Emme ole olleet K:n kanssa enää yökyläilyn jälkeen oikeastaan yhteyksissä. Muutama päivä vierailun jälkeen kysyin häneltä, oliko hän löytänyt piponsa luotani. Minulle oli aamulla tullut niin kova kiire töihin lähdön kanssa, että tohinoidessa unohdin täysin, millä verukkeella olin saanut kotiini miesseuraa.
Mulla on tällä hetkellä jotenkin sellainen fiilis, että tässä tulee käymään huonosti. Yleensä en ole etukäteen maalaillut piruja seinille, mitä miehiin tulee. Tällä kertaa minusta kuitenkin tuntuu, että historia toistaa itseään, ja minulle käy kuten Kaverin kanssa vuotta aikaisemmin (Niille, jotka eivät tätä muista tai jaksa lukea vanhemmist akirjoituksista: Löysimme Kaverin kanssa toisemme loppu kesästä. Siitä seurasi muutaman viikon pano- ja hempeilyilottelu. Sitten mies lähti omille teilleen, ja minä jäin rannalle odottelemaan - tuhaan. Ei se mies minua kaipaillut. Tämä nähtiin monesti. Tänä kesänä sain anteeksipyynnön ja seksiä Kaverilta.) Nyt jotenkin tuntuu, että kaikki merkit ovat ilmassa. Minut jätettiin eksän takia snägärille ja sain parina iltana mustasukkaisesti seurata, kun K piti hauskaa muiden naisten kanssa. Minusta tuntuu, että seuraavalla kerralla, kun tapaamme, minä odotan liikoja ja luulen hänen haluavan kanssani jotain. Sitten K välttelee minua, ja saan todistaa hänen käsikädessä kulkemistaan jonkun misun, ehkä eksän, kanssa.
Toisaalta se hyvin, hyvin pieni osa minusta, joka on optimisti minusta ajattelee, että tästä tulee jotain. Tämä ajatus ohjaa minun tunteitani. Eli seuraavan kerran, kun näen K:ta, olen taas ihan lääpälläni. Enkä välitä siitä, ettei hän ole ilmoittanut minulle kaupunkiin saapumisesta. Tottakai hän on tullut tänne Minä mielessään. Tästä pääsemme siihen välttelyskenaarioon, jonka aiemmin kuvailin.
Mutta, jos joudun pettymään taas, miksi kaikki oli niin helvetin ihanaa kun K oli luonani? Hän kysyi minua sillä viikolla aiemmin baariin. Hän ehdotti jatkoja. Ehkä nämä tapahtuivat sen takia, koska mies halusi korjailla sitä iltaa, kun jätti minut yksin puolikkaan pizzapalan kanssa nuolemaan näppejäni. Miksi hän sitten oli kiva ja tiskasi minulle? Miksi hän kuitenkin hempeili kanssani yön, ja nukuimme aivan toisiimme liimautuneena. Äh, en tiedä. Minulla nyt vain on vahva intuitio siitä, että K on ihan tyhjä arpa. Enkä minä halua sitä!
Olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen muuta mietittävää. Tiedättekö sanonnan: "Don't put all eggs in one basket"? Olen päättänyt nyt noudattaa sitä. Vähän aikaa sitten eräs kaverini kertoi, että hänellä on joku tuttu, joka haluaisi meidät esiteltävän. Näin kyseisen miehen, ja tulin siihen tulokseen, ettei hän ole tyyppiäni. Nyt kuitenkin sanoin ystävälleni, että jos tämä hänen tuttunsa haluaa tutustua, minä olisin valmis lähtemään vaikka treffeille. Mieshän voi olla tosi mukava tyyppi. Jos siitä ei synny mitään, olen ainakin saanut yhden kaverin lisää. (Eikä unohdeta sitä, että näillä kavereilla on usein myös miespuolisia kavereita.) Enhän minä tiedä, haluaako kyseinen herra pyytää minua minnekään, mutta olen ainakin nyt vihjannut suostuvani.
K on silti edelleen mielessä. Hitto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti