lauantai 17. marraskuuta 2012

Välikuolema

Päätin olla proaktiivinen ja laittaa treffipyynnön Juusolle. Kävin päässäni aikamoista tahtojen taistoa, kun muistin, kuinka pitkä aika viime treffeistä oli. Olen myös tainnut pyytää itse miestä (silloin poikaa) treffeille joskus 15-kesäisenä. Mietin jo valmiiksi, millaista treffipaikkaa ja aktiviteettia ehdottaisin. Lähin aloittelemaan kaverini luokse, ja kerroin hänelle, millaisen ihanan miehen olin vasta bongannut. Sain ystävältäni siunauksen, ja päätin mennä kirjoittamaan Juusolla kivan, fiksun ja ennen kaikkea hauskan treffikutsun. Mulla oli hienot iskulauseet jo valmiina. Näpytellessäni tätä upeaa viestiä, kaverini kysyi, mitä kyseisestä herrasta tiesin. Kerroin kaverille minun ja Juuson välisistä keskusteluista, kun sitten aloin miettiä hänen ikäänsä. Onneksi herra oli hyväksynyt kaveripyyntöni, joten pääsin helposti stalkkaamaan.

Silmäni hakeutuivat Juuson profiilitietoihin. Työpaikka - joo. Koulu - aivan. Ikä - ei näy. Siviilisääty - SEURUSTELEE TYTTI TÄYDELLISEN KANSSA. Ei vittu. Mihin tää maailma on menossa? Missä on uskolliset ja ihanat poikaystävät? Tai ei mua se kiinnosta, vaan: Missä helvetissä on ne kivat sinkkumiehet? Saatana, olen tuomittu elämään yksin tai SINÄ TOISENA NAISENA. Ei vituta ei. Kun olin käyttänyt kallisarvoista aikaani keksimällä Juusolle peitenimen blogiini. Ihan liian kivan nimenkin keksin. Yrjö ois ollut parempi.

Oikeesti alan tajuta olevani liian vanha löytämään mitään sutinaa sinkkumiehen kanssa. Mä luulin olevani nainen parhaassa iässä, mutta läpi mätiä sitä ollaan. 25 on uusi 50. Täältä tullaan kuolema.

perjantai 16. marraskuuta 2012

If I share with you my story would you share your dollar with me

Kuulin, että K oli tullut huudeille. Saattoi olla, että yritin metsästää häntä useampana kuin yhtenä päivänä ja useammassa kuin yhdessä baarissa. Olisi tottakai ollut liian helppoa laittaa hänelle viestiä, ja kysyä, missä mies menee. Sen sijaan yritin Facebook-tirkistelyllä ja muilla uteluilla saada selville, missä K liikkuu. Viikonlopun jälkeen luulin menettäneeni toivoni, kunnes kaverini kertoi, että K on edelleen kaupungissa. Lisää saalistusta ja lisää baareja. Mutta ei miestä mailla eikä halmeilla.

Pari päivää sitten uskaltauduin avaamaan chat-ikkunan naamakirjassa. Rohkaistukseksi aloitin muutaman muunkin keskustelun eri miekkosten kanssa. Loogista? Ei. Mutta mun hermoja raastaa vähemmän, jos alkulämmittelen ensin. :D Yllätyksekseni K oli kovin puheliaalla tuulella, ja hän kyseli minulta kaikenlaista. Onko sittenkin olemassa mies, joka voisi oikeasti pitää minusta? Romanssista en tiedä, mutta K vaikutti olevan iloinen siitä, että aloitin keskustelun hänen kanssaan. Sovimme lopuksi vielä itseasiassa tapaavamme seuraavan kerran, kun hän tulee käymään. (Tähän väliin voitte kuvitella nopeat taputukset ja riemukkaan tanssishown allekirjoittaneen toimesta.) Kävin itseasiassa myös yhden  tosi mukavan keskustelun myös erään alkulämmittelijän kanssa.

Samana päivänä lähdin myös kavereiden kanssa istuskelemaan, ja ilmeisesti epätoivo oli poistunut ainakin osittain aurastani, sillä pöytäämme istunut kaverin kaverin kaveri taisi vähän flirttailla minulle. (Tämä minun tosin piti varmistaa vielä muulta seuralta myöhemmin, sillä tutkani on hajalla. Silminnäkijät kuitenkin olivat yhtä mieltä kanssani.) Kaverin kaverin kaveri Juuso kutsui minut erääseen tapahtumaan, jota hän on ollut järjestämässä. En ole ihan varma, kuinka varteenotettava ehdotus se oli, sillä hän sanoi sen hyvin nopeasti, kun toinen kaverini kyseli yhden viikonlopun suunnitelmistani. Joka tapauksessa vastasin flirttiin ja yritin silmäpeleillä niin paljon kun suinkin kehtasin. Uusi asenteeni nimittäin on räpytellä härskisti henkeni edestä jokaiselle kiinnostavan oloiselle ja näköiselle kaksilahkeiselle. Juuso on mielestäni oikein kiinnostava ja suloine mieshenkilö.

Kuten lähes kaikki itsuskeluillat, tämäkin päättyi yökerhoon, jossa porukka tottakai hajaantui. Jossain vaiheessa osa kavereistani halusi lähteä sittenkin takaisin kuppilaan. Itse en ollut kovin innoissani, kun olin hetkeä aiemmin maksanut itseni kipeäksi sisäänpääsyn ja narikan takia. (Ei unohdeta työtilanteen muutoksen tuomaa taloudellista ahdinkoa.) Kun porukka vielä jossitteli, mitä he aikovat tehdä, itse seurasin tilannetta sivusta samalla laskien, kuinka monta tarjous-jogurttia olisin saanut Crowmoorin hinnalla. Tässä vaiheessa Juuso tuli juttelemaan minulle. Hän kysyi, olimmeko lähdössä. Selitin, etten itse olisi menossa mihinkään, mutta odottelisin kuitenkin, mihin tulokseen niin kutsutut kaverini päätyisivät. Juuso osoitti pöytää, jossa istui hänen kavereitaan, ja kutsui minut sinne, mikäli aikoisin jäädä. Osa porukastamme päätti jatkaa iltaansa muualla, kun taas pihit opiskelijat päättivät jäädä kyseiseen lokaatioon. Ehdotin tottakai, että menisimme pöytään, missä Juusokin istui. Istuin tottakai miekkosen viereen. Hän katsahti minuun, kuljetti toista kättään selkääni pitkin, ja sanoi minun sittenkin päättäneen jäädä. Kyseisen eleen jälkeen joku hänen kaverinsa tuli hiekoittamaan tilanteen istuen meidän väliimme. Juttelin Juusolle niitä näitä jonkin verran illan aikana, mutta suurimmaksi osaksi keskityin tanssimiseen. Valomerkin jälkeen tottakai viivästelin ja heitin läppää miekkosen kanssa, mutta "kaverini" pilasivat tilanteen.

Päivää myöhemmin keräsin kaikki rohkeuteni ja pyysin Juusoa kaveriksi naamiksessa. Ties vaikka tässä olisi alku pikku sutinoinnille.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Image

Pahoittelen tätä kirjoitustahtia. Nyt on ollut aika raskasta. Koulu ja työkuviot on ihan päin persettä - erityisesti työhommat. Ehkä pitäisi alkaa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä, koska tilanne on nyt se, että toiseksi paras vaihtoehto on poissa kuvioista.

Poden tällä hetkellä identiteettikriisiä. Millainen oikeasti olen? Millaiselta minun pitäisi näyttää? Miltä työni pitäisi näyttää? Mitä haluan? Missä en ole hyvä? Minusta tuntuu, että jossain vaiheessa käsitykset itsestäni ovat romuttuneet. En tiedä, olenko muuttunut, vai onko mun omakuva jotenkin vääristynyt.

Onko edes tervettä miettiä tällaisia asioita? Olin suunnitellut hermolomaa kevääksi, mutta koska työasiat kusivat ihan täydellisesti, ei minulla taida olla varaa sellaiseen.

Onko muilla samalaisia oireita?

Tekstistä ei myöskään tule nyt mitään, joten seuraava askeleeni on joko "aikaisin nukkumaan" tai "iltalenkille." Saa nähdä.