Juha tosiaan jäi luokseni yöksi. Olimme sängyssä reilusti iltapäivään asti tehden kaikkea muuta kuin sitä toiseksi yleisintä asiaa, mitä lakanoissa hommaillaan.
No, viimeistään siinä vaiheessa oli noustava ylös, kun molempien mahat alkoivat karjua tyhjyyttään. Valitettavasti myös jääkaappini oli samassa tilassa kuin mahani, eikä Juha kelpuuttanut hernekeittoa. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos syömään.
Mikä voisi olla oudompaa kuin lähteä yhdenillan hoidon kanssa syömään? (No, varmasti monikin asia.) Kuitenkin minua vähän nolostutti lähteä uuden tuttavuuteni kanssa ulos ruokailemaan. Minä näin sukulaisia samassa ravintolassa, ja Juhan edellisen illan ryyppykaverit olivat keksineet tulla syömään samaan aikaan samaiseen ravintolaan. Oivoi. Hyvin minä silti siitä selvisin! Yllätyksekseni aterioinnin jälkeen Juha kysyi, saisiko hän tulla käymään käytyään ensin asioilla. Lupasin päästää hänet kylään.
Kuten voi varmaan odottaa - Juha jäi yöksi. Ilmeisesti ne ihanat niskasuukkoväristykset eivät olleet hataraa kuvitelmaani, sillä yhtä hyvältä ne tuntuivat seuraavanakin iltana. Edelleenkään emme harrastaneet haureuksia. Sen sijaan katsoimme elokuvaa, pussailimme ja kävimme yhdessä suihkussa.
Seuraavana aamuna Juha lausui sanat, joita en ole ennen kuullut: "Sirocco, sä olet kyllä rento mimmi."
torstai 29. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Yksi ilta
En ole pitkiin aikoihin oikein päässyt nauttimaan miehen läheisyydestä. Edellisestä pusuttelusta on useampia kuukausia.
Asiaan tuli pieni muutos vähän aikaa sitten, kun olin pitämässä kavereideni kanssa hauskaa eräässä baarissa. Ilta ei ollut alkanut ihan parhaalla odotetulla tavalla, sillä ystäväni halusivat lähteä aikaisin kotiin. Sain suostuteltua heidät jäämään vähän pidemmäksi aikaa, joten uskaltauduin menemään tiskille tilaamaan itselleni vähän juotavaa.
Jonottaessani huomasin erään miehen katselevan minua. Saatuani punkkulasilliseni, olin suuntaamassa takaisin ystävieni luokse, kun minua vilkuillut mies pysäytti ja tuli juttelemaan. Rupattelimme niitä näitä ja istuimme alas. Juttu luisti hyvin, ja oikeastaaan unohdin kaverini ihan tyystin.
Voisin nimetä miehen tässä vaiheessa Juhaksi.
Jossain vaiheessa hän laittoi kätensä käteni päälle, mikä teki tilanteesta mielestäni vähän vaivaannuttavan. En oikeastaan ikinä osaa suhtautua vieraiden ihmisten hellyydenosoituksiin. Enkä oikein pidä julkisista sellaisista. Jäädyin hiukan, enkä oikeastaan reagoinut Juhan puuhiin. Jatkoimme keskustelua, kunnes herra kysyi, saisiko suudella minua. Arvaatte varmaan, miten vastasin? Sanoin "ei." Koska kuitenkin viihdyin Juhan seurassaa, selitin lisänä, etten tosiaankaan pussaile baareissa. Jätin kertomatta, kuinka minusta on ylipäätänsä hiukan typerää kysyä, saako pussailla. Koko hieno momenttihan siinä lässähtää!
Kaiken vaikeuden ja vaivaantuneisuuden jälkeen Juha uskaltautui kysymään, saisiko saattaa minut kotiin. Ihan vain saatella tosiaan kuulemma halusi. Annoin hänelle luvan viedä minut ovelle.
Jokainen täysijärkinen ihminen tietenkin tajuaa, että saatteleminen ei missään kielessä tai muodossa tarkoita kirjaimellisesti sitä. Tottakai silloin ainakin yritetään päästä kotiovesta sisään asti. Niin kävi tässäkin tapauksessa - mistä olen oikeastaan aika iloinen.
Illasta väsyneenä lysähdin ensimmäiseksi sohvalle ottamatta edes ulkovaatteita pois. Silloin se tapahtui! Minun ensimmäinen suudelmani ainakin puoleen vuoteen. Minun ensipusuni Juhan kanssa. Ja se oli kivaa. Itseasiassa pussailimme hyvinkin paljon kyseisen illan aikana, enkä muista olisinko koskaan saanut sen tasoisia kiksejä niskaan suukottelusta kuin Juhan kanssa. Veikkaan, että en. Niistä pusuista korvan taakse koko kroppa meni kananlihalle ja oli pakko vääntelehtiä ja kikattaa.
Emme harrastaneet seksiä, kuten te pervot varmaan kuvittelette!
Asiaan tuli pieni muutos vähän aikaa sitten, kun olin pitämässä kavereideni kanssa hauskaa eräässä baarissa. Ilta ei ollut alkanut ihan parhaalla odotetulla tavalla, sillä ystäväni halusivat lähteä aikaisin kotiin. Sain suostuteltua heidät jäämään vähän pidemmäksi aikaa, joten uskaltauduin menemään tiskille tilaamaan itselleni vähän juotavaa.
Jonottaessani huomasin erään miehen katselevan minua. Saatuani punkkulasilliseni, olin suuntaamassa takaisin ystävieni luokse, kun minua vilkuillut mies pysäytti ja tuli juttelemaan. Rupattelimme niitä näitä ja istuimme alas. Juttu luisti hyvin, ja oikeastaaan unohdin kaverini ihan tyystin.
Voisin nimetä miehen tässä vaiheessa Juhaksi.
Jossain vaiheessa hän laittoi kätensä käteni päälle, mikä teki tilanteesta mielestäni vähän vaivaannuttavan. En oikeastaan ikinä osaa suhtautua vieraiden ihmisten hellyydenosoituksiin. Enkä oikein pidä julkisista sellaisista. Jäädyin hiukan, enkä oikeastaan reagoinut Juhan puuhiin. Jatkoimme keskustelua, kunnes herra kysyi, saisiko suudella minua. Arvaatte varmaan, miten vastasin? Sanoin "ei." Koska kuitenkin viihdyin Juhan seurassaa, selitin lisänä, etten tosiaankaan pussaile baareissa. Jätin kertomatta, kuinka minusta on ylipäätänsä hiukan typerää kysyä, saako pussailla. Koko hieno momenttihan siinä lässähtää!
Kaiken vaikeuden ja vaivaantuneisuuden jälkeen Juha uskaltautui kysymään, saisiko saattaa minut kotiin. Ihan vain saatella tosiaan kuulemma halusi. Annoin hänelle luvan viedä minut ovelle.
Jokainen täysijärkinen ihminen tietenkin tajuaa, että saatteleminen ei missään kielessä tai muodossa tarkoita kirjaimellisesti sitä. Tottakai silloin ainakin yritetään päästä kotiovesta sisään asti. Niin kävi tässäkin tapauksessa - mistä olen oikeastaan aika iloinen.
Illasta väsyneenä lysähdin ensimmäiseksi sohvalle ottamatta edes ulkovaatteita pois. Silloin se tapahtui! Minun ensimmäinen suudelmani ainakin puoleen vuoteen. Minun ensipusuni Juhan kanssa. Ja se oli kivaa. Itseasiassa pussailimme hyvinkin paljon kyseisen illan aikana, enkä muista olisinko koskaan saanut sen tasoisia kiksejä niskaan suukottelusta kuin Juhan kanssa. Veikkaan, että en. Niistä pusuista korvan taakse koko kroppa meni kananlihalle ja oli pakko vääntelehtiä ja kikattaa.
Emme harrastaneet seksiä, kuten te pervot varmaan kuvittelette!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Kumppanitoiveita
Katsoin kuluvalla viikolla subtv:llä pyörivää Treffit pimeässä -sarjaa. Arvasin, että naisten mielipiteet treffikumppaneista aiheuttaisivat kohua ja keskustelua. Eikä aivan turhaan. Kuka oikeasti kehtaa laukoa valtakunnallisessa tv-lähetyksessä jonkun ihmisen näyttävän "aivan hirveältä"?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokaisella saa olla niin korkeat odotukset ja vaatimukset tulevalta kumppanilta kuin vain kehtaa asettaa. Eihän sille yksin kertaisesti voi mitään, jos ei pysty tuntemaan vetoa mieheen, jonka hauiksen ympärys on alle 40 cm. Eikä makua välttämättä muuta se, jos itsellä on saman senttimäärän verran liikaa rasvaa mahan ja reisien ympärillä. Kun useinmiten ihmiset pitävät itseään parempana saaliina kuin todellisuus on. Ja vaikka pitäisikin itseään ällöttävämpänä kuin suurinosa ulkopuolisista ajattelee, kumppanin rima voi roikkua aika korkealla. Tämän näkee kun teinitytöt, jotka painivat pahoissa itsetuntokriiseissä, eivät kelpuuta normipoitsua kainalokaverikseen.
Minulla on kaveri, joka nimittelee miehiä usein rumiksi. Minua hävettää hänen toimintansa, vaikkei hän varmaan kerro mielipiteitään tuntemattomille - toivottavasti. Sille ei voi mitään, että jokainen ei kiinnosta, mutta hän lyttää miehiä, joita ei ole edes jututtanut. Hän arvostelee vaatteita ja kampauksia kuin olisi päässyt tuomaroimaan Suomen miesmallihaussa -ohjelmaa. Eniten minua harmittaa, että hän arvostelee miehiä, joista itse saatan olla kiinnostunut. Viime aikoina tämä on harmittanut siinä määrin, että olen luvannut ensi kerralla lakata nielemästä kiukkuani, ja pyytää neitiä lopettamaan herrojen pilkkaaminen.
Entä kaverini ulkonäkö sitten? Hän on mielestäni kaunis. Moni muu voisi sanoa toisin, sillä neiti ei juuri laittaudu tai pukeudu.
Naiset voivat olla julmia, mutta vastaavaa olen kuullut myös miespuolisten kavereiden suusta. Järkytyin myös eräs kerta kun luin Rakel Liekin blogia. Blogipostauksen aiheena oli suhteen herätteleminen ja keinona eroottinen tanssi. Kirjoitus sai valtavan määrän kommentteja miehiltä, jotka haukkuivat omaa VAIMOAAN rumaksi, lihavaksi ja ties miksi. Monet sanoivat, etteivät välitä saatika edes halua nähdä kumppaniaan alasti. Surullista.
Olen kuitenkin kliseisesti huomannut, että suurin osa arvostelijoista painii oman itsetuntonsa ja ulkonäköpaineiden kanssa. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä, tietävät arvonsa ja osaavat toimia muiden kanssa, tyytyvät nimittelemättä sanomaan, että toinen osapuoli ei vain ole hänen tyyppiään.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokaisella saa olla niin korkeat odotukset ja vaatimukset tulevalta kumppanilta kuin vain kehtaa asettaa. Eihän sille yksin kertaisesti voi mitään, jos ei pysty tuntemaan vetoa mieheen, jonka hauiksen ympärys on alle 40 cm. Eikä makua välttämättä muuta se, jos itsellä on saman senttimäärän verran liikaa rasvaa mahan ja reisien ympärillä. Kun useinmiten ihmiset pitävät itseään parempana saaliina kuin todellisuus on. Ja vaikka pitäisikin itseään ällöttävämpänä kuin suurinosa ulkopuolisista ajattelee, kumppanin rima voi roikkua aika korkealla. Tämän näkee kun teinitytöt, jotka painivat pahoissa itsetuntokriiseissä, eivät kelpuuta normipoitsua kainalokaverikseen.
Minulla on kaveri, joka nimittelee miehiä usein rumiksi. Minua hävettää hänen toimintansa, vaikkei hän varmaan kerro mielipiteitään tuntemattomille - toivottavasti. Sille ei voi mitään, että jokainen ei kiinnosta, mutta hän lyttää miehiä, joita ei ole edes jututtanut. Hän arvostelee vaatteita ja kampauksia kuin olisi päässyt tuomaroimaan Suomen miesmallihaussa -ohjelmaa. Eniten minua harmittaa, että hän arvostelee miehiä, joista itse saatan olla kiinnostunut. Viime aikoina tämä on harmittanut siinä määrin, että olen luvannut ensi kerralla lakata nielemästä kiukkuani, ja pyytää neitiä lopettamaan herrojen pilkkaaminen.
Entä kaverini ulkonäkö sitten? Hän on mielestäni kaunis. Moni muu voisi sanoa toisin, sillä neiti ei juuri laittaudu tai pukeudu.
Naiset voivat olla julmia, mutta vastaavaa olen kuullut myös miespuolisten kavereiden suusta. Järkytyin myös eräs kerta kun luin Rakel Liekin blogia. Blogipostauksen aiheena oli suhteen herätteleminen ja keinona eroottinen tanssi. Kirjoitus sai valtavan määrän kommentteja miehiltä, jotka haukkuivat omaa VAIMOAAN rumaksi, lihavaksi ja ties miksi. Monet sanoivat, etteivät välitä saatika edes halua nähdä kumppaniaan alasti. Surullista.
Olen kuitenkin kliseisesti huomannut, että suurin osa arvostelijoista painii oman itsetuntonsa ja ulkonäköpaineiden kanssa. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä, tietävät arvonsa ja osaavat toimia muiden kanssa, tyytyvät nimittelemättä sanomaan, että toinen osapuoli ei vain ole hänen tyyppiään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)