Viime päivät ovat olleet sekaisin täynnä erilaisia tunnetiloja. Enimmäkseen olen kärvistellyt epätoivossa, jännityksessä, itseinhossa, kateudessa ja vihassa. Tunnen itseni jotenkin niin voimattomaksi tässä mustasukkaisuudessa. Ennen nukkumaan menoa mietin kuinka Eksä nukkuu lusikassa Neidin ja nuuhkii tämän hiuksia.
Olen kai luonteeltani masokisti, koska ajattelen noita asioita. Pyörittelen niitä päässäni ja keksin erilaisia teorioita siitä, kuinka he kohta asuvat yhdessä. Harrastavat mahtavaa seksiä ja hankkivat uusia ystäviä. Kuinka Eksän äiti ihailee Neitiä, ja on iloinen kun poika on kerrankin löytänyt kivan tytön. Mun vain pitäisi päästä näistä ajatuksista. Mutta olen nainen. Kai tämä liittyy siihen x-kromosomiin. Olen miettinyt, haluaisinko oikeasti tietää, jos Eksä jo seurustelee. Tulin siihen tulokseen, että kyllä minä saan sen nopeasti selville. Kiitos Neidin blogin. Mutta tiedän, että sydämeni särkyy, varsinkin jos kuulen sen tavallaan Neidin kautta. Mietin, kysyisinkö suoraan Eksältä. Mutten halua kuulla, mitä hän vastaa. He ovat tapailleet jo pari kuukautta. Ehkäpä he jo seurustelevat. En tiedä. Ja haluan elää epätietoisuudessa, koska en varmaan osaisi käsitellä asia.
Helvetti. Erostamme on kohta jo neljä vuotta. Toisaalta viimeksi vuosi sitten tanssimme hitaat ja pussasimme. Ja vähän sitä ennen teimme enemmänkin. Aina välillähän me olemme olleet hiukan enemmän kuin kavereita - sillee salaa.
Olen ollut välillä vähän paremmalla päällä. Olen vähän ihastunut. Eräs mies tuli esittäytymään minulle koulussa. Hän on töissä samassa paikassa, jossa minä aloitan. Mies tekee keikkaa silloin tällöin, joten tuskin näemme töissä paljoa. Kuitenkin mahan pohjassani jylläsi, kun hän tuli juttelemaan. Valitettavasti muut negatiiviset tunteeni ovat olleet niin vallassa, ettei herra ole saanut ansaitsemaansa aikaa ajatuksissani. Olisin kuitenkin siinä hetkessä, kun juttelimme, voinut nostaa hänen rillejään ja suudella. No, jos ajatuksiltani ehdin, haaveilen seksistä kyseisen miekkosen kanssa sekä koulussa että töissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Neljä vuotta sitten olit vielä aika nuori ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Jotain on ilmeisesti jäänyt silloin pahasti kesken. Eteenpäin pääsyä helpottaisi jos saisit silloiset tapahtumat selvitettyä päässäsi. Exä ei ole siihen oikea juttukaveri eikä se välttämättä parane myöskään uudella suhteella. Jotenkin jäi vaikutelma että asia kummitteli myös suhteessa Juhan kanssa(?)
VastaaPoistaNo, periaatteessa jotain jäi kesken Eksän kanssa, sillä itse halusin aikoinaan jatkaa seurustelua. Edelleen tykkään hänestä, enkä usko, että tunteeni muuttuvat siinä suhteessa. Ehkäpä olen aina ajatellut, että joskus voisimme palata yhteen, vaikken ikinä ole pitänyt sitä todennäköisenä. Enkä oikeastaan välttämättä halua sitä.
VastaaPoistaTämä on osaltaan hellyyden kaipuuta. Stressiä. Ehkä myös hiukan surutyötä vasta loppuneen suhteen takia.
Koen olevani yli Eksästä. Mutta hänellä on silti aina pieni pala minua, minkä takia en häntä unohda. Minkä takia olen aina vähän mustasukkainen.
En muuten haikaile tällä hetkellä uutta suhdetta. Sen sijaan huomio ja läheisyys jonkun kivan miehen kanssa on erittäin toivottua. :)
Viimeisimpään kysymykseen: Meillä oli Juhan kanssa hyvin paljon ongelmia. En niistä viitsi sen kummemmin avautua. Eksä ei ollut mitenkään syy meidän eroomme. Hyvinä aikoina olin itse asiassa suunnitelullut kertovani Eksälle, että seurustelen.
VastaaPoista