Here is my number. So, call me maybe

En enää ikinä voi antaa kellekään puhelinnumeroa facebookissa ilman, että kyseinen henkilö on samaisella hetkellä linjoilla. Tästä minulle nimittäin on seurannut hitonmoinen naamakirjakammo. En ole päiviin uskaltanut kirjautua sinne sisään, ja säikyn vieraita numeroita. Alan ymmärtää esiintymisahdistksesta kärsiviä ihmisiä. Tältä heistäkin varmaan tuntuu ennen kuultavaksi astumista. K:sta ei tosiaan ole kuulunut yhtään mitään. Enkä pääse helposti puimaan asiaa, sillä enhän voi kirjautua facebookiin ahdistelemaan ystäviäni kyseisellä aiheella. Tällä nimenomaisella hetkellä, kun kirjoitan tätä postausta, yritän rohkaistua ja mennä tuijottamaan profiilini inboxia. Voisin tottakai jatkaa tätä naamisselibaattia vielä vaikka viikkoja, mutta siellähän voisi olla jotain tärkeää? (Tärkeänä pitäisin sitä, että K olisi vastannut jotain mukavaa.) Pessimisti sisälläni ei kuitenkaan usko moiseen.

Se on menoa nyt!

---------

Pari tuntia myöhemmin olen parin ystäväni seurassa. En vain uskaltanut kohdata vastausta (tai sen olemattomuutta) yksin. Räpelsin puhelintani kun kaverini nauroivat, että se olisi pitänyt saada videolle. Pääsin facebookiin vain pettyäkseni, että kaikki kuusi viestiä olivat kaikilta muilta ystäviltäni. Vähän alkoi jo ärsyttää. Kyllähän miehen olisi pitänyt jotenkin reagoida saamaansa viestiin, vaikkei olisikaan aikonut soittaa minulle.

Tulin kotiini ja normaaliin tapaan vihdoinkin pystyin tulemaan koneelle sekä tarkistamaan postini. No, koneellanipa näkyikin hänen vastauksensa! Puhelimeni fase ei ollut ilmoittanut hänen viesteistään. Hypin riemusta. K:n viestissä oli hymynaama ja kiitos. Lisäksi hän sanoi aikovansa soittaa minulle. JEJEE!!

(Olin luonnostellut tähän postaukseen toisen otsikon, mutta kuulin kyseisen biisin, kun olin hysteerisillimmäni tänään. Nyt se istuu oikein hyvin näihin pöllöihin fiiliksiin! :))