Kuulin, että K oli tullut huudeille. Saattoi olla, että yritin metsästää häntä useampana kuin yhtenä päivänä ja useammassa kuin yhdessä baarissa. Olisi tottakai ollut liian helppoa laittaa hänelle viestiä, ja kysyä, missä mies menee. Sen sijaan yritin Facebook-tirkistelyllä ja muilla uteluilla saada selville, missä K liikkuu. Viikonlopun jälkeen luulin menettäneeni toivoni, kunnes kaverini kertoi, että K on edelleen kaupungissa. Lisää saalistusta ja lisää baareja. Mutta ei miestä mailla eikä halmeilla.
Pari päivää sitten uskaltauduin avaamaan chat-ikkunan naamakirjassa. Rohkaistukseksi aloitin muutaman muunkin keskustelun eri miekkosten kanssa. Loogista? Ei. Mutta mun hermoja raastaa vähemmän, jos alkulämmittelen ensin. :D Yllätyksekseni K oli kovin puheliaalla tuulella, ja hän kyseli minulta kaikenlaista. Onko sittenkin olemassa mies, joka voisi oikeasti pitää minusta? Romanssista en tiedä, mutta K vaikutti olevan iloinen siitä, että aloitin keskustelun hänen kanssaan. Sovimme lopuksi vielä itseasiassa tapaavamme seuraavan kerran, kun hän tulee käymään. (Tähän väliin voitte kuvitella nopeat taputukset ja riemukkaan tanssishown allekirjoittaneen toimesta.) Kävin itseasiassa myös yhden tosi mukavan keskustelun myös erään alkulämmittelijän kanssa.
Samana päivänä lähdin myös kavereiden kanssa istuskelemaan, ja ilmeisesti epätoivo oli poistunut ainakin osittain aurastani, sillä pöytäämme istunut kaverin kaverin kaveri taisi vähän flirttailla minulle. (Tämä minun tosin piti varmistaa vielä muulta seuralta myöhemmin, sillä tutkani on hajalla. Silminnäkijät kuitenkin olivat yhtä mieltä kanssani.) Kaverin kaverin kaveri Juuso kutsui minut erääseen tapahtumaan, jota hän on ollut järjestämässä. En ole ihan varma, kuinka varteenotettava ehdotus se oli, sillä hän sanoi sen hyvin nopeasti, kun toinen kaverini kyseli yhden viikonlopun suunnitelmistani. Joka tapauksessa vastasin flirttiin ja yritin silmäpeleillä niin paljon kun suinkin kehtasin. Uusi asenteeni nimittäin on räpytellä härskisti henkeni edestä jokaiselle kiinnostavan oloiselle ja näköiselle kaksilahkeiselle. Juuso on mielestäni oikein kiinnostava ja suloine mieshenkilö.
Kuten lähes kaikki itsuskeluillat, tämäkin päättyi yökerhoon, jossa porukka tottakai hajaantui. Jossain vaiheessa osa kavereistani halusi lähteä sittenkin takaisin kuppilaan. Itse en ollut kovin innoissani, kun olin hetkeä aiemmin maksanut itseni kipeäksi sisäänpääsyn ja narikan takia. (Ei unohdeta työtilanteen muutoksen tuomaa taloudellista ahdinkoa.) Kun porukka vielä jossitteli, mitä he aikovat tehdä, itse seurasin tilannetta sivusta samalla laskien, kuinka monta tarjous-jogurttia olisin saanut Crowmoorin hinnalla. Tässä vaiheessa Juuso tuli juttelemaan minulle. Hän kysyi, olimmeko lähdössä. Selitin, etten itse olisi menossa mihinkään, mutta odottelisin kuitenkin, mihin tulokseen niin kutsutut kaverini päätyisivät. Juuso osoitti pöytää, jossa istui hänen kavereitaan, ja kutsui minut sinne, mikäli aikoisin jäädä. Osa porukastamme päätti jatkaa iltaansa muualla, kun taas pihit opiskelijat päättivät jäädä kyseiseen lokaatioon. Ehdotin tottakai, että menisimme pöytään, missä Juusokin istui. Istuin tottakai miekkosen viereen. Hän katsahti minuun, kuljetti toista kättään selkääni pitkin, ja sanoi minun sittenkin päättäneen jäädä. Kyseisen eleen jälkeen joku hänen kaverinsa tuli hiekoittamaan tilanteen istuen meidän väliimme. Juttelin Juusolle niitä näitä jonkin verran illan aikana, mutta suurimmaksi osaksi keskityin tanssimiseen. Valomerkin jälkeen tottakai viivästelin ja heitin läppää miekkosen kanssa, mutta "kaverini" pilasivat tilanteen.
Päivää myöhemmin keräsin kaikki rohkeuteni ja pyysin Juusoa kaveriksi naamiksessa. Ties vaikka tässä olisi alku pikku sutinoinnille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti