Minulla ei yllätys yllätys ole mitään erikoista kerrottavaa. Iltaisin ajatukset harhailevat elokuussa. Koulu ei oikein jaksa kiinnostaa. Olisi vain taas ihana olla Kaverin kainalossa.
Emme ole pitäneet ollenkaan yhteyttä. En edes näe siinä mitään järkeä. Välillä leikin ajatuksella, että soittaisin Kaverille. Olisi kiva tietää, että hän ajattelisi minua.
Olen miettinyt, mitä sitten, kun Kaveri palaa kotiseudulleen. Soittaisiko hän minulle? Vai soittaisiko hän entiselle tyttöystävälleen? Kokemuksesta tiedän, että entiset kumppanit on sellaisia, joiden seuraan vain ajautuu. Kaverin ja hänen entisen tyttöystävän suhde myös oli on-off -luokkaa. Ei siis olisi tavatonta, jos heidän välillä kipinöisi vähän eron jälkeen. Olisin tuosta ihan uskomattoman mustasukkainen. Mutta eihä minulla olisi oikeutta sellaiseen. Minähän olen se tukeilija.
Pitäisi oikeasti yrittää nyt unohtaa Kaveri kokonaan. Ei tulisi myöhemmin pettymyksiä. Unohtaminen ei vain ole helppoa, kun yhteine aika vaikutti niin ruusuiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti