Ihmisläheistä työskentelyä

Täällä ruudun toisella puolella on ärtynyt nainen. Eksä tuli sitten yhdelle työpaikoistani uuden heilansa kanssa. Eikä siinä mitään, että tulivat, koska ihmisiä siellä virtaa paljon. Muilla työpaikoilla voisin ottaa vittuiluna, jos hän tulisi parempine puoliskoineen asioimaan.

Eksä on käyttäytynyt hyvin oudosti minua kohtaan koko kevään. Olemme kuitenkin olleet aina hyvssä väleissä ja rupatelleet tavatessamme. Nyt hän kuitenkin on aivan selkeästi vältellyt minua. Välillä hän on jopa törkeästi jättänyt tervehtiä tilanteissa, joissa olisi ollut ihan hyvä vaihtaa pari sanaa keskenään. Ne on olleet sellaisia tilanteita, jotka varmasti aikaisemmin olisivat hoituneet simppelisti.

Työpaikalleni tulessa hän ei taaskaan sanonut juuri mitään. Moikkasi, kuten kuka tahansa muukin asiakas siellä. Lähtiessään oli pitkä hiljaisuus, jonka aikana olisi pitänyt sanoa jotain, Eksä vain katsoi minua säälivästi. Oli ihan helvetin outoa. Puollustus hänen kohdallaan ei ollut, että uusi tyttöystävä olisi katsonut pahalla keskusteluamme, sillä hän ei ollut kuuloetäisyydellä.

Tiedän, että Eksälle tämä on varmaan uusi tilanne. Hän on arka eikä varmaan tiedä, miten käyttäytyä. Mutta helvetti tällaista en odottanut häneltä. Vituttaa, kun ollaan aikuisia ihmisiä ja hän vetää koko homman kuin 13-vuotias teinityttö. Eksä varmasti tietää minun olevan mustasukkainen, koska olemme puhuneet näistä asioista joskus. Mutta se ei mielestäni ole syy käyttäytyä tylysti. Nyt se tyyppi sitten kuvittelee, että minun nyrpeä asenne johtuu siitä, että hänellä on uusi nainen. Vaikka mustasukkaisuus silloin tällöin vielä vallitseekin, minä kyllä tajuan, että hänen - kuten minunkin - pitää jatkaa elämää.

Pakko vielä sanoa, että pikku hiljaa alkaa menemään usko miehiin. Töissä näkee kuinka mukavimmista tyypeistä voi kuoriutua sontaläjiä.