Otin siis takkiini K:n kanssa. Ei se mitään. Mulla oli silti tiedossa kiva viikonloppu yhdessä erään kaverin kanssa, jonka kanssa en ollut bilettänyt aikoihin. Itseasiassa illasta piti tulla suhteellisen rauhallinen. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan yhtä keikkaa, jonne olimme saaneet ilmaiset liput. Mutta kappas! Viini virtasi siihen tahtiin, että suu kävi ja keikka jäi. Jatkoimme viskillä ja päätimme, että totta hitossa lähdemme vielä bailaamaan.
Tanssimme villisti lähes koko illan. Mitä nyt välillä mökötimme huonojen biisien ajan.
Huomasin jossain vaiheessa iltaa, että vähän tutun näköinen mies katseli minua. Mutta se unohtui kun huomasin hänen juttelevan jonkun hyvin humalaisen neidon kanssa. Sitten hänkin näytti jossain vaiheessa todella vanhvasti päihtyneeltä. Mies yritti moikata minua kun kävelin hänen ohitseen, mutta leikin etten huomannut sitä. "Känninen idiootti," ajattelin. Ilta jatkui tanssin merkeissä.
Kolmen aikoihin lepuuttelin jalkojani ystäväni kanssa. Sitten mies army-reisitaskuhousuissa ja jossain pelipaidassa tuli viereeni sohvalle istumaan. Siirryin ystävääni kiinni, ja mies seurasi lähemmäksi. Siirryimme kaverimme kanssa uudestaan kauemmaksi tyypistä. Hän sanoi jotain, ja käännyin pois päin. Tästä suutahtaen herra vaihtoi pöytää. Kohta huomasin, että tanssilattialla minua katsellut mies seisoi vieressämme. Hän teki eleen istuakseen viereeni, ja minä katsoin merkitsevästi kaveriani. Tiedättehän, sellainen kunnon silmien pyöräytys ja muotoilin varmaan huulillani sanan "känniääliö."
No, ilokseni kuitenkin mies ei ollutkaan niin humalassa kun olin kuvitellut. Hän kysyi minulta, olinko "se" tyttö opiskelijaravintolasta. Siinä tajusin, miksi kyseinen mies näytti niin tutulta. Mies, Lauri, oli muuttanut tänne opiskelemaan ja oli minua vuoden vanhempi. Reilun puolen tunnin keskustelun jälkeen (joka ikävystytti kaveriani niin paljon, että hän lähti) sain tietää, että mulla ja Laurilla oli aika paljon yhteistä.
Kun pilkku tuli, Lauri kysyi, mitä join. Vastasin, etten tarvitse enää juotavaa, sillä mulla oli menoja aamulla. Mies tarjoutui saattelemaan minut kotiin, ja se kävi minulle. Narikka jonossa minua palelsi, ja Lauri laittoi toisen kätensä ympärilleni. Ahdistus! En pidä siitä, että tullaan iholle tuolla lailla. Minähän välttelen kaikkea fyysistä kontaktia ja hellyyden osoituksia julkisesti niin kauan kunnes ollaan vakavassa suhteessa. En kehdannut sanoa mitään, vaikka olin vaikeana. En halunnut ajaa miestä pois, mutta silti tuo oli ihan liikaa. Heti tilaisuuden tullen sujahdin hänen kainalostaan pois.
Lauri saatteli minut kotiin, ja kysyi olisiko vielä voinut tarjota jotain. Se huvitti minua. Mitä hän olisi voinut tarjota MUN kotona?:D Joo, joo. Sitä itseään tietysti. En kutsunut häntä asunnolleni, vaan toivotin hyvät yöt. Lauri kysyi sukunimeäni, jotta voisi lisätä mun Naamakirja-kaveriksi.
Halasimme, ja ilta oli ohi. Aamulla hyväksyin hänen kaveripyyntönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti