Minusta tuntuu, että puhun ystävilleni jatkuvasti Eksästä. Hänen seurustelunsa koski aika syvälle. Nyt oloni kuitenkin on parempi, ja olen päättänyt olla puhumatta hänestä. Se voi tarkoittaa jotain hyvää - tai sitten sitä, että täällä blogin puolella puhun hänestä jatkuvasti. Toivon tämän kuitenkin olevan viimeinen postaus hänestä, ellei sitten jotain oikeasti ihmeellistä ja kummallista tapahdu.
Tajusin, etten ikävöi Eksää. En oikeastaan edes ajattele aikoja, kun olimme yhdessä. Olen vain kiintynyt Eksän ideaan. Hän oli ensirakkauteni, ja seurustelumme oli helppoa. Tottakai, kun sen ikäisillä ei ole oikeita ongelmia. Nyt Eksä on kasvanut ihmisenä ja komistunutkin. Idea on vain vahvistunut. Olen mustasukkainen hänestä. Mutta miksi?
En ole mustasukkainen oikeastaan kenestäkään muusta miehestä, jonka kanssa minulla on jotain juttua ollut. Johtuuko se ensirakkaudesta vai mistä? Minä en osaa sanoa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että aika on kullannut muistoni hänestä. Tulemme vieläkin niin hyvin juttuun. Ehkä sopisimme hyvin yhteen jossain toisessa ulottuvuudessa. Mutta emme nyt koskaan.
Haluan haudata tämän asian, ja pitää mustasukkaisuuden sisälläni, kunnes sitä ei enää ole. Fake it till you make it.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti