Face the reality

Minun pitää nyt kohdata todellisuus. Ei ainoastaan sitä, että elämäni pitää muuttua hiukan helpommaksi työmäärää ajatellen. Minun pitää ymmärtää, että ensirakkauteni jatkaa elämäänsä. Olisi tietysti kaikista parasta, jos hyväksymisen lisäksi voisin olla iloinen siitä. Mutta voiko entisen poikaystävän uudesta suhteesta olla aidosti iloinen? Varsinkaan, jos oma elämä ei tunnu ruusuilla tanssimiselta. Onko seurustelun jälkeinen elämä vain kilpailua saavutuksista eksän kanssa? Siltä minusta tuntuu.

On helppo olla iloinen toisen puolesta, kun itse on onnensa kukkuloilla. Minulla on kuitenkin ystäviä, joiden saavutuksista voin olla aidosti iloinen. Kai se on sitä aitoa ystävyyttä ilman katkeruutta ja kateutta. Mutta miten sen saman tuntee voi saada entisen poikaystävän kanssa?

Ero Eksästä oli pitkä. Erosimme, koska poika (olimme niin nuoriakin) ei halunnut muuttaa kanssani yhteen. Minä olin muuttamassa toiseen kaupunkiin. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä, ellen minä olisi sanonut, että homman on loputtava. Hassua, mutta olemme sen jälkeen kaiken näköisten muuttohässäköiden jälkeen asuneet jopa kahdessa eri kaupungissa samaan aikaan. Olen välillä hiukan katkera siitä, että Eksä ei halunnut edetä suhteessamme seuraavalle asteelle. Olen myös hiukan katkera hänen vanhempiensa negatiivisesta suhtautumisesta seurusteluumme. Eksän äiti kuvitteli, että minun takiani hänen opiskelunsa menivät huonosti. Minä olin se, joka kannusti Eksää tekemään enemmän niiden eteen.

Aikaa on kulunut siitä, ja olen välillä voinut olla iloinen Eksän puolesta. Välillä ärsyntyynyt. (Kuten nyt.) Välillä olen ollut imarreltu siitä, että hän on myöntänyt olevansa mustasukkainen minusta. Mutta nyt olen vain vihreä kateudesta samalla kun pidän jalassani mustia sukkia. Minusta vain tuntuu, että tällä hetkellä minun pitäisi olla käsikädessä kaupungilla jonkun älykkään, komean, hauskan, hyvinpukeutuvan ja uskottavan täydellisyyden miesilmentymän kanssa. Nauraen. MIKSI?! Minähän vallan hyvin tiedän, etten halua nyt mitään sellaista. Kuitenkin Eksän näkeminen kivan neitokaisen kanssa saa minut haluamaan varusteurheilla jonkin kaksilahkeisen kanssa.

Miten voin hyväksyä, että Eksä saattaa jopa pian onnellisesti seurustella Neidin kanssa. Se on hyvin mahdollista. Näen Neidissä jotain hyvin samaa kuin itsessäni. Ehkä siksi olen niin katkera. Ehkä siksi kuvittelen Eksän voivan rakastua häneen ja unohtavan minut.