tiistai 17. toukokuuta 2011

Kuivaa

Olen ollut kipeänä nyt pari viikkoa, on ollut aika sitkeä flunssa ja teloin jalkani lenkillä. Olen kuitenkin ehtinyt viettää muutaman todella hauskan illan kavereideni kanssa. Uusi työpaikkani on aivan mahtava, ja työkaverit ovat mitä mukavimpia. Koulu on ohitse muutamaa kesätenttiä lukuun ottamatta. Suomi voitti maailman mestaruuden ja sääkin on välillä ollut mitä parhain. Menee siis ihan kivasti.

Viimeksi kerroin lisää Pojasta. No, siihen ei ole mitään lisättävää. Petyin häneen pahemman kerran, ja vakuutuin hänen olevan vääränlaista seuraa minulle. Ei mitään dramaattista, mutta päätin pysyä kaverialueella hänen kanssaan.

Näin Eksän hänen uuden tyttöystävänsä kanssa käsikädessä. Olin menossa kaverini kanssa ostamaan jäätelöä jätskikiskalta, kun näin pariskunnan tulevan kohti. Ajattelin, että ihan khuulisti voin kyllä moikata, mutta minua karmaisi ajatus yhteisestä jäätelön osto -hetkestä. Tein sitten taktiset ja piilottauduin jäätelökojun taakse, kun olin näkevinäni Eksän kassalla. Sitten lähdin kiertämään kioskia. Ketkä sitten tulivat takana vastaa. Eksä ja hänen kumppaninsa. Voi helvetti, että nolotti tämä mun Bridget Jones -tempaukseni. Eiköhän tyypit varmasti tajunneet minun yrittäneen piilottautua heiltä, kun kaverini kuitenkin oli kulkenut eri kautta kioskille. Minun on nyt elettävä tämän nolouden kanssa ikuisesti. :D Hitto, en ymmärrä, miksen osaa käyttäytyä tässä asiassa kunnolla.

Yritän olla iloinen Eksän puolesta, ja ajatella, että me emme kuitenkaan olisi yhtä onnellisia yhdessä kuin mitä hän on uuden rouvansa kanssa.

Kevät on tuonut mukanaan minulle myös muutamia ihania kiinnostuksen kohteita. Ei mitään vakavaa. Pieniä semi-ihastuksia vain. On eräs poika, joka kiinnostaa enemmän kuin muut, mutta hän on valitettavasti matkannut karkuun minulta. Toisin sanoen hänellä on kesätöitä muualla. Tapasimme yhtenä iltana, kun olin flunssaisena baarissa ja vesiselvänä. Hän on suloinen ja vähän ujo. Baarissa hän vaikutti kiinnostuneelta minusta, mutta jatkoilla poika oli vähän hiljainen. Ehkä koska jatkoilla oli myös hänen entinen heilansa. Naamakirja on olemassa, mutta olen päättänyt odottaa siihen, että hän tulee käymään täällä. Siihen menee lähemmäs kaksi kuukautta, mutta hyväähän kannatti odottaa. Eikös? Aion kutsua tätä poikaa tästä lähin Suunnittelijaksi, mikäli hänestä blogin puolella vielä kuuluu.

Laskin muutes, että viime kerrasta on aikaa yli puoli vuotta! Uusioneitsyyteni taitaa siis olla tässä ja nyt uudemman kerran. Viimeisestä pusustakin on aikaa useampi kuukausi. Se oli kuiva ja huono.

2 kommenttia:

  1. No minä jo ajattelinkin, että eiköhän riittävän pitkä kuiva kausi ja kevät aja tikanpojan puuta pitkin ylös... ;o)

    VastaaPoista