kuukautta, mutta hyväähän kannatti odottaa. Eikös? Aion kutsua tätä poikaa tästä lähin Suunnittelijaksi, mikäli hänestä blogin puolella vielä kuuluu.
Laskin muutes, että viime kerrasta on aikaa yli puoli vuotta! Uusioneitsyyteni taitaa siis olla tässä ja nyt uudemman kerran. Viimeisestä pusustakin on aikaa useampi kuukausi. Se oli kuiva ja huono.
Viimeksi kerroin lisää Pojasta. No, siihen ei ole mitään lisättävää. Petyin häneen pahemman kerran, ja vakuutuin hänen olevan vääränlaista seuraa minulle. Ei mitään dramaattista, mutta päätin pysyä kaverialueella hänen kanssaan.
Näin Eksän hänen uuden tyttöystävänsä kanssa käsikädessä. Olin menossa kaverini kanssa ostamaan jäätelöä jätskikiskalta, kun näin pariskunnan tulevan kohti. Ajattelin, että ihan khuulisti voin kyllä moikata, mutta minua karmaisi ajatus yhteisestä jäätelön osto -hetkestä. Tein sitten taktiset ja piilottauduin jäätelökojun taakse, kun olin näkevinäni Eksän kassalla. Sitten lähdin kiertämään kioskia. Ketkä sitten tulivat takana vastaa. Eksä ja hänen kumppaninsa. Voi helvetti, että nolotti tämä mun Bridget Jones -tempaukseni. Eiköhän tyypit varmasti tajunneet minun yrittäneen piilottautua heiltä, kun kaverini kuitenkin oli kulkenut eri kautta kioskille. Minun on nyt elettävä tämän nolouden kanssa ikuisesti. :D Hitto, en ymmärrä, miksen osaa käyttäytyä tässä asiassa kunnolla.
Yritän olla iloinen Eksän puolesta, ja ajatella, että me emme kuitenkaan olisi yhtä onnellisia yhdessä kuin mitä hän on uuden rouvansa kanssa.
Kevät on tuonut mukanaan minulle myös muutamia ihania kiinnostuksen kohteita. Ei mitään vakavaa. Pieniä semi-ihastuksia vain. On eräs poika, joka kiinnostaa enemmän kuin muut, mutta hän on valitettavasti matkannut karkuun minulta. Toisin sanoen hänellä on kesätöitä muualla. Tapasimme yhtenä iltana, kun olin flunssaisena baarissa ja vesiselvänä. Hän on suloinen ja vähän ujo. Baarissa hän vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutta jatkoilla poika oli vähän hiljainen. Ehkä koska jatkoilla oli myös hänen entinen heilansa. Naamakirja on olemassa, mutta olen päättänyt odottaa siihen, että hän tulee käymään täällä. Siihen menee lähemmäs kaksi kuukautta, mutta hyväähän kannatti odottaa. Eikös? Aion kutsua tätä poikaa tästä lähin Suunnittelijaksi, mikäli hänestä blogin puolella vielä kuuluu.
Laskin muutes, että viime kerrasta on aikaa yli puoli vuotta! Uusioneitsyyteni taitaa siis olla tässä ja nyt uudemman kerran. Viimeisestä pusustakin on aikaa useampi kuukausi. Se oli kuiva ja huono.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Ex-factor
Olen saanut nauttia L:n seurasta varsin niukalti. Meillä ei ole ollut yhteisiä koulutunteja eikä työvuoroja. En osaa sanoa, onko kiinnostusta enää ilmassa, kun en ole tavannut kyseistä herraa.
Nyt olen huomannut hänen hengailevan entisen tyttöystävänsä kanssa. Se ei tiedä hyvää - ainakaan minun kannaltani. Niinpä olen päättänyt luopua pelistä. En pidä taistelemisesta, mitä suhdeasioihin tulee. Lisäksi eksässä kiinni oleva mies on yhtä haluttava kuin äidin luona asuva mies. Huvittavaa sinänsä, kun itsekin olen vähän haikaillut entiseni perään, vaikka järkikin sanoo sen olevan täysin hyödytöntä.
Seuraavat viikot tulevat olemaan ihan superrrkiireisiä, joten miesjahti saa väistyä ajatuksista. Kovasti kyllä haluaisin tavata jonkun ihastuttavan poitsun.
Nyt olen huomannut hänen hengailevan entisen tyttöystävänsä kanssa. Se ei tiedä hyvää - ainakaan minun kannaltani. Niinpä olen päättänyt luopua pelistä. En pidä taistelemisesta, mitä suhdeasioihin tulee. Lisäksi eksässä kiinni oleva mies on yhtä haluttava kuin äidin luona asuva mies. Huvittavaa sinänsä, kun itsekin olen vähän haikaillut entiseni perään, vaikka järkikin sanoo sen olevan täysin hyödytöntä.
Seuraavat viikot tulevat olemaan ihan superrrkiireisiä, joten miesjahti saa väistyä ajatuksista. Kovasti kyllä haluaisin tavata jonkun ihastuttavan poitsun.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Miss Bean
Nolot tilanteet ovat seuraanneet minua viimeaikoina. Niitä tietysti on ollut todistamassa herra L. Viimeksi tuppauduin väärälle luennolle, ja sekoilin sanoissani opettajan kanssa. Hassua, mutta saan voimaa näistä tilanteista. Minusta on suorastaan hulvatonta nauraa itselleni.
Nyt pääni sisällä alkaa olla leppoista. Siedätyshoidan itseäni lukemalla Neidin blogia, ja nyt alan olla sinut sen kanssa, että hän tapailee Eksää sekä viettää ystävänpäivät hänen kanssaan. Kyselin Juhan kuulumisia yhteiseltä ystävältämme, ja hänellä taitaa mennä hyvin. Ajattelin soittavani hänelle sitten, kun erosta alkaa olla vähän pidempi aika. Pitäisi palautella vielä tavaroita puolin ja toisin.
Ihanaa kun kevät tulee. Tuntuu kuin olisin päässyt hoitamaan itseäni pitkästä aikaa. Olen laittautunut aamuisin enemmän kuin yleensä ja nähnyt ystäviäni.
Haluaisin tutustua paremmin L:ään. Sitten voisin uskaltaa pyytää häntä vaikka kahvillekin.
Nyt pääni sisällä alkaa olla leppoista. Siedätyshoidan itseäni lukemalla Neidin blogia, ja nyt alan olla sinut sen kanssa, että hän tapailee Eksää sekä viettää ystävänpäivät hänen kanssaan. Kyselin Juhan kuulumisia yhteiseltä ystävältämme, ja hänellä taitaa mennä hyvin. Ajattelin soittavani hänelle sitten, kun erosta alkaa olla vähän pidempi aika. Pitäisi palautella vielä tavaroita puolin ja toisin.
Ihanaa kun kevät tulee. Tuntuu kuin olisin päässyt hoitamaan itseäni pitkästä aikaa. Olen laittautunut aamuisin enemmän kuin yleensä ja nähnyt ystäviäni.
Haluaisin tutustua paremmin L:ään. Sitten voisin uskaltaa pyytää häntä vaikka kahvillekin.
torstai 10. helmikuuta 2011
Rakkauden haudalla
Minusta tuntuu, että puhun ystävilleni jatkuvasti Eksästä. Hänen seurustelunsa koski aika syvälle. Nyt oloni kuitenkin on parempi, ja olen päättänyt olla puhumatta hänestä. Se voi tarkoittaa jotain hyvää - tai sitten sitä, että täällä blogin puolella puhun hänestä jatkuvasti. Toivon tämän kuitenkin olevan viimeinen postaus hänestä, ellei sitten jotain oikeasti ihmeellistä ja kummallista tapahdu.
Tajusin, etten ikävöi Eksää. En oikeastaan edes ajattele aikoja, kun olimme yhdessä. Olen vain kiintynyt Eksän ideaan. Hän oli ensirakkauteni, ja seurustelumme oli helppoa. Tottakai, kun sen ikäisillä ei ole oikeita ongelmia. Nyt Eksä on kasvanut ihmisenä ja komistunutkin. Idea on vain vahvistunut. Olen mustasukkainen hänestä. Mutta miksi?
En ole mustasukkainen oikeastaan kenestäkään muusta miehestä, jonka kanssa minulla on jotain juttua ollut. Johtuuko se ensirakkaudesta vai mistä? Minä en osaa sanoa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että aika on kullannut muistoni hänestä. Tulemme vieläkin niin hyvin juttuun. Ehkä sopisimme hyvin yhteen jossain toisessa ulottuvuudessa. Mutta emme nyt koskaan.
Haluan haudata tämän asian, ja pitää mustasukkaisuuden sisälläni, kunnes sitä ei enää ole. Fake it till you make it.
Tajusin, etten ikävöi Eksää. En oikeastaan edes ajattele aikoja, kun olimme yhdessä. Olen vain kiintynyt Eksän ideaan. Hän oli ensirakkauteni, ja seurustelumme oli helppoa. Tottakai, kun sen ikäisillä ei ole oikeita ongelmia. Nyt Eksä on kasvanut ihmisenä ja komistunutkin. Idea on vain vahvistunut. Olen mustasukkainen hänestä. Mutta miksi?
En ole mustasukkainen oikeastaan kenestäkään muusta miehestä, jonka kanssa minulla on jotain juttua ollut. Johtuuko se ensirakkaudesta vai mistä? Minä en osaa sanoa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että aika on kullannut muistoni hänestä. Tulemme vieläkin niin hyvin juttuun. Ehkä sopisimme hyvin yhteen jossain toisessa ulottuvuudessa. Mutta emme nyt koskaan.
Haluan haudata tämän asian, ja pitää mustasukkaisuuden sisälläni, kunnes sitä ei enää ole. Fake it till you make it.
torstai 3. helmikuuta 2011
Between heaven and hell
Viime päivät ovat olleet sekaisin täynnä erilaisia tunnetiloja. Enimmäkseen olen kärvistellyt epätoivossa, jännityksessä, itseinhossa, kateudessa ja vihassa. Tunnen itseni jotenkin niin voimattomaksi tässä mustasukkaisuudessa. Ennen nukkumaan menoa mietin kuinka Eksä nukkuu lusikassa Neidin ja nuuhkii tämän hiuksia.
Olen kai luonteeltani masokisti, koska ajattelen noita asioita. Pyörittelen niitä päässäni ja keksin erilaisia teorioita siitä, kuinka he kohta asuvat yhdessä. Harrastavat mahtavaa seksiä ja hankkivat uusia ystäviä. Kuinka Eksän äiti ihailee Neitiä, ja on iloinen kun poika on kerrankin löytänyt kivan tytön. Mun vain pitäisi päästä näistä ajatuksista. Mutta olen nainen. Kai tämä liittyy siihen x-kromosomiin. Olen miettinyt, haluaisinko oikeasti tietää, jos Eksä jo seurustelee. Tulin siihen tulokseen, että kyllä minä saan sen nopeasti selville. Kiitos Neidin blogin. Mutta tiedän, että sydämeni särkyy, varsinkin jos kuulen sen tavallaan Neidin kautta. Mietin, kysyisinkö suoraan Eksältä. Mutten halua kuulla, mitä hän vastaa. He ovat tapailleet jo pari kuukautta. Ehkäpä he jo seurustelevat. En tiedä. Ja haluan elää epätietoisuudessa, koska en varmaan osaisi käsitellä asia.
Helvetti. Erostamme on kohta jo neljä vuotta. Toisaalta viimeksi vuosi sitten tanssimme hitaat ja pussasimme. Ja vähän sitä ennen teimme enemmänkin. Aina välillähän me olemme olleet hiukan enemmän kuin kavereita - sillee salaa.
Olen ollut välillä vähän paremmalla päällä. Olen vähän ihastunut. Eräs mies tuli esittäytymään minulle koulussa. Hän on töissä samassa paikassa, jossa minä aloitan. Mies tekee keikkaa silloin tällöin, joten tuskin näemme töissä paljoa. Kuitenkin mahan pohjassani jylläsi, kun hän tuli juttelemaan. Valitettavasti muut negatiiviset tunteeni ovat olleet niin vallassa, ettei herra ole saanut ansaitsemaansa aikaa ajatuksissani. Olisin kuitenkin siinä hetkessä, kun juttelimme, voinut nostaa hänen rillejään ja suudella. No, jos ajatuksiltani ehdin, haaveilen seksistä kyseisen miekkosen kanssa sekä koulussa että töissä.
Olen kai luonteeltani masokisti, koska ajattelen noita asioita. Pyörittelen niitä päässäni ja keksin erilaisia teorioita siitä, kuinka he kohta asuvat yhdessä. Harrastavat mahtavaa seksiä ja hankkivat uusia ystäviä. Kuinka Eksän äiti ihailee Neitiä, ja on iloinen kun poika on kerrankin löytänyt kivan tytön. Mun vain pitäisi päästä näistä ajatuksista. Mutta olen nainen. Kai tämä liittyy siihen x-kromosomiin. Olen miettinyt, haluaisinko oikeasti tietää, jos Eksä jo seurustelee. Tulin siihen tulokseen, että kyllä minä saan sen nopeasti selville. Kiitos Neidin blogin. Mutta tiedän, että sydämeni särkyy, varsinkin jos kuulen sen tavallaan Neidin kautta. Mietin, kysyisinkö suoraan Eksältä. Mutten halua kuulla, mitä hän vastaa. He ovat tapailleet jo pari kuukautta. Ehkäpä he jo seurustelevat. En tiedä. Ja haluan elää epätietoisuudessa, koska en varmaan osaisi käsitellä asia.
Helvetti. Erostamme on kohta jo neljä vuotta. Toisaalta viimeksi vuosi sitten tanssimme hitaat ja pussasimme. Ja vähän sitä ennen teimme enemmänkin. Aina välillähän me olemme olleet hiukan enemmän kuin kavereita - sillee salaa.
Olen ollut välillä vähän paremmalla päällä. Olen vähän ihastunut. Eräs mies tuli esittäytymään minulle koulussa. Hän on töissä samassa paikassa, jossa minä aloitan. Mies tekee keikkaa silloin tällöin, joten tuskin näemme töissä paljoa. Kuitenkin mahan pohjassani jylläsi, kun hän tuli juttelemaan. Valitettavasti muut negatiiviset tunteeni ovat olleet niin vallassa, ettei herra ole saanut ansaitsemaansa aikaa ajatuksissani. Olisin kuitenkin siinä hetkessä, kun juttelimme, voinut nostaa hänen rillejään ja suudella. No, jos ajatuksiltani ehdin, haaveilen seksistä kyseisen miekkosen kanssa sekä koulussa että töissä.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Face the reality
Minun pitää nyt kohdata todellisuus. Ei ainoastaan sitä, että elämäni pitää muuttua hiukan helpommaksi työmäärää ajatellen. Minun pitää ymmärtää, että ensirakkauteni jatkaa elämäänsä. Olisi tietysti kaikista parasta, jos hyväksymisen lisäksi voisin olla iloinen siitä. Mutta voiko entisen poikaystävän uudesta suhteesta olla aidosti iloinen? Varsinkaan, jos oma elämä ei tunnu ruusuilla tanssimiselta. Onko seurustelun jälkeinen elämä vain kilpailua saavutuksista eksän kanssa? Siltä minusta tuntuu.
On helppo olla iloinen toisen puolesta, kun itse on onnensa kukkuloilla. Minulla on kuitenkin ystäviä, joiden saavutuksista voin olla aidosti iloinen. Kai se on sitä aitoa ystävyyttä ilman katkeruutta ja kateutta. Mutta miten sen saman tuntee voi saada entisen poikaystävän kanssa?
Ero Eksästä oli pitkä. Erosimme, koska poika (olimme niin nuoriakin) ei halunnut muuttaa kanssani yhteen. Minä olin muuttamassa toiseen kaupunkiin. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä, ellen minä olisi sanonut, että homman on loputtava. Hassua, mutta olemme sen jälkeen kaiken näköisten muuttohässäköiden jälkeen asuneet jopa kahdessa eri kaupungissa samaan aikaan. Olen välillä hiukan katkera siitä, että Eksä ei halunnut edetä suhteessamme seuraavalle asteelle. Olen myös hiukan katkera hänen vanhempiensa negatiivisesta suhtautumisesta seurusteluumme. Eksän äiti kuvitteli, että minun takiani hänen opiskelunsa menivät huonosti. Minä olin se, joka kannusti Eksää tekemään enemmän niiden eteen.
Aikaa on kulunut siitä, ja olen välillä voinut olla iloinen Eksän puolesta. Välillä ärsyntyynyt. (Kuten nyt.) Välillä olen ollut imarreltu siitä, että hän on myöntänyt olevansa mustasukkainen minusta. Mutta nyt olen vain vihreä kateudesta samalla kun pidän jalassani mustia sukkia. Minusta vain tuntuu, että tällä hetkellä minun pitäisi olla käsikädessä kaupungilla jonkun älykkään, komean, hauskan, hyvinpukeutuvan ja uskottavan täydellisyyden miesilmentymän kanssa. Nauraen. MIKSI?! Minähän vallan hyvin tiedän, etten halua nyt mitään sellaista. Kuitenkin Eksän näkeminen kivan neitokaisen kanssa saa minut haluamaan varusteurheilla jonkin kaksilahkeisen kanssa.
Miten voin hyväksyä, että Eksä saattaa jopa pian onnellisesti seurustella Neidin kanssa. Se on hyvin mahdollista. Näen Neidissä jotain hyvin samaa kuin itsessäni. Ehkä siksi olen niin katkera. Ehkä siksi kuvittelen Eksän voivan rakastua häneen ja unohtavan minut.
On helppo olla iloinen toisen puolesta, kun itse on onnensa kukkuloilla. Minulla on kuitenkin ystäviä, joiden saavutuksista voin olla aidosti iloinen. Kai se on sitä aitoa ystävyyttä ilman katkeruutta ja kateutta. Mutta miten sen saman tuntee voi saada entisen poikaystävän kanssa?
Ero Eksästä oli pitkä. Erosimme, koska poika (olimme niin nuoriakin) ei halunnut muuttaa kanssani yhteen. Minä olin muuttamassa toiseen kaupunkiin. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä, ellen minä olisi sanonut, että homman on loputtava. Hassua, mutta olemme sen jälkeen kaiken näköisten muuttohässäköiden jälkeen asuneet jopa kahdessa eri kaupungissa samaan aikaan. Olen välillä hiukan katkera siitä, että Eksä ei halunnut edetä suhteessamme seuraavalle asteelle. Olen myös hiukan katkera hänen vanhempiensa negatiivisesta suhtautumisesta seurusteluumme. Eksän äiti kuvitteli, että minun takiani hänen opiskelunsa menivät huonosti. Minä olin se, joka kannusti Eksää tekemään enemmän niiden eteen.
Aikaa on kulunut siitä, ja olen välillä voinut olla iloinen Eksän puolesta. Välillä ärsyntyynyt. (Kuten nyt.) Välillä olen ollut imarreltu siitä, että hän on myöntänyt olevansa mustasukkainen minusta. Mutta nyt olen vain vihreä kateudesta samalla kun pidän jalassani mustia sukkia. Minusta vain tuntuu, että tällä hetkellä minun pitäisi olla käsikädessä kaupungilla jonkun älykkään, komean, hauskan, hyvinpukeutuvan ja uskottavan täydellisyyden miesilmentymän kanssa. Nauraen. MIKSI?! Minähän vallan hyvin tiedän, etten halua nyt mitään sellaista. Kuitenkin Eksän näkeminen kivan neitokaisen kanssa saa minut haluamaan varusteurheilla jonkin kaksilahkeisen kanssa.
Miten voin hyväksyä, että Eksä saattaa jopa pian onnellisesti seurustella Neidin kanssa. Se on hyvin mahdollista. Näen Neidissä jotain hyvin samaa kuin itsessäni. Ehkä siksi olen niin katkera. Ehkä siksi kuvittelen Eksän voivan rakastua häneen ja unohtavan minut.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Sick of being sick
Tällä hetkellä on raivon ja mustasukkaisuuden partaalla. Vihaan sitä, että facebookin vallitsevalla aikakaudella kaikki tieto on sinun nenäsi edessä, jos niin haluat.
En ole vielä kertonut asiasta, mutta olen tosiaan Eksään törmäillyt viimeaikoina paljon. Se ärsyttää minua suuresti, koska tuntuu, että päiväni menee pilalle hänet nähdessäni. Ärsyyntyminen johtuu varmaankin siitä, että välillämme on aina ollut jotain erikoista jännitettä. En halua tehdä asialle mitään sekä järki että tunne syistä. (Järki: Ei se toiminut ensimmäisellä kerralla, ei se toimi toisella. En edes halua seurustella nyt. Tunne: Vaikka välillämme on kipinöintiä, seksi ei ole kovin kummoista. Kyllästyisin siihen hyvin nopeasti.) Silti minua taitaa vähän kismittää, että Eksä ei tule juttelemaan minulle.
No, nyt sisälläni kuohuu, sillä satuin keskelle hänen treffejään. Kyllä, Eksäni oli istumassa iltaa kauniin blondin kanssa. Sellaisen mielenkiintoisen oloisen. Sellaisen, joka löytyy hänen naamakirjakavereistaan ja, jolla profiilissa on osoite omaan blogiin. Blogiin, jossa neiti kertoo olevansa ihastunut kaiken sen muun kauneus- ja biletyshömpän lisäksi. Ei ne olleetkaan vaan kavereita.
Minua ei vituta niinkään se, että Eksä kulkee eteenpäin. Tai no, ikuinen narsisti sisälläni tietenkin toivoo, että pysyn hänen ainoana oikeana rakkautana. Enemmän minua ärsyttää kuitenkin se, kuinka paljon tuollainen minua häiritsee. Siis oikeasti! Erostamme on ihan hemmetin pitkä aika, ja silti jaksan olla mustis. Kyllä mun pitäisi osata jo suhtautua tähän. Eksä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mies, jota olen rakastanut. Minä olen sitä mieltä, että jos jotakuta oikeasti rakastaa, ei se tunne lopu koskaan. Se vain muuttuu hiukan. Mutta miksi sen tytön piti olla niin kadehdittava?
En ole vielä kertonut asiasta, mutta olen tosiaan Eksään törmäillyt viimeaikoina paljon. Se ärsyttää minua suuresti, koska tuntuu, että päiväni menee pilalle hänet nähdessäni. Ärsyyntyminen johtuu varmaankin siitä, että välillämme on aina ollut jotain erikoista jännitettä. En halua tehdä asialle mitään sekä järki että tunne syistä. (Järki: Ei se toiminut ensimmäisellä kerralla, ei se toimi toisella. En edes halua seurustella nyt. Tunne: Vaikka välillämme on kipinöintiä, seksi ei ole kovin kummoista. Kyllästyisin siihen hyvin nopeasti.) Silti minua taitaa vähän kismittää, että Eksä ei tule juttelemaan minulle.
No, nyt sisälläni kuohuu, sillä satuin keskelle hänen treffejään. Kyllä, Eksäni oli istumassa iltaa kauniin blondin kanssa. Sellaisen mielenkiintoisen oloisen. Sellaisen, joka löytyy hänen naamakirjakavereistaan ja, jolla profiilissa on osoite omaan blogiin. Blogiin, jossa neiti kertoo olevansa ihastunut kaiken sen muun kauneus- ja biletyshömpän lisäksi. Ei ne olleetkaan vaan kavereita.
Minua ei vituta niinkään se, että Eksä kulkee eteenpäin. Tai no, ikuinen narsisti sisälläni tietenkin toivoo, että pysyn hänen ainoana oikeana rakkautana. Enemmän minua ärsyttää kuitenkin se, kuinka paljon tuollainen minua häiritsee. Siis oikeasti! Erostamme on ihan hemmetin pitkä aika, ja silti jaksan olla mustis. Kyllä mun pitäisi osata jo suhtautua tähän. Eksä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa mies, jota olen rakastanut. Minä olen sitä mieltä, että jos jotakuta oikeasti rakastaa, ei se tunne lopu koskaan. Se vain muuttuu hiukan. Mutta miksi sen tytön piti olla niin kadehdittava?
perjantai 21. tammikuuta 2011
Postia pohjoisempaa
Olen entisen poikaystäväni kanssa hyvissä väleissä. Puhun nyt ihan ensimmäisestä poikaystävästäni Eksästä. Kun näemme, voimme heittää läppää. On kyllä myönnettävä, että välillämme on aika paljon seksuaalista jännitettä, vaikkemme oikeastaan flirttaile.
Nyt minulla on uusi eksä, Juha. En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua, kun hän juttelee minulle. En tunne olevani ilahtunut. Ehkä se johtuu siitä, että ajattelen Juhalla olevan taka-ajatuksia. Luulen hänen toivovan, että minä sanoisin haluavani palata yhteen hänen kanssaan.
Juha otti minuun yhteyttä yksi päivä. Naamakirjassa, tottakai, hän alkoi kysellä kuulumisia. Yritin vastailla hänen viesteihin normaalisti, enkä yhtään tylysti. Juha kertoi löytäneensä paitani, joka oli ollut pitkään hukassa hänen luonaan. Hienoa. Nyt erottuamme hän vasta oikeasti alkoi etsiä sitä. Juha kertoi myös saaneensa siirron samaan kouluun, missä itsekin olen. Sanoin olevani iloinen hänen puolestaan.
Jos totta puhutaan, mielummin en näkisi häntä koululla. Onneksi emme sentään opiskele samaa ainetta. En vain oikeasti haluaisi törmäillä Juhaan nyt lähiaikoina.
Nyt minulla on uusi eksä, Juha. En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua, kun hän juttelee minulle. En tunne olevani ilahtunut. Ehkä se johtuu siitä, että ajattelen Juhalla olevan taka-ajatuksia. Luulen hänen toivovan, että minä sanoisin haluavani palata yhteen hänen kanssaan.
Juha otti minuun yhteyttä yksi päivä. Naamakirjassa, tottakai, hän alkoi kysellä kuulumisia. Yritin vastailla hänen viesteihin normaalisti, enkä yhtään tylysti. Juha kertoi löytäneensä paitani, joka oli ollut pitkään hukassa hänen luonaan. Hienoa. Nyt erottuamme hän vasta oikeasti alkoi etsiä sitä. Juha kertoi myös saaneensa siirron samaan kouluun, missä itsekin olen. Sanoin olevani iloinen hänen puolestaan.
Jos totta puhutaan, mielummin en näkisi häntä koululla. Onneksi emme sentään opiskele samaa ainetta. En vain oikeasti haluaisi törmäillä Juhaan nyt lähiaikoina.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Käsi kädessä aivovaurioon
"Tykkäätkö kävellä käsikädessä?"
"No, joo. Mutta en oikein ole harrastanut sellaisia," oli vastaukseni Juhan esittämään kysymykseen.
Kysymyksen jälkeen aloin pohtia asiaa enemmänkin. Minä tosiaan pidän käsikätösissä olemisesta. Mutta miksi sitten en ole antanut miesten pitää minua kädestä kiinni? Kolmen vuoden takaisen suhteen jälkeen olen antanut vain yhden herran pidellä kättä hänen omassaan. Tykkäsin siitä. Aina olen tykännyt toisen lämpimistä kämmenistä.
Olen pitänyt käsikädessä olemista todella intiiminä asiana, joka kuuluu erittäin vakavaan suhteeseen. Ennemmin varmaan paneskelisin puiston penkillä kuin pitäisin kädestä miestä, jota olen deittaillut vähän aikaa. Miksi ihmeessä? Loppupeleissä käsien yhdessä pitäminenhän on aika pieni ele. Kaverukset voivat pitää toisiensa käsistä kiinni. Hoitotäti voi taluttaa muksun kädestä pitäen tien yli.
Miettiessäni tätä dilemmaa, muistin kyseiseen aiheeseen liittyvän trauman. Mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että entinen poikaystäväni ei enää rakastanutkaan minua? Mikä oli ensimmäinen eron merkki? En muista kovinkaan hyvin tilannetta, jolloin eksä sanoi, ettei enää rakasta minua. Sen sijaan muistan kuin eilisen sen nimenomaisen hetken, kun eksä irrotti kätensä otteestani ja sanoi: "en vain tykkää kävellä käsikädessa." Siihen asti hän oli siitä pitänyt. Siihen asti olin ajatellut, että olemme yhdessä vielä pitkään - jos ei aina.
Olen tullut siihen tulokseen, etten vain halua enää sitä tuskaista järkälettä rintaani, mikä ihan todella tuntui vyöryvän sillä hetkellä, kun minulle tärkeä ihminen sanoi, kuinka ei tykkää pitää kädestäni kiinni.
"No, joo. Mutta en oikein ole harrastanut sellaisia," oli vastaukseni Juhan esittämään kysymykseen.
Kysymyksen jälkeen aloin pohtia asiaa enemmänkin. Minä tosiaan pidän käsikätösissä olemisesta. Mutta miksi sitten en ole antanut miesten pitää minua kädestä kiinni? Kolmen vuoden takaisen suhteen jälkeen olen antanut vain yhden herran pidellä kättä hänen omassaan. Tykkäsin siitä. Aina olen tykännyt toisen lämpimistä kämmenistä.
Olen pitänyt käsikädessä olemista todella intiiminä asiana, joka kuuluu erittäin vakavaan suhteeseen. Ennemmin varmaan paneskelisin puiston penkillä kuin pitäisin kädestä miestä, jota olen deittaillut vähän aikaa. Miksi ihmeessä? Loppupeleissä käsien yhdessä pitäminenhän on aika pieni ele. Kaverukset voivat pitää toisiensa käsistä kiinni. Hoitotäti voi taluttaa muksun kädestä pitäen tien yli.
Miettiessäni tätä dilemmaa, muistin kyseiseen aiheeseen liittyvän trauman. Mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että entinen poikaystäväni ei enää rakastanutkaan minua? Mikä oli ensimmäinen eron merkki? En muista kovinkaan hyvin tilannetta, jolloin eksä sanoi, ettei enää rakasta minua. Sen sijaan muistan kuin eilisen sen nimenomaisen hetken, kun eksä irrotti kätensä otteestani ja sanoi: "en vain tykkää kävellä käsikädessa." Siihen asti hän oli siitä pitänyt. Siihen asti olin ajatellut, että olemme yhdessä vielä pitkään - jos ei aina.
Olen tullut siihen tulokseen, etten vain halua enää sitä tuskaista järkälettä rintaani, mikä ihan todella tuntui vyöryvän sillä hetkellä, kun minulle tärkeä ihminen sanoi, kuinka ei tykkää pitää kädestäni kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)