Poika

Olen taas viettänyt paljon aikaa kavereideni kanssa. Aina kun tuonne ulos kylmään on uskaltanut. Nyt tuntuu pitkästä aikaa, että kaikki menee niinkuin pitää.

Baarissakin olen käynyt. Nyt alan olla vakuuttunut siitä, että yhdenillan jutut alkavat olla takana päin. En taitaisi saada niistä mitään irti. Tästä varmistuin, kun eräs aluksi kivalta vaikuttanut tyyppi alkoi käydä hiukan ahdistavaksi. Voiko joku oikeasti tulla mustasukkaiseksi ja omistuksen haluiseksi yhden kaverillisen keskustelun jälkeen? Ilmeisesti kyllä. Tämä urpo humaltuessaan lopetti suomenkielen puhumisen ja seurasi minua kepabille asti. Hän haastoi riitaa miespuolisten kavereideni kanssa ja yritti lääppiä. Herra ei pyynnöstä huolimatta halunnut lähteä seurastamme pois. En unohda sitä miestä ikinä. Saavutus sekin.

Tuota iltaa seurasi tietenkin seuraava päivä, ja sen tuoma kapula. Nyt on selkeästi todistettu sekin, että tämä neiti alkaa kerätä vuosia. Nykyään aina juhlimisen jälkeen on hiukan heikko olo, kun vielä vuosi-pari sitten olisin voinut juosta maratoni (tai no - naisten kympin) heti seuraavana päivänä kahden viinipullon nauttimisesta.

Rapsapäivää viihdytti ystäväni, Poika, josta olen aiemminkin sanonut pari sanaa. Olemme tunteneet toisemme lähes 10 vuotta. Viime vuosina olen alkanut tuntea häneen järjettömän suurta seksuaalista vetoa. Olen jopa alkanut toivoa, että Poika eroaisi tyttöystävästään. Tiedän, että silloin kaverisuhteemme voisi mennä toiselle asteelle. Itseasiassa siihen se on kyllä mielestäni mennyt jo aikoja sitten, sillä keskustelumme eivät todellaakaan sopisi hänen tyttöystävänsä korville. Enkä uskoisi tytön välittävän kirjeenvaihtokuvistammekaan. En koskaan kertoisi näistä asioista eteenpäin, sillä en halua olla syy heidän eroonsa. Mutta silti salaa toivon, että minä saisin oman mahdollisuuteni Pojan kanssa. Hän on sellainen tyyppi, jonka kanssa voisin kuvitella tulevaisuutta vähän pidemmällekin.