Eroamisen yksi ärsyttävä jälkiseuraamus on se, että koko maailma ei ole ihan perillä kyseisestä asiasta. Ihmiset, joille asia ei periaatteessa edes kuulu, ovat hyvin innokkaita kuulemaan, mitä oikein tapahtui.
Hyvin yleinen kysymys, jonka kuulee erottuaan: "Missä x on?" Ystäville tottakai vastaan, että olemme eronneet, joten en voi tietää, missä Juha menee. Puolitutut ovat hankalampi joukko. Toisaalta en halua valehdella, toisaalta mielestäni asia ei kuulu heille ollenkaan. Yleensä kuittaan asian kertomalla erosta nopeasti ja vaihtamalla aihetta. Muuten varmaan sivuuttaisin kysymyksen, mutten halua ympärilleni mitään kummallisia jouruja, jos satun heidän nähtensä flirttailemaan jonkun miehen kanssa.
Olin tosiaan bilettämässä kavereideni kanssa. Kun vaihdoimme baaria, tapasin erään Juhan kaverin. Juha ei ole edes koskaan esitellyt meitä toisillemme, ja kaveri kysyy, missä Juha on. Mitä siihenkin nyt sitten sanoo? En tiedä, onko minun asiani kuuluttaa Juhan kavereille, ettemme ole enää yhdessä. Siispä vastasin vain, etten tiedä, missä hän illan on.
Ilta ja alkuilta varsinkin olivat tosi hauskoja. Ainoa vikatikki oli juottolan vaihto, sillä tosiaan runsas joukko Juhan ystäviä oli löytänyt tiensä samaan paikkaan. Sitä väkisinkin tuntee itsensä vakoilun kohteeksi silloin. Niin ja tosiaan ensimmäisessä baarissa oli eräs suurisilmäinen musisoija, joka on ollut pari kertaa meikäläisen päiväunissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti