Viikend

Olen nyt kävellyt kädessä ja pussaillut julkisilla paikoilla. En edes käsitä, miten olen voinut suhtautua siihen niin ahdistuneesti. Jälkimmäistä en edes tajunnut, ennen kuin Juha mainitsi asiasta myöhemmin. Joo. Oli kivaa.

Vietimme taas viikonlopun yhdessä. Syötiin ja juotiin hyvin yhdessä ja hänen kavereidensa kanssa.

Hiplailtiin kans aika paljon. Olen nyt ekaa kertaa ikinä livenä nähnyt kun mies masturboi. Tai no onhan sitä jotain pikku sneak peakkeja joskus nähty, mutta tää oli ihan eri juttu. Seki oli ihan huippua. :D Kaikki lähti tietenkin siitä, että itse menin pyytämään. Luulempa, että Juha pitää minua jo kunnon pervona, kun ihan avoimesti tuollaisia pyydän. Muutenkin kun saatan selittää ihan pehmoisia.

Oikeasti olen nauttinut ihan hullun paljon kaikesta hiplistä, mitä ollaan toisillemme tehty kun itse yhdyntäpuuhiin ei olla päästy. Minusta tuntuu, että koko seksittömyys on lähentänyt meitä ja saanut meidän puhumaan toisillemme avoimemmin omista haluista ja seksistä ylipäätänsä. Nyt asia on alkanut hiukan vaivaamaan, sillä selkeästi tämä on käynyt miehisyyden päälle, kun Juha ei ole ollut ihan yhtä innoissaan yrittämässä uudestaan - ja uudestaan. Olemme toki puhuneetkin asiasta. Mies on myöntänyt, että seksittömyys vaivaa mieltä. Hän sanoi, että jännitys on lähtenyt lähes kokonaan, mutta joku klikki silti on vielä kallossa. Vitsit, mua harmittaa niin Juhan puolesta. Viimeksikin oltiin niin lähellä onnistumista! Itse en nyt ajattele tuon olevan niin iso juttu, kun tiedän, että kyllä seksi vielä onnistuu ja hyvin.

Haluun vaan päästä yrittään uudestaan. Pian!

Käsi kädessä aivovaurioon

"Tykkäätkö kävellä käsikädessä?"
"No, joo. Mutta en oikein ole harrastanut sellaisia," oli vastaukseni Juhan esittämään kysymykseen.

Kysymyksen jälkeen aloin pohtia asiaa enemmänkin. Minä tosiaan pidän käsikätösissä olemisesta. Mutta miksi sitten en ole antanut miesten pitää minua kädestä kiinni? Kolmen vuoden takaisen suhteen jälkeen olen antanut vain yhden herran pidellä kättä hänen omassaan. Tykkäsin siitä. Aina olen tykännyt toisen lämpimistä kämmenistä.

Olen pitänyt käsikädessä olemista todella intiiminä asiana, joka kuuluu erittäin vakavaan suhteeseen. Ennemmin varmaan paneskelisin puiston penkillä kuin pitäisin kädestä miestä, jota olen deittaillut vähän aikaa. Miksi ihmeessä? Loppupeleissä käsien yhdessä pitäminenhän on aika pieni ele. Kaverukset voivat pitää toisiensa käsistä kiinni. Hoitotäti voi taluttaa muksun kädestä pitäen tien yli.

Miettiessäni tätä dilemmaa, muistin kyseiseen aiheeseen liittyvän trauman. Mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että entinen poikaystäväni ei enää rakastanutkaan minua? Mikä oli ensimmäinen eron merkki? En muista kovinkaan hyvin tilannetta, jolloin eksä sanoi, ettei enää rakasta minua. Sen sijaan muistan kuin eilisen sen nimenomaisen hetken, kun eksä irrotti kätensä otteestani ja sanoi: "en vain tykkää kävellä käsikädessa." Siihen asti hän oli siitä pitänyt. Siihen asti olin ajatellut, että olemme yhdessä vielä pitkään - jos ei aina.

Olen tullut siihen tulokseen, etten vain halua enää sitä tuskaista järkälettä rintaani, mikä ihan todella tuntui vyöryvän sillä hetkellä, kun minulle tärkeä ihminen sanoi, kuinka ei tykkää pitää kädestäni kiinni.

Sika säkissä

Nyt on ollut taas hiljaista blogin puolella. Tällä kertaa se on johtunut silkasta laiskuudesta - ei niinkään tapahtumien puutteesta. Itseasiassa minulla on ollut paljon aiheita, joista olisin halunnut kirjoittaa, mutta ne eivät ole enää ajankohtaisia.

Haluan nyt kuitenkin jakaa aikasta iloisen uutisen teidän kanssanne. Sirocco seurustelee. Kenempäs muunkaan kuin Juhan kanssa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olen kertaheitolla alkanut myös kaukosuhteeseen. Välimatka taittuu parissa-kolmessa tunnissa, mutta on siinäkin järjestelemistä, kun molemmat ovat töissä ja opiskelevat. Seurustelu-päätöksen jälkeen olen nähnyt Juhaa vain yhtenä päivänä. Puhelinlaskuni on kasvanut, joten pohdiskelen tässä paraikaa liittymän vaihtamista. :D

Poden nyt pientä identiteettikriisiä. Ensinnäkin on hyvin hankalaa ajatella seurustelevansa, kun tuota toista puoliskoa ei oikein näe. Toiseksi, olen elänyt aika tyytyväisenä sinkkuelämää, vaikka tietenkin sitä pientä sutinaa aina onkin toivonut. Nyt on jotenkin todella kummallista ajatella olevansa jonkun tyttöystävä. Olen kertonut tästä hyvin varovasti kavereilleni. Ihan kuin häpeäisin koko asiaa. En missään nimessä häpeä Juhaa, sillä hän on kaikin puolin mahtava tyyppi, ja tuntuu siltä, ettei kenelläkään ole hänestä mitään pahaa sanottavaa. Kuites, en ole ihan sinut vielä seurustelu-Siroccon kanssa.

Seksiä emme ole vielä harrastaneet. Olemme päättäneet odottaa häävuoteeseen asti. (Haha, kuiteskin menitte lankaan.) Oikeasti emme ole, mutta uskon senkin puolen hoituvan tässä lähiaikoina, kun voi heittää kortsut helvettiin. Testituloksia odotellessa.

Pyydän anteeksi tätä järkytystä, minkä olen seurustelu-uutisellani tuottanut. Mutta nyt vain on niin, että Suomen tavoitellun sinkkuneiti ei olekaan enää niin sinkku. :D

Kadoksissa ollut nainen löydetty kotoaan

Olen ollut hiukan hiljaisella päällä viime aikoina blogini suhteen. Voisin selittää, että kaikki johtuu kiireestä, mitä minulla kyllä on ollut monestakin syystä. Mutta se ei varmaan selitä sitä, että myös ystäväni ovat alkaneet soittelemaan perääni. Kysellään, olenko suuttunut jostain vai mihin olen unohtunut. Vastaus kysymykseen on Juha.

Hän oli viikon luonani. Olo on kuin kaukomailta palatessa. Aikaeroväsymystä. Pientä ikävää. Hankaluutta kertoa, mitä onkaan tullut tehtyä. Mikä oli reissussa parasta. Mitä tuli koettua. Valvoimme öitä hiplaillen, pussaillen ja jutustellen. Minusta alkaa tuntua siltä, että tunnen hänet hyvin.

Nyt voin sen paljastaa, että olen kovin ihastunut. Hymähtelen itsekseni muistellessani Juhan kertomia puujalkavitsejä. Töissäkin aika kuluu nopeasti ajatellen, mitä kaikkea uusissa lakanoissa voisi leikkiä.

Ja niistä lakanaleikeistä. Emme ole vielä päässeet yhdyntähommiin asti. Kaikki on sujunut hyvin siihen asti, kun kumit ovat tulleet mukaan kuvioihin. Tämä on johtanut minun ennen kokemattoman suureen kiimaan, jota ei todellakaan ole lievittänyt erinnäiset seksikeskustelut vieraani kanssa. Vaikka saan nautintoa sormi- ja suuhiplistä, kikkeli se kuitenkin vie voiton kahdesta edellisestä. Niinpä tällä hetkellä nytlkytän jokaista puuta ja harkitsen naapurini Erkin, 57, raiskaamista.