X, A ja U-käännös

Lauri on jututtanut mua Facebookissa muutaman kerran. Ensimmäisen kerran en oikein ollut juttutuulella, kun toimistohommat olivat pahasti kesken. Seuraavan kerran hän kyseli, mitä aioin tehdä tulevana iltana. Kerroin, että olin menossa kavereiden kanssa illanviettoon, ja että olimme menossa baarin X tapahtumaan A. Mulla oli häntä kohtaan pienet ahdistukset. Ehkä se johtui siitä superintiimistä (tiedän) käden ympärille kietomisesta tai siitä, että hän meni kysymään seurustelukuvioistani paljastaen kaikki korttinsa heti. Tiedän, että olen hankalta.

Kun illalla sitten näin Laurin baari X:ssä, mun jalat tekivät automaattisen u-käännöksen. En tiedä, mikä muhun meni, mutta panikoin. Ehkä mun selväpäisyys saattoi myös vaikuttaa asiaan. Lähes törmäsin häneen useamman kerran, kunnes päätin, että tän tytön oli aika lähteä kotiin tai ilta muuttuisi liian jännittäväksi.

Seuraavana päivänä Lauri aloitti keskustelun Naamakirjassa. Nyt juteltiin mielestäni ensimmäistä kertaa niin, että olin ihan mukana keskustelussa. Oli tosi mukavaa. Ahdistus alkaa olla poissa. Nyt jopa jännittää, että kysyisikö mies minua ulos. Tiiän, että viikon päästä alan tosissani toivoa sitä, jos kutsua ei kuulu. Itseni tuntien sanon, että muurit nousee kyllä taas korkeuksiinsa, jos kutsu tapahtuisi heti huomenna. Siitä puuttuu se kärsimys, mitä joka nainen haluaa kokea ennen sitoutumista. Sellaista "Jos et sä soita" -skeidaa.

Kyllä taas hävettää myöntää näitä, mutta luulen, että jossain naistepokausoppaissa on ihan perää. Mitä näitä kolmen päivän sääntöjä ja muita nyt on. Toivotaan, että muut naiset voivat sitten rikkoa näitä stereotypioita kun minä en siihen pysty.