X, A ja U-käännös

Lauri on jututtanut mua Facebookissa muutaman kerran. Ensimmäisen kerran en oikein ollut juttutuulella, kun toimistohommat olivat pahasti kesken. Seuraavan kerran hän kyseli, mitä aioin tehdä tulevana iltana. Kerroin, että olin menossa kavereiden kanssa illanviettoon, ja että olimme menossa baarin X tapahtumaan A. Mulla oli häntä kohtaan pienet ahdistukset. Ehkä se johtui siitä superintiimistä (tiedän) käden ympärille kietomisesta tai siitä, että hän meni kysymään seurustelukuvioistani paljastaen kaikki korttinsa heti. Tiedän, että olen hankalta.

Kun illalla sitten näin Laurin baari X:ssä, mun jalat tekivät automaattisen u-käännöksen. En tiedä, mikä muhun meni, mutta panikoin. Ehkä mun selväpäisyys saattoi myös vaikuttaa asiaan. Lähes törmäsin häneen useamman kerran, kunnes päätin, että tän tytön oli aika lähteä kotiin tai ilta muuttuisi liian jännittäväksi.

Seuraavana päivänä Lauri aloitti keskustelun Naamakirjassa. Nyt juteltiin mielestäni ensimmäistä kertaa niin, että olin ihan mukana keskustelussa. Oli tosi mukavaa. Ahdistus alkaa olla poissa. Nyt jopa jännittää, että kysyisikö mies minua ulos. Tiiän, että viikon päästä alan tosissani toivoa sitä, jos kutsua ei kuulu. Itseni tuntien sanon, että muurit nousee kyllä taas korkeuksiinsa, jos kutsu tapahtuisi heti huomenna. Siitä puuttuu se kärsimys, mitä joka nainen haluaa kokea ennen sitoutumista. Sellaista "Jos et sä soita" -skeidaa.

Kyllä taas hävettää myöntää näitä, mutta luulen, että jossain naistepokausoppaissa on ihan perää. Mitä näitä kolmen päivän sääntöjä ja muita nyt on. Toivotaan, että muut naiset voivat sitten rikkoa näitä stereotypioita kun minä en siihen pysty.

1 kaveripyyntö

Otin siis takkiini K:n kanssa. Ei se mitään. Mulla oli silti tiedossa kiva viikonloppu yhdessä erään kaverin kanssa, jonka kanssa en ollut bilettänyt aikoihin. Itseasiassa illasta piti tulla suhteellisen rauhallinen. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan yhtä keikkaa, jonne olimme saaneet ilmaiset liput. Mutta kappas! Viini virtasi siihen tahtiin, että suu kävi ja keikka jäi. Jatkoimme viskillä ja päätimme, että totta hitossa lähdemme vielä bailaamaan. 

Tanssimme villisti lähes koko illan. Mitä nyt välillä mökötimme huonojen biisien ajan. 

Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että vähän tutun näköinen mies katseli minua. Mutta se unohtui kun huomasin hänen juttelevan jonkun hyvin humalaisen neidon kanssa. Sitten hänkin näytti jossain vaiheessa todella vanhvasti päihtyneeltä. Mies yritti moikata minua kun kävelin hänen ohitseen, mutta leikin etten huomannut sitä. "Känninen idiootti," ajattelin. Ilta jatkui tanssin merkeissä.

Kolmen aikoihin lepuuttelin jalkojani ystäväni kanssa. Sitten mies army-reisitaskuhousuissa ja jossain pelipaidassa tuli viereeni sohvalle istumaan. Siirryin ystävääni kiinni, ja mies seurasi lähemmäksi. Siirryimme kaverimme kanssa uudestaan kauemmaksi tyypistä. Hän sanoi jotain, ja käännyin pois päin. Tästä suutahtaen herra vaihtoi pöytää. Kohta huomasin, että tanssilattialla minua katsellut mies seisoi vieressämme. Hän teki eleen istuakseen viereeni, ja minä katsoin merkitsevästi kaveriani. Tiedättehän, sellainen kunnon silmien pyöräytys ja muotoilin varmaan huulillani sanan "känniääliö." 

No, ilokseni kuitenkin mies ei ollutkaan niin humalassa kun olin kuvitellut. Hän kysyi minulta, olinko "se" tyttö opiskelijaravintolasta. Siinä tajusin, miksi kyseinen mies näytti niin tutulta. Mies, Lauri, oli muuttanut tänne opiskelemaan ja oli minua vuoden vanhempi. Reilun puolen tunnin keskustelun jälkeen (joka ikävystytti kaveriani niin paljon, että hän lähti) sain tietää, että mulla ja Laurilla oli aika paljon yhteistä. 

Kun pilkku tuli, Lauri kysyi, mitä join. Vastasin, etten tarvitse enää juotavaa, sillä mulla oli menoja aamulla. Mies tarjoutui saattelemaan minut kotiin, ja se kävi minulle. Narikka jonossa minua palelsi, ja Lauri laittoi toisen kätensä ympärilleni. Ahdistus! En pidä siitä, että tullaan iholle tuolla lailla. Minähän välttelen kaikkea fyysistä kontaktia ja hellyyden osoituksia julkisesti niin kauan kunnes ollaan vakavassa suhteessa. En kehdannut sanoa mitään, vaikka olin vaikeana. En halunnut ajaa miestä pois, mutta silti tuo oli ihan liikaa. Heti tilaisuuden tullen sujahdin hänen kainalostaan pois.

Lauri saatteli minut kotiin, ja kysyi olisiko vielä voinut tarjota jotain. Se huvitti minua. Mitä hän olisi voinut tarjota MUN kotona?:D Joo, joo. Sitä itseään tietysti. En kutsunut häntä asunnolleni, vaan toivotin hyvät yöt. Lauri kysyi sukunimeäni, jotta voisi lisätä mun Naamakirja-kaveriksi. 

Halasimme, ja ilta oli ohi. Aamulla hyväksyin hänen kaveripyyntönsä.

Alueelta toiselle

Naamakirja yllätti minut positiivisesti, kun K ilmoitti statuspäivityksessä olevansa taas kaupungissa. Hän kyseli illanviettoseuraa viikonlopuksi. Tästä innostuneena saatoin seuraavana aamulla viettää suihkussa enemmän aikaa sheivailun parissa. Mulla oli tiedossa pitkällinen työviikonloppu tai itseasiassa viikko, mutta ajattelin, että kai sitä voisi vähän joustaa. Päätin, että kyselisin K:lta lauantaina jotain tai lähtisin muuten vain bongailemaan häntä muutamasta tärppibaarista. :D 

No, kävi vielä iloisemmin, kun olin viettämässä tylsää työiltaa. K nimittäin soitti minulle! Juuri kun olin ehtinyt miettiä, olenko jotenkin tyrkky, jos alan soittelemaan perään, kun mielestäni olen aina ollut se, joka on ensiksi ottanut yhteyttä. K kyseli, mitä teen illalla ja pyysi mukaansa istumaan iltaa. Aivan sama vaikka seuraavana aamuna mun pitäisi olla aikaisin edustuskunnossa. Tämähän saattaisi merkitä mun pitkällisen selibaatin päättymistä. Viime kerrasta on kohta taas puolivuotta. Mutta tämähän on mulle tuttua. Oon niin stressaantunut talvisin, että mun seksuaalinen elämä menee talviunille. 

Mutta nyt se herätettäisiin!

Pakkasin kamani ja lähdin kotiin laittamaan naamani. En vaihtanut vaatteita, koska en halunnut vaikuttaa siltä, että yritän liikaa. (Lisäksi olin ollut niin toiveikas tällaisesta käänteestä jo aamulla, että olin laittanut nätit alusvaatteetkin.) Jes! Olin ollu tehokas. 

Istuimme pikku-pubissa muutaman tuopin verran. Seuraa oli enemmänkin - emme suinkaan olleet kaksin. Oli sen verran hauskaa, että päätimme vielä valua yökerhoon K:n kunniaksi. Siellä aika lensi kuin siivillä. Kun kello löi lähemmäs puolta neljää, katsoin ensimmäisen kerran kelloa koko illan aikana. Olin kuvitellut, ettei se olisi edes kahta. Olin ylpeä, kun olin pysynyt viinilasissa ja kahdessa Crowmoorissa. Silti mulla oli virtaa. Kai se miesseura vaan niin virkistää.

Lähdimme K:n kanssa yhtä matkaa hakemaan iltapalaa. Rumpujen pärinää. Pullat hyvin uunissa ja sillee. Lähdimme kävelemään asuntoani kohti. Avasin ulko-oven ja K tuli seisomaan oven väliin. Kysyin, aikoiko hän kenties kutsua itsensä sisään, johon mies vastasi: "Kyllä mä taidan lähteä kotiin nukkumaan." MITÄ?! MITÄS HELEVETTIÄ?! En murentunut, vaan toivotin reippaasti hyvät yöt ja hyökkäsin itsekseni rappukäytävään illalliseni kanssa. Tosi hienoa.

Yöllä en jaksanut vaivata päätäni asialla kun tajusin, että mun pitää herätä neljän tunnin päästä. 

Nyt sitten jaksan ihmetellä, miten tässä nyt näin kävi. Okei, mulla oli aamulla töihin meno, mistä K tiesikin. (Ei mielestäni hyvä syy kieltäytyä sänkyseurasta.) Okei, K:lla on ollut sterssaavia ja raskaita päiviä muuttohommien sun muiden parissa. (Vähän parempi syy kieltäytyä.) Mut c'moon! Mie oon ilmeisesti liian epäviehättävää sänkyseuraa kelvatakseni hänelle. En keksi muutakaan syytä. Hän ei mielestäni seurustele. Jos seurustelisi, minusta olisi vähän epämääräistä soitella minulle. En tiiä. Oon kai sitten tippunut jollekin friendzonelle tai muulle epämääräiselle harmaalle alueelle. Mistä näitä tietää. Vituttaa.