Olen ollut huomaavinani ehkä jotain kiinnostusta edelleen Tommin puolelta. Olin juhlimassa ystävieni kanssa, kun päätin laittaa hänelle viestiä. Tommi vastasi yllätyksekseni nopeasti. Viesti oli hiukan flirtti. Innoissani tästä menin kertomaan tästä yhdelle ystävälleni. Hän suuttui minulle. Kaverini mielestä teen väärin yrittäessäni iskeä varattua miestä.
Itsehän ajattelen, etten ole naiselle, jota en tunne, mitään velkaa. Muutenkin tuntuu, että pettämis asioissa nainen tuntuu olevan aina se syy pää. Kai se on edelleen sitä ajattelua, että naisella on moraalinen vastuu, kun kaksi ihmistä harrastaa haureuksia. Ymmärrän, että näin on ollut kymmeniä vuosia taka perin, kun ehkäisyvälineitä ei ole ollut. Silloin on pitänyt puntaroida vähän eri tavalla, kenen kanssa tekee ja mitä. Erityisesti naiset tuntuvat lynkkaavan toisensa, jos on ollut sutinointia kiellettyjen hedelmien kanssa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä oma viha kohdistuisi poikaystävään, jos tämä pelehtisi muiden kanssa. Tuntemattomat muijat eivät nyt vain ole vastuussa minulle pinperoistaan. Sen sijaan poikaystävän pitäisi tietää pitää housut jalassa, vaikka joku Rihanna numero kaksi tulisikin riiaamaan.
Ystäväni ajattelee toisin. Hänen mielestään minä olen vastuussa yrittäessäni jotain varatun kanssa. Hänen sanojensa mukaan haluan Tommia vain siksi, että hän seurustelee. Olen vähän loukkaantunut siitä, että näin sanoo yksi ihmisistä, joka tuntee minut ehkä parhaiten. Ajattelen hänen olevan väärässä. Uskon, että mikäli Tommi olisi koko tuntemisemme ajan ollut sinkku, jotain välillämme olisi jo tapahtunut. Lisäksi hän on luonteeltaan lähimpänä miesmakuani kuin esimerkiksi Kaveri tai O-P. Enkä ole koskaan mielestäni juossut varattujen perässä. Olen kerran tietoisesti ollut varatun miehen kanssa, ja olen varma, että minun omatuntoani kalvasi enemmän kuin kyseisen miehen. Tiedän hänen pettäneen tyttöystäväänsä muidenkin kanssa. Tiedän myös, että Tommi on pettänyt tyttöystäväänsä aikaisemmin. Ehkäpä minä en sitten ole se paha demoni, joka syöksee häntä turmiolle.
Mitä mieltä lukijat ovat näistä asioista? Millaisia ja kuinka pitkiä tuomioita antaisitte pettämisen eri osa puolille?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
niin..mitä sitten pettäminen on? mä oon pussaillu naimisissa olevaa naista - mulle tuli siitä kaksijakoinen fiilis. toki se oli väärin, mutta toisaalta, jos se on vaan pussailua ja toisen avioliitto on mitä on..mutta joo..jokainen tietää mitä on pettäminen mitä ei..vai? no kyllähän pettämisen voi antaa anteeksi, mutta vain kerran! jos se on jatkuvaa, niin sitten se kertoo jo ihmisestä (siis joka pettää) jotain - ei olisi ainakaan minun luottamukseni arvoinen..
VastaaPoistaItse ajattelen kyllä pussailun olevan pettämistä. Intiimisti tanssiminenkin mielestäni on sitä, koska olettaisin oletetun poikaystäväni tietävän, mitä mieltä asiasta olen. Itse antaisin luultavasti lähtöpassit miehelle, joka olisi viettänyt sellaisen illan kuin minä vietin Tommin kanssa, jonkun toisen naisen seurassa.
VastaaPoistaMutta nuo ovat kovin monitasoisia asioita. Olen miettinyt pettämistä viimeaikoina enemmänkin. Jotenkin ajattelen, että 30-vuotta kestävässä suhteessa on pakko olla repsahduksia. Itse kuitenkin haluaisin olla niistä täysin tietämätön. Minua loukkaisi todella paljon kuulla pettämisestä joltakin ystävältäni. Lisäksi loukkaavampaa olisi, jos mies pettäisi sellaisen kanssa, johon on ihastunut. Voisin elämänkumppanin kanssa hyväksyä toisella paikkakunnalla tapahtuneet merkityksettömät hairahdukset. En haluaisi ikinä vain niistä mitään tietää.
Kaikki, mitä ei rehellisesti sallisi toiselle on pettämistä. Eri ihmisillä raja kulkee eri paikassa. Minä olen antanut pettämisen anteeksi ja menin jopa saman ihmisen kanssa naimisiin. Enkä katunut.
VastaaPoistaTuosta naisten suhtaumisesta on hyvä esimerkki Kolmas pyörä -blogi. Siinä 17-vee tyttö kertoo suhteestaan 34-vee perheelliseen mieheen, oli blogi sitten totta tai ei. Blogi on aika naivi, mutta blogin osoitetta on kierrätetty vauva.fi ja kaksplus.fi -keskustelupalstoilla. Kommentteja kertyy satoja per postaus. Todella tylyä tekstiä lähinnä naisilta. Miehiltä tyttö on kuulemma saanut lähinnä privé-viesteillä pyyntöjä, että "saiskos kans?" Blogia kannattaa lukea alkupäästä niin saa vähän käsitystä keskusteluaiheista. Myöhemmin se on muuttunut varsinaiseksi likasangoksi. Tiivistettynä perheäidit vaativat kaikilta naisilta yhteistä rintamaa, ettei isille tulisi houkutuksia.
Itse olen myös vankasti sitä mieltä, että se parisuhteellinen siinä on vastuussa. Eri asia onkin sitten se, että miten on itse ajautunut tekemisiin varatun kanssa, eli onko mahdollisesti ihastunut ynnä muuta. Täytyy miettiä pari kertaa, tekeekö hallaa itselleen.
VastaaPoistaOlen valitettavasti ollut kummassakin roolissa. Voi olla, että siitä johtuen en koe pettämistä enää ihan niin haudanvakavana asiana kuin joskus nuorempana. Voisin antaa anteeksi sen yhden kerran.
Silloin kuin olin itse se, joka teki vääryyttä suhteessa, en todellakaan olisi olettanut toisen antavan anteeksi sitä. En saa koskaan tietää kuinka olisi käynyt, kun olin ihan hiljaa asiasta.
Tapsa: Ehkäpä pettäminen on sellainen asia, jonka anteeksi antamista kaikkien pitäisi ajatella etukäteen. Itse jotenkin ajattelen, että se on väistämättä edessä. Tilastotkin sen kertovat.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä. Pitääpä katsastaa. Avioliitossa olevat naiset tuntuvat pitävän sinkkunaisia joinakin perheenrikkojina.
Itsekin tunnen tapauksen, jossa perheenisä alkoi suhteeseen hänen omia tyttäriään nuoremman tytön kanssa. Tyttö vietti monia öitä miehen vieressä (miehen koko perheen ollessa kotona.) Tytöllä oli kuulemma ongelmia kotona vanhempiensa kanssa. Eli vaikka blogi ei olisikaan totta, vastaavaaa tapahtuu.
Cioccolata: Itse olen aikaisemmin ihastuessani varattuun jättänyt leikin kokonaan kesken. Sitä on ajatellut, että mikäli heidän suhteensa oikeasti on huono, kyllä se ero jossain vaiheessa tulee. Kyse on ehkä enemmänkin kilpailuhenkisyyden puutteesta. Olisi kova kolhaus itsetunnolle, että mies valitsee jonkun toisen.
Njaa, jos minä olisin etukäteen asian pohtinut, niin vastaus olisi ollut "en voisi antaa anteeksi". Nyt tyhjän kondomikääreen löytyminen väärästä paikasta pakotti ajattelemaan asiaa juuri siinä tilanteessa. Löysin itsestäni ihan uuden puolen, jonka olemassaolosta en ollut tietoinen.
VastaaPoistaTuo toinen asia jäi kommentoimatta. Olen samaa mieltä Cioccolatan kanssa, että vastuu on pettäjällä, ei kolmannella pyörällä - sukupuolesta riippumatta. Sinkulle oma mielenterveys on kyllä hyvä syy olla rakastumatta varattuun - hauskaa voi toki pitää. Olen vierestä seurannut, miten kolmatta pyörää roikotetaan vuodesta toiseen odottamassa sitä luvattua eroa.
Ennätys tällä saralla on 10 vuotta. Kaverini rakastui mieheen, joka oli juuri eroamassa (puheittensa mukaan), vaimon kanssa ei ollut enää mitään yhteistä ja piti vain paperit tehdä. Poika oli vaan juuri syksyllä aloittamassa koulun, eli juuri nyt ei ollut hyvä hetki järkyttää perhekuviota. Aika kului, syyt vaihtelivat ja kaverini uskoi kaiken, kunnes tuli aika odottaa pojan armeijaan lähtöä. Sitten voisi erota. En ole ihan varma, mutta luulen miehen edelleen olevan vaimonsa kanssa. Kaverini odotti 10 vuotta ja vasta yli nelikymppisenä tuli järkiinsä. Hänellä ei ole lapsia, vaikka oli niistä aikoinaan haaveillut ja tämän miehen kanssakin suunnitellut. Mitä tuohon voi sanoa?
Itse taas nyt asiaa enemmän pohtineena voisin hyväksyä pettämisen. Mutta tosiaan toivoisin asian pysyvän minulta ja lähipiiriltä salassa. Ehkäpä mulla on vain niin suuri tarve pitää asiat hallinnassa, että pettämisen salliminen nyt vain tuntuisi helpommalta.
PoistaItseasiassa yksi minun tuttavani odotti 7 vuotta, että mies jättäisi vaimonsa. Ero tuli viime talvena, ja nyt tuttavani ja mies ovat yhdessä. Mutta tuo on varmaan marginaali tapaus. Henkilö, joka haluaa salasuhteen eikä yhdenillan hairahduksia, eikä pysty eroamaan kumppanistaan taitaa olla "have one's cake and eat it too" -tyyppiä.
Toisaalta minulla on ystävä, joka on seurustellut 15-vuotiaasta asti saman miehen kanssa. Tämä mies pettää kaveriani jatkuvasti. Kaveri tietää siitä, muttei uskalla tai halua erota, ja kieltää kaiken.