Jos et sä soita

Mä en kestä tätä! Oon oottanut puhelua jo muutaman päivän, ja kohta tulee Ilosaari, joka pilaa mun odottamiset ihan täysin. Tiedän, että K aikoo lähteä sinne, joten en usko hänestä enää kuuluvan. Paitsi ehkä tänään. (Ja tähän väliin voitte kuvitella minut, upean Afroditen, nostavan molemmat peukut ilmaan ja tekevän toiveikkaan, mutta pessimistisen hymyn.)

Aargh! Mun ihastumiset menee ihan hukkaan tämmösestä soutamisesta ja huopaamisesta. Tosin mullehan nousee yleensä ihan kauheat defenssit päälle, jos joku on alusta asti tosi kiinnostunut ja näyttää sen avoimesti. Vaikka vihaankin tätä itse-epäilyksen, toiveikkuuden ja pettymyksen piirileikkiä, eihän tästä toisaalta voi kun nauttia. Voipahan tuntea jotain!

Voi myös unohtaa lopputyön, jonka piti valmistua kesän aikana. Hupsis!