Perse

Kuntokuuri on kannattanut. Tervetuloa kaupungin yöelämään katsomaan peffaani hyväpyllyfarkuissa.

Sheivasinkin.

Verkossa

Erään ystäväni kanssa käydyn keskustelun päätteeksi päätin kokeilla jotain erilaista. Surffailin läppärilläni nettideittisivustoille. Kävin muutamallakin sivustolla, ja kirjauduin yhteen. Tein "match making" -profiilin, ja katsoin millaisia miehiä minulle suositellaan. Ikähaarukaksi valitsin 22-30 vuotiaat. Muita kriteerejä en laittanut. Saman haun tein myös sivuilla, jossa profiileja pääsi tutkimaan ilman omaa tunnusta. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei kannata laittaa liian vaativia kriteereitä, jottei joku mielenkiintoinen ihminen jää huomiotta mahdollisen pikkuseikan takia.

En tiedä opinko tällä surffailureissulla enemmän miehistä, jotka deittiprofiilit tekevät, vai omista reunaehdoistani. Jostain syystä kuitenkin minusta vaikutti, että ne parhaimmat vonkaleet ajelehtivat ihan muissa vesissä. Profiileita paremmin tutkiessa tulin siihen tulokseen, että suuri osa alle 30-vuotiaista miehistä, jotka ovat deittisivuilla, ovat joko työttömiä tai rakennusalaa sivuavilla toimialoilla. Kumpikaan ei houkutellut minua. Periaatteessa mielestäni on plussaa, että mies on hyvä käsistään, mutta kokemukseni perusteella persoonamme eivät kohtaisi. Minut on kasvatettu olemaan poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla. Kokeilin hakua uudestaan laittamalla vähimmäistuloiksi 13 000euroa vuodessa. Se karsi työttömät, mutta ikävä kyllä opiskelijatkin. Ei onnea tälläkään keinolla.

Ymmärrän kyllä, että omaa persoonaa on hankala kuvailla. Ehkä siksi match-lukemia tarjoavat sivut voivat olla joillekin helpompia. Mutta miksi miehet kuvailevat itseään: "Täällä päässä kirjoitaa normierikoinen, mukavan oloinen ja näköinen sekä huumorintajuinen mies," Xti, Nettideitti.fi. Okei, pakko myöntää, että miehet ovat kyllä selkeästi parantaneet tällä saralla omia ilmoituksiaan edelliseen kokeiluun verrattuna. Minulla oli 2-4vuotta sitten pari viikkoa profiili yhdellä sivustolla, ja silloin kyseenomaisia esittelyjä oli pilvin pimein. Silloinen profiili poiki paljon yhteydenottoja. Suurin osa oli varatuilta yli 40-vuotiailta miehiltä, jotka halusivat all inclusive -matkaseuraa. Kahden miehen kanssa juttelin pidempäänkin, muttemme koskaan tavanneet.

On minulla ulkonäkökriteereitäkin. Ne eivät liity niinkään geeneihin, vaan pukeutumiseen ja tyyliasioihin. Mutta niistä en viitsi puhua. Sitä paitsi enhän edes nähnyt miesten profiilikuvia, koska en ollut ladannut omaani. Kukaan ei siis voinut hurmata minua kuumalla katseella.

Ärsyynnyin koko touhusta niin paljon, että poistin profiilini samana iltana. Olen ilmeisesti liian rajoittunut tai kyyninen ihminen deittisivustoille.

Pyhiä

Ajattelin kertoa vähän lomapäivistäni. Olen saanut vietellä kissanpäiviä viimeiset pari viikkoa. Olin järjestänyt itselleni vapaata Tapanin päiväksi sekä sen jälkeiselle päivälle. Tottakai. Olihan minulla ihan helvetin kovat odotuksen kyseiselle illalle. Miksi? Olin aika varma, että Kaveri olisi kaupungissa.

Olin odottanut Kaveria koko syksyn. Tapanin päivänä olisi meidän kuuma kohtaamisemme. Sinänsä oli ehkä todella typerää viettää iltaa hänen entisen tyttöystävänsä kanssa, jos toivoin voivani hempeillä Kaverin kanssa. Sain alkuillasta kuulla, että mies oli soittanut eksällensä. Olin helvetin mustasukkainen. Janottiko vanha suola? Miksei hän voinut kysellä minun suunnastani mitään.

Baarissa kohtasin Kaverin kanssa. Halasin häntä, kuten muitakin tuttuja samassa joukossa. Emme jutelleet yhtään. Sen sijaan tanssin koko illan hänen entisen tyttöystävänsä kanssa. Suhteellisen intiimistikin. Se tuntui aika tragikoomiselta. Olin vähän murtunut siitä, ettei Kaveri ollut ottanut minuun mitään kontaktia. Toisaalta ymmärsin sen hyvin seurani huomioon ottaen.

Tapasin Kaverin vielä myöhemmin samalla viikolla, kun olimme samassa porukassa viettämässä iltaa. Juttelimme vähän aikaa. Siinä ei mielestäni ollut mitään erikoista. Minusta vaikutti, että hän jutteli kanssani ihan mielellään. Kuitenkin herra katosi jossain vaiheessa kun olin tanssimassa. Hän lähti kotiin kertomatta muille.

Minua harmittaa todella paljon. Minua ei harmita se, ettemme vehtailleet. Minua harmittaa se, että hän ei vaikuttanut olevan kiinnostunut minusta. Olen miettinyt, mitä jos tilanteet olisivat olleet toisin. Entä, jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon tuttuja. Olisimme varmasti viettäneet ihania päiviä yhdessä. Mutta sitten tajuan kuuluisain lausahduksen: "He is not into you." Jos Kaveri olisi kiinnostunut, hän olisi soittanut minulle silloin syksyllä, kun olin ensin soittanut hänelle. Jos hän olisi kiinnostunut, hän olisi ehkä laittanut minulle viestiä tullessaan kulmille. Jos hän olisi kiinnostunut, hän olisi kysynyt minulta jotain eikä vain vastannut kysymyksiini.

Masentavaa, mutta totta. Olisi niin paljon mukavampi elää haavemaailmassa. Soittasipa Kaveri.

Kasvukipuja

Joskus mietin, mikä on pehmittänyt minut. Lapsena minua varmaan kuvailtiin herkäksi. Itkin helposti. Olin erittäin hyvä koulukiusauksen kohde. Ehkä siksi olinkin sitä. Jotain tapahtui, ja yläasteelle mennessä olinkin jo aikamoinen rääväsuu. Niistä ajoista olen tasaantunut, mutta silti edelleen sanon sellaiset asiat suoraan, jotka muiden mielestä voivat tuntua ikäviltä. Otan helposti ohjat käsiini.

Muutama vuosi sitten olisin varmaan voinut sanoa, etten ole ikinä itkenyt katsoessani surullista elokuvaa. Nyt en voi katsoa yleensä edes hömppäleffoja itkemättä. Dokumentitkin tuijotetaan vesivallin läpi. Kun kuulen koskettavan kappaleen, sydäntä särkee. Itkin kun paras ystäväni erosi unelmiensa miehestä. Tajusin, että kaikki tämä ei johdu hormoonitasapainon järkkymisestä. Tiedän nyt, mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, ettei nuori artisti voi tulkita kappaletta. 17-vuotiaalla ei vain ole tarpeeksi elämänkokemusta.

Olen aina ollut empaattinen ja tunteellinen ihminen. Ennen en vain ole voinut samaistua rakkauselokuviin, torjuntoihin, kuolemaan, hullaantumiseen, hylkäämiseen. Kai tämä on osa jokaisen ihmisen kasvuriittejä, että tarinat alkavat koskettaa.

Ihanaa vuotta 2012. :)

Brevvän

Pari viikkoa sitten minuun otettiin yhteyttä yllättävältä taholta. Itseasiassa ei ole ollenkaan yllättävää saada, viestiä kyseisen palvelun kautta. Mutta tämä viesti oli vähän erilainen muihin verrattuna.

Kertomatta sen kummemmin yksityiskohdista, minulla on nyt "kirjekaveri". Mukavan oloinen heppu, jonka kanssa olen hitaasti tutustunut lyhyillä viesteillä. Viestit ovat hyvin pitkälti olleet tasoa: "Millaista ruokaa syöt mieluiten". Eli aika yleismaailmallista. Mutta edellisessä viestissä mies kysyi minulta, miten rakkauselämäni voi. Kuinka johdattelevaa! Tai siltä minun päässäni vaikuttaa. Vai kiinnostaako ihmisiä noin muuten vain, miten romanttisten suhteiden laita on?

No, onpahan minulla ainakin jotain hyvin pientä sutinanomaista arjessani. Kirjekaverini ei edes asu Suomessa.