Käsi kädessä aivovaurioon

"Tykkäätkö kävellä käsikädessä?"
"No, joo. Mutta en oikein ole harrastanut sellaisia," oli vastaukseni Juhan esittämään kysymykseen.

Kysymyksen jälkeen aloin pohtia asiaa enemmänkin. Minä tosiaan pidän käsikätösissä olemisesta. Mutta miksi sitten en ole antanut miesten pitää minua kädestä kiinni? Kolmen vuoden takaisen suhteen jälkeen olen antanut vain yhden herran pidellä kättä hänen omassaan. Tykkäsin siitä. Aina olen tykännyt toisen lämpimistä kämmenistä.

Olen pitänyt käsikädessä olemista todella intiiminä asiana, joka kuuluu erittäin vakavaan suhteeseen. Ennemmin varmaan paneskelisin puiston penkillä kuin pitäisin kädestä miestä, jota olen deittaillut vähän aikaa. Miksi ihmeessä? Loppupeleissä käsien yhdessä pitäminenhän on aika pieni ele. Kaverukset voivat pitää toisiensa käsistä kiinni. Hoitotäti voi taluttaa muksun kädestä pitäen tien yli.

Miettiessäni tätä dilemmaa, muistin kyseiseen aiheeseen liittyvän trauman. Mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että entinen poikaystäväni ei enää rakastanutkaan minua? Mikä oli ensimmäinen eron merkki? En muista kovinkaan hyvin tilannetta, jolloin eksä sanoi, ettei enää rakasta minua. Sen sijaan muistan kuin eilisen sen nimenomaisen hetken, kun eksä irrotti kätensä otteestani ja sanoi: "en vain tykkää kävellä käsikädessa." Siihen asti hän oli siitä pitänyt. Siihen asti olin ajatellut, että olemme yhdessä vielä pitkään - jos ei aina.

Olen tullut siihen tulokseen, etten vain halua enää sitä tuskaista järkälettä rintaani, mikä ihan todella tuntui vyöryvän sillä hetkellä, kun minulle tärkeä ihminen sanoi, kuinka ei tykkää pitää kädestäni kiinni.