On ollut hiukan hiljaista blogin puolella. Tämä ei tosin johdu siitä, että mitään ei olisi tapahtunut. Itseasiassa olen päässyt nukkumaan kainalossa jo useampina öinä. Kesäkuumalla näkee paljon miehiä pelkissä t-paidoissa, ja minä käyn kuumana hyvin muodostuneisiin käsivarsiin. :D Välillä ulkoillessa olisin halunnut juosta tuntemattomien miesten syliin ja pyytää kahville. Itsevarmuutta ei kuites löydy ihan niin paljon. Olen tässä viimeisen kuukauden aikana viehättänyt miehiä, jotka eivät ole ollenkaan tyyppisiäni. Kun eräs pillu-paitainen mies yritti saada kotiinsa, mietin: "miksi juuri minä."
Mutta nyt niihin unihommiin. Eräs mies menneisydestäni otti yhteyttä. Tapailimme muutaman viikon pari vuotta sitten, kunnes tajusimme, ettemme puhu edes samaa kieltä keskenämme. Seksi oli loistavaa, joten emme sen jälkeen ole kauheasti tavatessamme keskustelleet. Parin episodin jälkeen en kuitenkaan halunnut edes olla yhteyksissä kyseiseen herraan.
Kävin kyseisen miehen kanssa lasillisella. Minä otin viiniä, hän tilasi tuopillisen vettä. Kun tuoppi tyhjeni, mies täytti sen laukussa olevalla oluella. Classy. Tuollaiset asiat tässä herrassa minua häiritsevät todella paljon. Ilta meni kuitenkin hyvin, ja tulimme yllättävän hyvin juttuun. Oli itseasiassa ihan hauskaa. Menimme baarin suljettua minun luokseni kuuntelemaan musiikkia. Päädyimme makaamaan lusikassa sängylleni, ja mies silitteli hiuksiani. Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt kun kuvittelin, ettei poitsu yrittäisi käpälöidä. Väärä luulo. Kieltäydyin kuitenkin. (Lihan himo ei olekaan niin heikko!)
Ilta toistui seuraavana päivänä. Mies kysyi saisiko tulla luokseni, jos pitäisi näppinsä erossa. Lupasin. Tiesin, ettei siitä hyvää seuraisi, mutta kaipasin huomiota. Lisäksi minulla oli ollut hauskaa edellisiltana. Mies kuitenkin yritti taas kisutella sänkypuuhiin. Siitä seurasi jonkin näköistä kuivaharjoittelua. Kieltäydyin taas. En tiedä, miksi en innostunut seksistä. Joskus maailman parhaimmilta tuntuneet otteet eivät vain sytyttäneet. Ehkä kyse oli siitä, etten enää oikein arvosta kyseistä henkilöä. Ehkä hänen otteensa ovat muuttuneet. Ehkä minä olen muuttunut.
Kolmatta kertaa hän ei yrittänyt tulla kylään. Sen sijaan tapasin hänet seuraavana iltana baarissa. Nyt oli toinen nainen kierrossa. Muistin taas, miksen erityisemmin välittänyt miehestä. Tajusin välttäneeni morkkiksen. Vaikken mitään romanttista välillemme halua, minua ei kiinnosta olla tyypin pikku-tsirbula tai sulka hatussa.
Kuitenkin oli ihanaa nukkua hyvältä tuoksuvan miehen viekussa. Harmi vain, että hän kuorsasi paljon. Toisin kuin eräs toinen..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mitä helv***iä toi kaljahomma??!! ahahahha... enpä oo ikinä törmännyt moiseen. Jos törmäisin, ni ei muakaan varmaan hirveesti kiinnostais peiton alla puuhailla. Hyvä päätös:) (vaikka ei tainnut pelkästään tuosta episodista johtua ;)
VastaaPoistaSanoppa muuta! Vaikka allekirjoittanut on kyllä joskus tehnyt tuota tallinnan risteilyllä nuorempana. Kun ne taxfree-juotavat on olleet niin paljon halvempia baarissa tarjottavat. :D
VastaaPoistaJa tosiaan johtui ehkä enemmänkin siitä, että mies tuntuu olevan jonkinlainen sosiopaatti. Hänellä on hankaluuksia pysyä totuudessa. Kun tapailimme, en tiennyt hänen seurustelevan. Vuosi myöhemmin hän kertoi eksänsä olevan suuttunut minulle. Kun kysyin syytä, vastauksena tuli: "Ei se tyttö tajunnut, että me oltiin tavallaan jo erottu." Kun tuon tyylisiä juttuja tuli enemmän, en voinut oikein arvostaa tyyppiä edes hyvänä seksikumppanina.
Tiedän ainakin yhden tytön, joka on käyttänyt seuraavaa temppua saadakseen yhteyden mielenkiintoisen näköiseen poikaan: Hän kävelee pojan eteen, esittäytyy "Moi! Mä olen Niina. Soita mulle!", antaa puhelinnumeronsa ja poistuu takavasemmalle. Ihan baarikuitin taakse kirjoitettu numero riittää, ei käyntikorttia. Neljä viidestä soittaa, jos ei muuten niin silkasta hämmästyksestä. Vaatii tuokin vähän itsevarmuutta, mutta eipähän tarvitse ottaa pakkeja ihan vasten kasvoja.
VastaaPoistaTapsa: Kyllä minäkin voisin vastaavaa yrittää baarissa, mutta aamulla töihin mennessä en jakelisi puhelinnumeroani. Itse asiassa mielummin lähestyn ihmistä, johon olen ihastunut vähän enemmän. Jos annan puhelinnumeroni komealle miehelle hakuammuntana, on suuri todennäköisyys, etten ole ainoa nainen, jonka hän on huomannut. Mulla ei ole oikein kilpailuviettiä alkaa iskemään tuntematonta, johon en ole ihastunut kuin ulkoisesti.
VastaaPoistaLisäksi on tietenkin se pieni ääni sisällä, joka sanoo, että turha toivo. En nimittäin ulkoisesti ole mikään sorja gaselli, joka kääntäisi kaikki vastaantulevien päät.