Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. maaliskuuta 2013

HAHA, funny.

Gyne vittuili mulle tänään. Papakokeen päätteeksi hän sanoi, että limakalvoni näyttivät vähän ärtyneeltä. "Kuten seksin jälkeen."

En tiennytkään että vagina on niin herkkää seutua, että yhdyntäkerrat huomaa puoli vuotta myöhemmin.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Välikuolema

Päätin olla proaktiivinen ja laittaa treffipyynnön Juusolle. Kävin päässäni aikamoista tahtojen taistoa, kun muistin, kuinka pitkä aika viime treffeistä oli. Olen myös tainnut pyytää itse miestä (silloin poikaa) treffeille joskus 15-kesäisenä. Mietin jo valmiiksi, millaista treffipaikkaa ja aktiviteettia ehdottaisin. Lähin aloittelemaan kaverini luokse, ja kerroin hänelle, millaisen ihanan miehen olin vasta bongannut. Sain ystävältäni siunauksen, ja päätin mennä kirjoittamaan Juusolla kivan, fiksun ja ennen kaikkea hauskan treffikutsun. Mulla oli hienot iskulauseet jo valmiina. Näpytellessäni tätä upeaa viestiä, kaverini kysyi, mitä kyseisestä herrasta tiesin. Kerroin kaverille minun ja Juuson välisistä keskusteluista, kun sitten aloin miettiä hänen ikäänsä. Onneksi herra oli hyväksynyt kaveripyyntöni, joten pääsin helposti stalkkaamaan.

Silmäni hakeutuivat Juuson profiilitietoihin. Työpaikka - joo. Koulu - aivan. Ikä - ei näy. Siviilisääty - SEURUSTELEE TYTTI TÄYDELLISEN KANSSA. Ei vittu. Mihin tää maailma on menossa? Missä on uskolliset ja ihanat poikaystävät? Tai ei mua se kiinnosta, vaan: Missä helvetissä on ne kivat sinkkumiehet? Saatana, olen tuomittu elämään yksin tai SINÄ TOISENA NAISENA. Ei vituta ei. Kun olin käyttänyt kallisarvoista aikaani keksimällä Juusolle peitenimen blogiini. Ihan liian kivan nimenkin keksin. Yrjö ois ollut parempi.

Oikeesti alan tajuta olevani liian vanha löytämään mitään sutinaa sinkkumiehen kanssa. Mä luulin olevani nainen parhaassa iässä, mutta läpi mätiä sitä ollaan. 25 on uusi 50. Täältä tullaan kuolema.

tiistai 28. elokuuta 2012

Some privacy, please!

Voi, nyt on pakko tulla taas avautumaan. Pyry nimittäin päätti taas kerran kysellä, olenko käynyt testeissä. Häntä kuulemma stressaa niin paljon. Mistä lähtien panokumppaneilta on alettu jälkikäteen kyselemään taudeista? Haloo! Kai minä nyt olisin sanonut, etten anna sutaista ilman kortsua, jos mulla olisi tippuri tiedossa. Pyry selitti, kuinka hänellä ei ole mitään oireita, mutta mielenterveyden vuoksi haluaa käydä.

Siis hittolainen. Eikö jokaisen pidä huolehtia omasta seksuaaliterveydestään? Miksi pitää ahdistella toista käymään testeissä. Menisi ihmeessä itse. Kyllä minä olen sen verran mukava tyyppi, että varmasti kertoisin edelliselle seksikumppanille, jos multa löytyisi joku tauti, ja niin olen kerran tehnytkin. Mutta nyt tilanne on se, että Pyry ei ole mun edellinen vällynlämmittäjä. Enkä minä hänelle soittelisi, jos jotain löytyisi, sillä olisinhan voinut saada sen hänen jälkeensä.

Vähän häpyä tähän touhuun!

Vastasin tosiaan Pyrylle, etten halua keskustellla asiasta hänen kanssaan, koska mielestäni seksielämäni ruitiminen ei hänelle kuulu. (Vähän hienotunteisemmin toki ilmaisin asian.) Mies taisi loukkaantua tästä minulle. Hän ilmeisesti kuvittelee, että minusta on kovinkin mukavaa puhua siitä, kuinka tautisena mies minua pitää.

Ja jos lukioita kiinnostaa, kävin vähän aikaa sitten testeissä ja negatiivisiä olivat.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kerta se on ensimmäinenkin

Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi kirjoittelutaukoani. Aiheita olisi ollut, ja keksin oikein oivaltavia otsikoitakin, mutten vain yksinkertaisesti ole jaksanut käyttää aikaani tähän. Sen sijaan lopputyö on saanut mukavasti rivejä. Enihau:

Mulla on ollut pientä taukoa kreisibailauksesta, olen ollut viimeaikoina erikoistunut hiljaisiin viski-iltoihin. Kuitenkin vähän aikaa sitten eräs kaverini sai minut ylipuhuttua viettämään kunnon tanssi-iltaa. Olin aikaisemmin samalla viikolla heittänyt K:lle facebookissa täysin ystävällismielisen viestin, jossa kerroin, kuinka lähikauppaan oli tullut yhtä meidän lempparielintarviketta. Tarkoitin kaikki ihan kaverillisesti, koska olin jotenkin niin lamaantunut edellisestä kerrasta, kun olimme samassa baarissa. (En muista kerroinko tästä, mutta eräs misu vei K:n mun nenän edestä tanssilattialle, kun olin ensin lämppäillyt miekkosta koko illan. Niin väärin!) No, K:pa ehdottiki mässäilybileitä mun naamakirjakommentin jatkeeksi. Siinä sitten kutsuin herran alottelemaan mun kavereiden kanssa.

Kun saavuin etkoille, K oli jo paikalla. Mies oli kunnon kala kuivalla maalla kaikkien tyttöjen keskellä. Etkoilla juttelin enimmäkseen hänen kanssaan, ja saattoihan siinä olla hiukan flirttiäkin. Päätinpä sitten ehdottaa, että biletyksen jälkeen lähdettäisiin yhdessä nauttimaan snägäripaikkojen antimista. K oli heti mukana juonessa.

Baarissa koko porukka vähän erkani toisistaan, ja itse näin yhtä koulukaveria, jonka kanssa tanssin koko illan. Pitkästä aikaa joku söpö poika tuli juttelemaan minulle, mutta olin edelleen niin K:n pauloissa, etten tajunnut käyttää tilaisuuttani hyväksi. Joskun puoli kolmen aikoihin K löysi seuraani, ja valitteli nälkäänsä. Olimme jo lähdössä ulos, kun eräs kaverini alkoi vaatia tanssiseuraa. Pitihän sitä lähteä, sillä tiedän kuinka ikävää on, kun itsellä on partifiilikset, ja muita ei kiinnosta. K seurasi perässämme tanssilattialle. Muutaman biisin jälkeen joku mimmi löysi K:n seuraan ja veti hänet pois meidän porukastamme. SIIS WHAT THE H...?!?! Helvetin moinen c'est la vie ja dejavuu. Miten mulle aina käy näin?! Luulin jo, että mulla on pullat hyvin uunissa. Käytännössä katsoen jo melkein lautasella, mutta ei. Ja mies oli niin vietävissä.

Valomerkki ilmoitti olemassa olostaan ja minua vitutti. Lähdin kavereiden kanssa nälissäni jatkoille naapuriin. Jossain houruissa päätin, että pelini ei ehkä olekaan menetetty, ja lähetin K:lle viestin, jossa kysyin, saiko hän noutajan vai haluaako kanssani vielä syömään. Heti viestin lähetettyäni mies vastasi odottelevansa minua narikassa. WUHUU! Seksiä siis luvassa.

Lähdimme jonottamaan pizzaa, jonka olimme syömässä puoliksi. Olin jopa hiukan hämmentynyt niin avoimesta flirtistä, jota K minulle tarjosi valitessamme täytteitä. Kun olimme maksaneet lätyn, K:n puhelin alkoi soida. Hän oli selkeästi vaivaantunut vastatessaan puhelimeen. Ajattelin, että nyt se joku tanssikaveri varmaan soittelee. Kuulin, kun hän sanoi, ettei aio tulla paikkaan X. Sitten hän sanoi miettivänsä asiaa, ja lopetti puhelun. Jäimme odottamaan ruokaamme, ja tunnelma alkoi vähän laskea. Kohta K:n puhelin soi uudestaan. Ymmärsin puhelusta, että hänen keskustelukaverinsa oli taksitolpalla matkalla K:n kämppään. Mitä helvettiä? K sanoi olevansa yksin. Tässä vaiheessa pilvilinnani alkoivat totaalisesti romuttua. Puhelu loppui siihen, kun herra sanoi lähtevänsä ihan heti. Mies kysyi minulta, selviäisinkö pizzasta yksin. Sitten hän kertoi, kuka soittaja oli. Hänen ex-vaimo. K selitti, kuinka on tehnyt eroa jo vuoden. Kuinka hän ei tiedä, löytääkö enää niin hyvää tyttöystävää kun ex oli. En sanonut tähän mitään. Näin tyypissä itseni muutama vuosi sitten.

En muista, mitä sanoin K:lle, vai sanoinko mitään. Hän saatteli minua lähes kotiini asti, ja sanoi sitten jatkavansa kotiin. Hän pyysi anteeksi. ARGH! Miksi? Ois nyt ollut mies ja esittänyt, että oltiin oikeasti vain jakamassa pizza eikä harrastamassa minkään sortin haureuksia keskenämme. Mitään ei ollut vielä tapahtunut, mitään ei oltu lyöty lukkoon ja kumpikaan ei ollut sanonut mitään ääneen. Oltais voitu olla niinkuin mitään outoa ei olisi tapahtunut! Mutta ei. Minä jäin kakkoseksi snägärijonossa K:n eksälle. Kuinka mukavaa. Olin jo kääntymässä kotiin, kun K halasi minua. ÖÖÖ. Vaivaannuttavaa. Huikkasin jotain, että koita selvitellä asioita kotona.

Vituttaa, ettei lähdetty ajoissa syömään. Oisin ollu jo muna suussa siinä vaiheessa kun eksä ois soitellut. Toisaalta se ois varmaan ollut vielä nolompaa.

Huoh. Miten teidän kesä?

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lemonade sucks

Mulla on ollut paska fiilis nyt muutaman päivän. Mulla oli vähän raskaampi kaveri kyläilemässä luonani muutaman päivän, ja se vei multa mehut. Sitten siihen päälle Vaikea teki mulle paskamaisesti, mikä masentaa ja vihastuttaa vuoron perään. Oli pakko kertoa yhdelle mun ystävälle, kuinka päädyin Vaikean kanssa sänkyyn, vaikka yleensä olen näistä asioista hiljaa. Mun piti vaan päästä purkamaan jollekin sydäntä, koska hänen tekemän tempun jälkeen mulla on ollut hiukan arvoton olo. Minä kun luulin, että me ollaan kavereita.

Nyt on taas sellainen olo, että pitäisi päästä pois Suomesta mahdollisimman kauaksi. Tuntuu, etten kosketa kenenkään elämää sellaisella tasolla, että minua ikävöitäisiin poissa ollessani.

Ärsyttää nämä kovin "itsetuhoiset" ajatukset. Olen pohdiskeleva luonne ja vetäydyn helposti kuoreeni, vaikka saatankin vaikuttaa sosiaaliselta rääväsuulta. Aikojen saatossa olen oppinut tunnistamaan, milloin alan olla liikaa pohjamudissa. Yritän ajatella, että elämä on sellaista, millaiseksi itse sen teet. Vähän niinkuin: "When life gives you lemons, make lemonade." Tämän oikeastaa opin, kun eräs mies teki minulle nelisen vuotta sitten kusisen tempun, ja minun oli päästävä hänestä yli. Soittelin joka päivä kavereilleni, jotta saisin seuraa. Aloitin monta uutta mukavaa harrastusta. Varasin lennot 2kk määränpäähän, johon en olisi koskaan uskonut lähteväni.

Tänään on kuitenkin sellainen olo, että haluaisin jäädä kotiin loppuelämäksi nyhjöttämän. En vastaisi enää kenenkään (äitini) puheluihin. Hautautuisin itseinhossani ja rumissa alkkareissani sänkyyn syömään sipsiä. Sellainen olo. Mutta pitänee odottaa ainakin työvuoron loppuun.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Tanssit

Podin tässä yksi päivä elämäni suurinta krapulaa ja siihen päälle morkkista. Ilta ei ollut kummoinen, mutta tuli kumottua muutama shottilasi liikaa. Sitten olin avautunut joistain asioista eräälle työkaverilleni. Vaikka seuraava päivä olikin ihan helvetillinen, sain kuin sainkin itseni jaloilleni sipsin ja loikkarin voimalla. Kohta oli uuden nousun aika.

Sinä iltana sain omakohtaisesti kokea vähän vanhanaikaisemman pariutumisrituaalin. Pohjustuksena täytyy sanoa, että tämä toiminta ei ollut minun ideani. Olen vain vaikutuksille altis. Mutta niin minä puin päälleni hamosen, punasin huulet, kiharsin ponihännän ja hain käteistä automaatilta. Ystävän kehotuksesta laitoin mukavat kengät jalkaan. Sitten suuntasimme neitosten kera lavatansseille! Kaveri oli, joka on kieränyt ympäri Suomea lavatansseissa, oli illan kuskimme. Loivariskumpan ja rohkaisu-crowmoorin jälkeen menimme etiketin mukaan notkumaan naisten nurkkaan. Oli sekahaku ja jänskätti! Kohta minua pyöritti joku parkettien partaveitsi tuskissaan, kun en pysynyt askelissa mukana. Kolmas biisi sujui mielestäni jo ihan hyvin. Mies oli oikein mukava, ja hän antoi erilaisia vinkkejä. Valitettavasti iältään kyseinen herra olisi sopinut ennemmin äidilleni. Seuraavaksi minua hakikin tanssimaan suurinpiirtein ikäiseni ja jopa söpö Oikeustieteilijä. Olin vähän yllättynyt ikäjakaumasta, koska tanssimassa oli aika paljon nuoria tapaksia. Illan aikana minulla oli parina monenmoista pyörittäjää. Oli mukavaa, mutten tiedä, oliko tuo ihan minun juttuni. Voisin kuitenkin lähteä kysyttäessä uudestaan.

Kun lähdimme tanssipaikasta, koimme että ilta oli liian nuori päätettäväksi. Niinpä suuntasimme vielä perusbaareihin. Päätin sen illan aikana, että alan käyttämään huulipunaa useammin, sillä koin saavani enemmän katseita kuin ennen. Tapasin myös herra K:n baarissa. Hän vaikutti silminnähden ilahtuneelta nähdessään minut. K tuli juttelemaan, ja höpöttelimme aika paljon. Ajattelin aikani vihdoinkin koittaneen! Promillerajamme eivät kuitenkaan ehkä kohdanneet toivotulla tavalla. Minun skumppalasi ja kaksi siideriä vastaan kaikki ne soossit, mitä K oli ehtinyt juoda. Kohta herra joraili tanssilattialla pahemmin kuin aikaisemmin tapaamani humppamiehet. Lattialta K löysi myös seurakseen jonkun mujun, joka taas oli selkeästi saanut nautintoaineita. Sen huojumisen perusteella luulen tanssiparin jatkaneen iltaa kahdestaan. Tämän oivalluksen ja siitä seuranneen vitutuksen perusteella päätin lähteä kotiin.

Mitä tästä opin? Helluntaikirous ei särkynyt, ja tuli kuiva kesä kaikesta yrityksestä huolimatta. On myös huomattu, että libidoni ei motivoi minua yhdenillan juttuihin niin kuin joskus pari vuotta sitten. Ehkä minusta on tullut vanha. Toisaalta pari edelliskertaista panoa ei ollut niin mahtavia, että ne olisivat saaneet janoamaan lisää.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Plaah

Okei. Keksin tekosyitä, miksei K:sta ole kuulunut. Hän ei ehkä ole ollut hoodeilla, mutta jos tyyppiä olisi oikeasti kiinnostanut, niin hän olisi varmasti ilmoitellut itsestään. Huoh. Masentavaa. Oikeastaan hautasin hitaasti ajatukset K:sta, mutta työvuoroja katsoessani tajusin, kuinka pitkällä kesä on. Kohta pääsee taas stressaamaan (mm. lopputyötä, jonka olisi pitäny valmistua viimeistään ennen juhannusta).

En tainnut saada kesäheilaa tai kesäseksiä. En ainakaan, jos säätietoihin on uskominen. Alan menettää uskoni miehiin - tai pikemminkin itseeni.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesää

Mitään kummoista ei ole enää tapahtunut K:n tai Vaikean suunnalta. Vaikeaa olen tavannut, ja yhtenä iltana hän saattoi vihjailla haluavansa luokseni yöksi, mutten tajunnut sitä kyseisessä tilanteessa.

Kaverini A sen sijaan oli yhtenä iltana aika naisenkipeä. Mutta ei siitäkään sen enempää, koska itse en oikein ole kiinnostunut tyypistä. Pidän häntä vähän ressukkana, vaikka kyseessä ilmeisesti onkin oikea naistenmies. Itse olen nyt jotenkin keskittänyt ajatukseni K:hon.

Pyry taas hakee minusta jotain helvetin laastaria. Sen yhden surullisen illan jälkeen Pyry on jutellut minulle joka päivä. Joka ikinnen päivä. Aikaisemmin hänestä kuului ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Hän tosiaan on vasta eronnut kihlatustaan. Jotenkin ironista, että nyt hän etsii minusta lohtua ja seuraa. Pyry kuitenkin tiputti minut korkeammalta kuin kukaan mies aiemmin.

Pitää vielä jakaa sen verran, että vitutti kun Pyry alkoi pari päivää touhujemme jälkeen kysellä, onko mulla jotain tauteja. Sanoin, ettei tietääkseni ja kysyin, oliko miehellä jotain oireita, vai miksi kyselee. Ei kuulemma ollut oireita. Sitten hän selitti pitkät pätkät, kuinka hän ja hänen eksänsä molemmat ovat käyneet testeissä. Sitten kyseli perään, milloin minä olen tutkituttanut pilluni. Ei helvetti!!! Ensinnäkin olen sitä mieltä, että mikäli harrastaa suojaamatonta seksiä, on molemmilla oma vastuu tartunnoista. Ei niistä enää jälkikäteen kysellä. Riski on otettu, joten sitä pitää potkia itseään päähän eikä vinkua jälkikäteen. Toiseksi en todellakaan kokenut tarvetta alkaa selittämään seksihistoriaani hänelle. Niinpä sanoin vain, etten ole vähään aikaan käynyt testeissä. Hah!

Parastahan tässä on se, että viimeksi kun oikeasti tapailimme ja ehkä seurustelimme, itse olin käynyt sukupuolitautiteseissä ennen Pyryä. Mies ei ollut koskaan käynyt niissä, eikä halunnut mennä. Yritin patistaa häntä testeihin, koska ajattelin, ettei olisi mitään järkeä, jos itse menisin uudestaan. Jos Pyryllä olisi ollut jokin tauti, ei se välttämättä olisi ehtinyt tarttua. No, tarinahan päättyi, että siinä vaiheessa kun Pyry oli jo ehtinyt siirtyä toiseen ja kolmanteen naiseen, hän omantunnontuskissaan meni testeihin.

Pidä tunkkis, Pyry.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Finnish gigolo

Olen tullut siihen tulokseen, että pahimpia pettäjiä ovat ne joista sitä viimeksi uskoisi. Tai voi olla, että pettäminen tuntuu härskimmältä sellaisen henkilön toimesta, joka vaikuttaa kaikin puolin kunnolliselta vävykokelaalta. Olin lentää tuoliltani (tai tippua sängystäni) pari vuotta sitten, kun eräs miespuolinen kaverini tuli luokseni jatkoille ja ehdotti seksiä. Häkellyin tuosta suuresti, koska en olisi koskaan kuvitellut hänen peuhivan tyttöystävänsä selän takana, enkä tosiaankaan uskonut hänen ehdottavan mitään sellaista juuri minulle. Heitin kyseisen herran pois kämpästäni. Tyttöystävä tuli kuskaamaan kyseisen miekkosen kiltisti kotiin. Myöhemmin mies kertoi pettäneensä avovaimoaan säännöllisesti. Hän kertoi pitävänsä itseään kunnollisena poikaystävänä siksi, että pettämisestä hänellä on aina ihan hirveä morkkis.

Tästä päästäänkin viimeaikaiseen lempiaiheeseeni, Tommiin. Hänellähän on tyttöystävä kotikaupungissaan. Tapasin Tommin viime kertaisen jälkeen taas baarissa. Hän oli ilmeisen hämmentynyt, kun huomasi minun bonganneen hänet jonkun uuden tsirbulan seurasta. He lähtivät samaa matkaa kotiin. Olin tottakai tapahtuneesta ihan helvetin mustasukkainen ja ravoissani. Raivoissani siksi, että nyt Tommista oli tullut silmissäni pleijeri muiden joukossa. (HAHAHA, nyt ihmettelette, miksen ole ajatellut niin jo aiemmin. Niin minäkin.) Harmittaa, että olen tuhlannut häneen ihastumistan. Ketuttaa kuvitelmani olevani jotakin spesiaalia ihan vain sen takia, että olemme tunteneet pidemmän aikaa ja että häntä kiinnostaa lähteä jatkoille kanssani. Dorka mikä dorka, kun erehtyy luulemaan riiauspyyntöjä ihastukseksi.

Kaikista huvittavinta on, että en ole ollut mustasukkainen hänen tyttöystävästään. Kai olen kuvitellut typerääkin typerämmässä mielessäni Tommin jättävän kimulinsa ah niin upean, ihanan ja kauniin Siroccon takia. Kaikki kuvitelmat henkisestä ja fyysisestä viehättävyydestäni tuntuvat kaikonneet hevon vittuun. On alkanut oikeasti käymään itsetunnon päälle, etten koe saaneeni huomiota keneltäkään. Uskottelen peilin edessä itselleni, ettei ketään miestä kiinnosta nähdä tätä ruhoa alasti. Olen hyvin uskottava.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ihmisläheistä työskentelyä

Täällä ruudun toisella puolella on ärtynyt nainen. Eksä tuli sitten yhdelle työpaikoistani uuden heilansa kanssa. Eikä siinä mitään, että tulivat, koska ihmisiä siellä virtaa paljon. Muilla työpaikoilla voisin ottaa vittuiluna, jos hän tulisi parempine puoliskoineen asioimaan.

Eksä on käyttäytynyt hyvin oudosti minua kohtaan koko kevään. Olemme kuitenkin olleet aina hyvssä väleissä ja rupatelleet tavatessamme. Nyt hän kuitenkin on aivan selkeästi vältellyt minua. Välillä hän on jopa törkeästi jättänyt tervehtiä tilanteissa, joissa olisi ollut ihan hyvä vaihtaa pari sanaa keskenään. Ne on olleet sellaisia tilanteita, jotka varmasti aikaisemmin olisivat hoituneet simppelisti.

Työpaikalleni tulessa hän ei taaskaan sanonut juuri mitään. Moikkasi, kuten kuka tahansa muukin asiakas siellä. Lähtiessään oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana olisi pitänyt sanoa jotain, Eksä vain katsoi minua säälivästi. Oli ihan helvetin outoa. Puollustus hänen kohdallaan ei ollut, että uusi tyttöystävä olisi katsonut pahalla keskusteluamme, sillä hän ei ollut kuuloetäisyydellä.

Tiedän, että Eksälle tämä on varmaan uusi tilanne. Hän on arka eikä varmaan tiedä, miten käyttäytyä. Mutta helvetti tällaista en odottanut häneltä. Vituttaa, kun ollaan aikuisia ihmisiä ja hän vetää koko homman kuin 13-vuotias teinityttö. Eksä varmasti tietää minun olevan mustasukkainen, koska olemme puhuneet näistä asioista joskus. Mutta se ei mielestäni ole syy käyttäytyä tylysti. Nyt se tyyppi sitten kuvittelee, että minun nyrpeä asenne johtuu siitä, että hänellä on uusi nainen. Vaikka mustasukkaisuus silloin tällöin vielä vallitseekin, minä kyllä tajuan, että hänen - kuten minunkin - pitää jatkaa elämää.

Pakko vielä sanoa, että pikku hiljaa alkaa menemään usko miehiin. Töissä näkee kuinka mukavimmista tyypeistä voi kuoriutua sontaläjiä.