Pientä päivitystä

Olen ollut jo moneen kertaan aloittamassa uutta kirjoitusta, mutta olin ajatellut säästäväni sen uuteen blogiin. En vain ole saanut keksittyä uutta nimeä tai nimimerkkiä, joten se nyt vähän lykkääntyy.

O-P:n kanssa on tainnut olla pientä kissa ja hiiri -leikkiä. Viikonloppuna hän pyysi minua mukaan juhlimaan, mutta olin jo lähdössä nukkumaan. Lisäksi minulla oli todella paljon rästihommia koulun suhteen. Ne tuntuivat sinä iltana todella tärkeiltä. En tiedä, onko minusta naista katsomaan kortteja O-P:n suhteen. En usko hänestä olevan suhteeseen kanssani. Tai minusta hänen kanssaan. Mutta silti minua häiristee vähän se, että saatan olla jonossa mukana parin muun tytön kanssa. En tiedä, miksi. Kavereitahan vaan ollaan. Olen kai sitten mustasukkainen.

Tommi on nyt jutellut kanssani vähän enemmän. Olin jopa jotenkin huomaavinani hänen katselevan minua koulussa. En tiedä. Itseasiassa toivoisin jopa hänen suhteen tapahtuvan jotain.

Sitten on A, joka nyt on kaikista selvimmin kiinnostunut. Mutta itse taas pidän häntä täysin ystävänä. Meillä on vuosia sitten ollut pari humalaista sähellystä, enkä halua uusia niitä.

Summaus: Olen hiukan ihastunut Tommiin, ja O-P:hen. Olo on kuin yläasteella, kun niitä ihania poitsuja on vaikka kuinka. Tuttua huttua peruskoulusta on myös se, että muut tytöt tuntuvat olevan minua ihanampia.

Ps. Tässä siis suunnitellaan uuden tunnuksen ja blogin luomista. Katsellaan. :)

Behind the drapes

Nyt ovat ajatukseni alkaneet hiukan selkiytyä tätä kasvanutta kysyntää kohtaan.

Kaveri. Hän nyt huitelee muissa maisemissa, joten en edes ymmärrä, miksi jaksan häntä ajatella. Muutenkin luulen, ettei meidän säädöstä mitään pidempää seuraisi. Ihana mies, mutta vähän hankala. Enkä halua polttaa siltoja takanani. Bros before ho's!

Tommi. Hänestä nyt on paljastunut uusia asioita, joten ihastuminen on jäänyt puoli tiehen. Panisin - ehdottomasti.

O-P. Hänestä en oikein ota selvää. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta. Hän on puhunut minusta kavereillensa, koska eräs heistä kysyi, olen minä se Sirocco. Sitten taas välillä vaikuttaa, että O-P:lla on muita kuvioita. Flirttiä meillä on pelissä, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Mentiinkö jo ystävyys -alueelle? En osaa lukea näitä viestejä, koska olemme tunteneet jo pitkään. Hän pyysi minua vasta mukaan illan viettoon. (En mennyt, oli aamulla töitä.) Mutta hän ei vastaa kovin nopeasti naamakirjaviesteihin. (Mitä ikinä se tarkoittaakaan.) Ja, ja... Voisin keksiä vaikka kuinka erilaisia esimerkkejä asioista, joita en vain ymmärrä.

Tiedän kyllä, että itse olen aika ongelmallinen nainen, mitä tulee kommunikaatioon miesten kanssa. Olen välillä liian leikkisä, ja toisaalta taas vaikutan ihastuneenakin välinpitämättömältä, vaikka omassa mahassa perhoset leikkivät kamikaze-lentäjiä. Eli voi hyvinkin olla, etten kenenkään näiden miehen kanssa ole ollut tarpeeksi selkeä teoissani.

Tämän kuukauden motto voisi olla: Sanoista tekoihin.

Ovista ja ikkunoista

Olen varmistunut siitä, että saadakseen sutinaa, sun on täytynyt ensin vähän sutinoida. En tiedä, johtuuko se siitä, että miehet vaistoavat epätoivoisuuden, vai mistä. Mutta kävipä niin, että tosiaan pääsin kainaloimaan Tommin kanssa. Jonkin aikaa on ollut flirttiä O-P:n kanssa.

Tapasin O-P:n vähän aikaa sitten, ja minulla oli sellainen fiilis, että nyt on varma nakki kyseessä. Olisimme varmasti jatkaneet samaan osoitteeseen, ellei hyvä ystävä olisi tullut keskeyttämään. O-P jaksoi istua kuunnellen meidän juttuja aika pitkään ennen kuin katosi kotiin. Hän kutsui minut viikonloppuna mukaan kanssaan yhdelle keikalle, ja nyt mietin, pitäisikö mennä. Kyse ei olisi treffeistä, sillä samassa porukassa olisi paljon muitakin tuttuja.

Olin jättänyt läppärini auki, ja kotiin tullessani huomasin myös viestejä Kaverilta. Juttelimme aika vähän, mutta hänen aloitteestaan kuitenkin. Se oli ensimmäinen kerta sen jälkeen kuin hän muutti pois. Kerroin ihmetteleväni, miksi hän alkoi jutella minulle. Olinhan ollut siinä luulossa, että hän välttelee minua. Hän kysyi, milloin olisin tulossa käymään hänen paikkakunnallaan. Vastasin, etten tiedä. En kysynyt, olisiko hän majoittanut minut.

Pähkinän kuoressa: Lähdin viihteelle (selvänä) nähdäkseni Tommia. Mutta törmäsinkin O-P:hen, joka vaikutti kiinnostuneelta. Sitten Kaveri otti yhteyttä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut. Siispä kirjoitukseni ensimmäinen väittämä pitää paikkansa.

Pääni on siis aivan sekaisin. Kaveri tuntuu tällä hetkellä unelmieni mieheltä. Olen häneen edelleen todella ihastunut. Mutta toisaalta olen viimeisen puolen vuoden aikana lähentynyt hänen tyttöystävänsä kanssa. O-P on aivan mahtava tyyppi, ja meidän huumori kohtaa aivan täysin. En kuitenkaan usko hommasta sytyvän mitään vakavaa, koska hänellä tuntuu olevan niin paljon vientiä. Mutta hyvä ystäväni tuntuu olevan toista mieltä. Sitten on vielä Tommi, aivan ihana ja herkkä mies. En tiedä, mitkä ovat hänen tunteensa minua kohtaan. Kaikkia miehiä yhdistää se, että olen heidän kaverinsa. Se helpottaa ja toisaalta vaikeuttaa asioita. Helppoa on alkaa juttelemaan heidän kanssaa pelkäämättä pakkeja, koska he voivat tulkita sen kaverillisesti. Vaikeaa taas on tulkita, ottavatko he yhteyttä kaverimielessä vai muuten.

En usko, että kenenkään heidän kanssa syntyy vuosisadan rakkaustarinaa. Mutten silti tiedä, miten toimisin.

No man's land

Mulla oli vähän paha mieli yhdestä työkuviosta. Tosin se nyt korjaantui parhain päin. :) Kuitenkin rypiessäni itsesäälissä yritin jututtaa facebookissa Kaveria ja lisäksi vielä O-P:tä. No, eipä keskustelua syntynyt kummankaan kanssa. Mikä siinä on, että miehet ei osaa jutella mukavia, vaikkeivät olisikaan kiinnostuneita? Itse olen haudannut toiveiden rippeeni Kaverin suhteen jo monta yötä sitten, emmekä ole olleet yhteyksissä kuukausiin. Silti herra ei voi pitää keskustelua yllä? Tiedän kyllä, että hänen kanssaan on aina ollut hiukan hankala jutella kirjoitusvälineitä käyttäen, mutta ärsyttää silti.

En tajua, minne kiven alle on piilotettu kaikki mukavat ja minusta kiinnostuneet miehet. Olen ilmeisesti niin rupsahtanut, ja 90-lukulaisten sukupolvi on syrjäyttänyt minut. Vielä pari vuotta sitten, kun itse halusin vain yhdenillan juttuja, tuntui, että kosijoita olisi ollut enemmänkin. Olen jo menettänyt toiveeni onnellisesta elämästä parisuhteen ja säännöllisen seksielämän kanssa.

Nimim. siitä on jo kohta 5kk.

Miss farkku Suomi

Kävipä sitten niin, ettei neiti farkku Suomi päässytkään pukille. Miksi kirjoitin edellisen postauksen niin innokkaana? No, olin aika varma, että kyseinen ilta olisi päättynyt ilotteluun allekirjoittaneen lakanoissa. Kerronpa vähän enemmän.

On eräs O-P. Olemme tunteneet useamman vuoden, ja meillä on paljon yhteisiä kavereita. Suhteemme on ollut lähinnä pientä vittuilua puolin ja toisin. Flirttailua on ollut välillä ilmassa, mutten koskaan ajatellut olevan sen muuta kuin virkistävää pilailua. O-P on seurustellut niin kauan kuin muistan. Hänen sosiaaliseen statukseensa tuli pieni muutos kun miekkonen erosi varmaan pari kuukautta sitten. Olemme muiden ystävien kanssa nauraneet, kuinka yhtäkkiä herralla on naikkosia kuin sieniä sateella.

Kävipä sitten niin, että eräs ilta päädyimme samaan osoitteeseen jatkoille. Yksi hyvä puoli siinä, että olen nuorempana ollut aikamoinen tomboy ainakin seurani puolesta, on kuinka pääsen edelleen jatkoille mieslauman kanssa ainoana naisena. Excellent (Tähän väliin lukijat voivat kuvitella ilkikurista naurua.) Pääsin jatkojen päätteeksi kolmen miehen väliin sämpylöimään vuodesohvalle. Yksi heistä oli O-P.

Aamulla katseltiin luontodokumentteja darrassa siinä toisia pöljästi halaillen. Sovimme, että illalla voisimme käydä kavereiden kanssa vielä syömässä ja ehkä jatkaa siitä vielä muualle. Ruokapuoli järjestyi isommalla porukalla, mutta kolme meistä halusi jatkaa iltaa vielä eteenpäin. Päädyimme "kuokkimaan" erään puolitutun luokse. Illanistujaisten isäntäväki vaikutti hiukan takakireältä, enkä itse tuntenut paikalta oikein ketään. Niinpä vietin iltani hyvin pitkälti O-P:n kanssa. Meillä oli kyllä hauskaa keskenämme. Tässä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa ajatella, että nyt on kyllä jotain vireillä. Muut jatkoivat iltaa vielä juottolaan, mutta sänky kutsui minua siihen malliin, että katosin kotiin - yksin.

Kyseisen illan jälkeen O-P on jututtanut minua paljon nimeltä mainitsemattomassa sosiaalisesssa mediassa. Emme ole aikaisemmin oikeastaan jutelleet erinnäisten viestimien avulla, joten kipinäteoriani vain vahvistui.

Sitten pääsemmekin farkku-iltaan. Alkuilta meni ihanien naisten kanssa juopotellessa. Siinä vahvistuivat vatsalihaksetkin - eli tervetuloa kesäkunto. Ilta jatkui kantapaikkaan, jossa tapasin O-P:n sekä yhteisen ystävämme A:n. Menin jututtamaan A:ta, joka valitti, kuinka pitkä aika viimenäkemästä on. O-P löysi tiensä tiskiltä luoksemme. Hetken näytti, että hän oli livahtamassa tiehensä tarjottuaan kaverilleen juoman, mutta hän tulikin halaamaan minua. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. Hetken rupattelin poikien kanssa, kunnes päätin palata seurueeseeni.

Palasin miesten seuraan loppuillasta. A alkoi olla jo aika humalassa. Keskenämme vitsailimme jotain, kunnes A katosi. Pistin kaikkeni peliin O-P:n kanssa. Pientä koskettelua ja flirttiä molempien toimesta. Mulla oli hyvät fiilikset hommasta. Valomerkin tullessa aloimme etsiä A:ta, joka löytyi sellaisessa kunnossa, ettei häntä olisi voinut laittaa yksin kotiin. Hän asuu lähellä kotiani, joten olisin voinut tarjoutua mukaan saattamaan, ja ehdottaa O-P:lle kahden keskisiä jatkoja. Mutta pupu meni pöksyyn, ja menin kotiin itsekseni.

Seuraavana päivänä minulla olikin vuosisadan krapula, jota lähdin illalla loiventelemaan. A ja O-P olivat yhdessä aloitelleet myös iltaa. Kolmen aikoihin A pyyteli minua luokseen kyläilemään, koska oli jäämässä yksin. Hän kertoi, että O-P oli lähtenyt jonkun tytön luokse. En lähtenyt enää vierailulle.

Harmittaako? Kyllä.

Ps. Myös eräs koulukaveri, Tommi soitteli jatkoille.