Alueelta toiselle

Naamakirja yllätti minut positiivisesti, kun K ilmoitti statuspäivityksessä olevansa taas kaupungissa. Hän kyseli illanviettoseuraa viikonlopuksi. Tästä innostuneena saatoin seuraavana aamulla viettää suihkussa enemmän aikaa sheivailun parissa. Mulla oli tiedossa pitkällinen työviikonloppu tai itseasiassa viikko, mutta ajattelin, että kai sitä voisi vähän joustaa. Päätin, että kyselisin K:lta lauantaina jotain tai lähtisin muuten vain bongailemaan häntä muutamasta tärppibaarista. :D 

No, kävi vielä iloisemmin, kun olin viettämässä tylsää työiltaa. K nimittäin soitti minulle! Juuri kun olin ehtinyt miettiä, olenko jotenkin tyrkky, jos alan soittelemaan perään, kun mielestäni olen aina ollut se, joka on ensiksi ottanut yhteyttä. K kyseli, mitä teen illalla ja pyysi mukaansa istumaan iltaa. Aivan sama vaikka seuraavana aamuna mun pitäisi olla aikaisin edustuskunnossa. Tämähän saattaisi merkitä mun pitkällisen selibaatin päättymistä. Viime kerrasta on kohta taas puolivuotta. Mutta tämähän on mulle tuttua. Oon niin stressaantunut talvisin, että mun seksuaalinen elämä menee talviunille. 

Mutta nyt se herätettäisiin!

Pakkasin kamani ja lähdin kotiin laittamaan naamani. En vaihtanut vaatteita, koska en halunnut vaikuttaa siltä, että yritän liikaa. (Lisäksi olin ollut niin toiveikas tällaisesta käänteestä jo aamulla, että olin laittanut nätit alusvaatteetkin.) Jes! Olin ollu tehokas. 

Istuimme pikku-pubissa muutaman tuopin verran. Seuraa oli enemmänkin - emme suinkaan olleet kaksin. Oli sen verran hauskaa, että päätimme vielä valua yökerhoon K:n kunniaksi. Siellä aika lensi kuin siivillä. Kun kello löi lähemmäs puolta neljää, katsoin ensimmäisen kerran kelloa koko illan aikana. Olin kuvitellut, ettei se olisi edes kahta. Olin ylpeä, kun olin pysynyt viinilasissa ja kahdessa Crowmoorissa. Silti mulla oli virtaa. Kai se miesseura vaan niin virkistää.

Lähdimme K:n kanssa yhtä matkaa hakemaan iltapalaa. Rumpujen pärinää. Pullat hyvin uunissa ja sillee. Lähdimme kävelemään asuntoani kohti. Avasin ulko-oven ja K tuli seisomaan oven väliin. Kysyin, aikoiko hän kenties kutsua itsensä sisään, johon mies vastasi: "Kyllä mä taidan lähteä kotiin nukkumaan." MITÄ?! MITÄS HELEVETTIÄ?! En murentunut, vaan toivotin reippaasti hyvät yöt ja hyökkäsin itsekseni rappukäytävään illalliseni kanssa. Tosi hienoa.

Yöllä en jaksanut vaivata päätäni asialla kun tajusin, että mun pitää herätä neljän tunnin päästä. 

Nyt sitten jaksan ihmetellä, miten tässä nyt näin kävi. Okei, mulla oli aamulla töihin meno, mistä K tiesikin. (Ei mielestäni hyvä syy kieltäytyä sänkyseurasta.) Okei, K:lla on ollut sterssaavia ja raskaita päiviä muuttohommien sun muiden parissa. (Vähän parempi syy kieltäytyä.) Mut c'moon! Mie oon ilmeisesti liian epäviehättävää sänkyseuraa kelvatakseni hänelle. En keksi muutakaan syytä. Hän ei mielestäni seurustele. Jos seurustelisi, minusta olisi vähän epämääräistä soitella minulle. En tiiä. Oon kai sitten tippunut jollekin friendzonelle tai muulle epämääräiselle harmaalle alueelle. Mistä näitä tietää. Vituttaa.