Olen ollut viimeiset pari viikkoa kipeänä, eikä mitään erikoista ole tapahtunut seuraelämässäni. Työasiat ovat paremmin kuin koskaan, sillä olen saanut minulle mieleisen työpaikan - ja toisenkin. Taidankin olla työmaailman kuuminta hottia, sillä ennen ei ole ollut sellaista tilannetta, että pitäisi alkaa kieltäytymään työtarjouksista.
L:ään en valitettavasti ole törmäillyt hetkeen. Ties vaikka ihastuskin olisi laantunut.
Olen harrastanut sairastellessani vähän itsetutkiskeluakin. Minulla on jonkin sortin identiteettikriisi mies- ja opiskeluasioissa. Kun seurustelin Juhan kanssa, minun oli hankala mieltää itseäni varatuksi. Ehkä siksi, että olin nauttinut niin paljon sinkkuelämästä. Pidän siitä vieläkin. Flirttailu kun on niin mukavaa. Siinä on ihan eri kutina kuin seurustellessa, koska aina on se mahdollisuus, että edetään jonnekin pidemmälle. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että kaipaan yhteenkuuluvuutta ja hellyyden osoituksia. Seksiä unohtamatta.
Ehkä tämä johtuu siitä, että aurinko on pikkuhiljaa alkanut lämmittämään tämänkin neidin sisuskaluja. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että mahdollisuudet löytää ihanainen mies, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaavat, on hyvin pieni. Eikö muilla ole paloa nähdä maailmaa jostain toisesta vinkkelistä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti