Odotusta

Kävi hiukan kummallinen sattuma tässä jokin aika sitten. Näin Kaverin veljeä baarissa. (Tiedän, että minun piti pysyä erossa niistä hommista, mutta maltillisesti nautin itseni pikku kekkuliin.) Kaverin veli sen sijaan oli erittäin humalassa. Olen nähnyt häntä useamman kerran, mutta juttelimme ensimmäistä kertaa lomareissullani, kun Kaveri oli ottanut hänet mukaansa bailaamaan.

Nyt hänen veljensä tuli juttelemaan minulle. Hän kertoi, kuinka Kaveri olisi luultavasti tulossa käymään kotikonnuilla aika pian. Normi settiä. Mutta sitten hän sanoi, kuinka on käskenyt velipoikaansa soittamaan minulle. Tätä hän toisteli muutaman kerran. Minä olisin halunnut vain kysyä, että miksi juuri minulle! Sitten veli jatkoi, että haluaisi meidän lähtevän kolmestaan juhlimaan kunhan Kaveri tulee takaisin. Sanoin sen sopivan minulle, vaikka olin oikeasti pelkkää kysymysmerkkiä.

Kysymys kuuluu: Tietääkö Kaverin veli meidän pienestä salasuhteesta? Ymmärtäisin, että veli olisi ehdottanut yhteistä illanviettoa, jos meillä olisi ollut ihan superkivaa viime kerralla. Tai pojilla varmaan olikin mahtavaa, mutta sillä ei varmasti ollut mitään tekemistä minun kanssani. Kutsu ei myöskään selity sillä, että veli olisi minusta kiinnostunut.

Pieni toivon kipinä heräsi, kun aloin ajattelemaan, että Kaveri olisi puhunut minusta hänen veljelleen. Haavemaailmassani Kaveri on kuvaillut minua elämänsä naiseksi, jollaista ei ole koskaan ennen tavannut. Sitten veli on kannustanut Kaveria soittamaan minulle katsoakseen, olisinko vielä hänestä kiinnostunut. Todellisuus taitaa kuitenkin olla, että hänen veljensä ei vain ole tietoinen asioista, ja humala tekee hänestä übersosiaalisen.

Joka tapauksessa, toiveikkuutta on taas ilmassa. Se harmittaa toisaalta, sillä hetkeksi olin jo unohtanut Kaverin. Sitten hänen viestinsä saivat taas tunteet pintaan. Kohta olikin paska fiilis tapaamisesta. Nyt sitten tämä.

Semmosta

Nyt tuntuu, että koko kevät on mennyt aivan perseelleen. Tammikuussa otin selkeästi ihan liian rennosti, koska tuntuu, että nyt on ollut ihan helvetinmoinen stressi ja kiire. Talvilomakin olisi pitänyt tehdä vain lopputyötä, mutta olin kipeänä.

Tulin jo reilu viikko sitten reissusta. Tulin kipeäksi ennen sitä. Aluksi maseilin kuinka en haluaisi nähdä Kaveria räkätaudissa. Sitten maseilin sitä, ettei hän edes ottanut yhteyttä. Lopuksi maseilin sitä, millainen hän oli kun tapasimme. Näimme baarissa. Kaveri oli soitellut yhteiselle kaverillemme koko illan, ja pyydellyt meitä hänen kanssaan istuskelemaan. Kun lopulta tapasimme yökerhossa, Kaveri ei puhunut minulle mitään. Okei, hän pääsi kommentoimaan, kuinka punaiset silmäni ovat ja kuinka väsyneeltä näytän. :) Kuinka otettu olinkaan siitä. Iltani päättyi lopulta siihen, että itkin silmät päästäni. Lähdin minua majoittaneen ystävän luo ennen kuin muu porukka vaihtoi menomestaa. Hautasin pääni kaulahuiviini, ja itkin vuolaasti. Minua hävetti. Kuinka noloa on kävellä puoli kolmen aikaan baarista kotiin räkänokkaisena itkupillinä.

Nyt päätin pidättäytyä alkoholista ainakin seuraavan kuukauden. Olen ollut niin stressaantunut, että alkoholi tuntuu lähes poikkeuksetta aiheuttavan vain mielipahaa. Juhlimisen vähennyttyä blogi tuskin hiljenee, sillä nyt on tällä tytöllä niin yksinäinen olo, että on varmaan pakko avautua jonnekin. Ihminen, jolle yleensä olen uskoutunut, tuntuu vähättelevän mun asioita. Häntä ei tuntunut minun seurani kiinnostavan aikoihin. Lisäksi olen edelleen todella loukkaantunut siitä, että hän väitti minun olevan kiinnostunut Tommista vain hänen tyttöystävänsä takia.

Sellaista tänään.