Without benefits

Miellän itseni naiselliseksi poikatytöksi. Näytän naiselta, elehdin ja pukeudun kuin nainen, mutta huumorintajuni on vähän liikaa heikkohermoisille. Vitsailen usein aika paljon alapääjutuista, jos seuraan ei kuulu kovin siveitä kuulijoita. Yleensä tulen juttujeni kanssa hyvin toimeen miesten kanssa. Mielestäni vitsieni sävyt eivät juuri koskaan ole flirttailevia.

Jotenkin minulle tuli suurena yllätyksenä kun kaksi miespuolista kaveriani osoitti kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan. Alkoholi tekee kummia asioita libidolle, mutta silti pidin erittäin erikoisena iltaa, jolloin opiskelukaverini ehdotti kaksinkeskisiä jatkoja luonani. Olin tähän asti kuvitellut, että kyseinen heppu ei välttämättä edes kovin erityisesti pidä minusta. Mutta ilmeisesti hän piti ainakin sen verran, että oli huppelissa valmis unohtamaan tyttöystävänsä. En tarttunut kutsuun.

Toinen jatkokutsu tuli mieheltä, joka on liikkunut samassa kaveripiirissä monta vuotta. Hän oli tullut kotikulmiltaan tänne lomailemaan. Hänen kanssaan juttelimme hetken, ja itseasiassa heitin pienen vitsin siitä, kuinka herra voisi tulla joskus tiskaamaan luokseni. Ennen kotiinlähtöä mies tuli pyytelemään puhelinnumeroani. Sain välteltyä sen antamista.

Kutsut tulivat, kun itse olin vesiselvä. Pienessä hiprakassa ensi hämmennyksen jälkeen olisin saattanut tarttua viimeisimpään kutsuun, sillä mies on ihan hirmu sympaattinen ja kuuma.

Kuiva kausi siis jatkuu ainakin jonkin aikaa. Vapaaviikonloppuja odotellessa! Tuskinpa tässä mitään treffikutsuja odotellaan.

Jännän äärellä

Olen ollut viime kuukauden jotenkin todella ailahtelevainen. Välillä olen kärttyillyt ties mistä ja välillä taas olen ollut todella iloinen, vaikka takapakkeja olisi tullut. Ajattelin aluksi kaiken johtuneen stressistä. Opiskeluja ja töitä olen tehnyt kolmen ihmisen edestä. Olen myös ehkä hiukan lihonut. Kesällä ostamani mekko tuntuu vähän piukalta.

Sitten tuli yksi päivä. Silloin olisi pitänyt tapahtua jotain tavanomaista. Mutta eipä tapatunutkaan. Eikä seuraavanakaan päivänä. Illalla aloin jo huolestua. Missä ne menkat viipyy? Olen aina ollut tuplaehkäisyn kannalla. Siksi olen syönyt pillereitä 16-vuotiaasta asti. En ollut mielestäni unohtanut yhtäkään viimeisen patin kuukauden aikana. Voiko stressi viivyttää menkkoja, jos syö pillereitä? Ei mielestäni.

Olin rauhallinen iltaan asti, kunnes tajusin ynnäillä asioita yhteen. Kummalliset mielialat ja lihominen. Ei helvetti. Paniikki iski. Iski kovaa. Olin töissä, joten soitin parhaalle ystävälleni, että hän toisi minulle raskaustestin. Mietin, kuinka helvetin hieno salasuhde, jos pamahdan paksuksi. Mietin, pitäisikö miehelle kertoa, jos tulee tiineeksi, eikä halua pitää lasta. En halua mukeloita.

Ystävä tuli työpaikalleni. Olin yksin vuorossa, joten pystyin pissaamaan tikkuun rauhassa. Viisi pitkää minuuttia keskustelimme kaverini kanssa kaikista ajatuksista, jotka olivat pyörineen päässäni. Valitin kovasti sitä, kuinka alavatsa ei edes ole ollut normaaliin tapaan kipeä. En ollut pysyä aloillani. Viisi minuuttia kului.

Juoksin vessaan. Säikähdin testin heijastumaa. Katsoin lähemmin. Yksi viiva. Yksi helvetin ihana punainen viiva! Bye, bye baby! Olin riemuissani! Ensimmäinen raskaustestini, eikä olisi voinut mennä paremmin!