tiistai 16. elokuuta 2011

Playing with fire

Nyt minun täytyy kertoa jotain, mistä en ole ylpeä. Olen aiemmin ajatellut, että olen järkevä ihminen. Olen suunnitelmallinen. En tee heräteostoksia. Pysyn aikatauluissa. Kuitenkin ihmissuhdeasioissa taidan ajatella enemmän sydämellä - tai pillulla. Aiemmista kirjoituksista voi ehkä päätellä jotain siitä, mitä aion nyt kertoa.

Tarina alkaa siitä, kun olin ystävän kanssa viettämässä iltaa. Liityimme seurueeseen, jossa myös herra Kaveri oli. Ilta oli yksi hauskimmista pitkiin aikoihin! Niinpä oli hyvin luonnollista, että osa seurueesta halusi lähteä jatkoille. Tulimme pienellä porukalla minun asunnolleni. Kuunneltiin musiikkia ja syötiin pitsaa. Itseasiassa tanssittiikin. Se on jo aika harvinaista jatkohommille. Väsymys alkoi painaa päälle, joten ihmisiä lähti yksitellen kotiin.

Lopulta jäin kaksin Kaverin kanssa.

Hän tuli viereeni istumaan. Juttelimme vähän aiemmista asioista. Kaveri kertoi, ettei ole aikaisemmin tavannut tyttöä, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaisivat yhtä hyvin. Hämmennyin hiukan ja yritin selitellä, etteivät muut vain ole tulleet ajatelleeksi samoja asioita. Löpisimme jotain ja Kaveri meni vaihtamaan kappaletta. Se oli hidas. Hän tuli luokseni ja veti minut häneen kiinni. Painauduin miehen rintaan. Joku tuntui hullulta, enkä pystynyt kunnolla rentoutumaan. Kun biisi vaihtui nopeampaa irrottauduin hänestä ja menin takaisin istumaan. Oli jotenkin surrealistinen olo. Juttelimme jotain, mitä en nyt muista.

Kun seuraava hidaskipale alkoi soida Spotifyssä, Kaveri veti minut uudestaan tanssimaan. Tällä kertaa olin ehkä vähän rennompi. Mies silitti hiuksiani. Minä olin vain tiukasti hänessä kiinni. Tunteet myllersivät pakokauhusta iloon. Pysähdyimme molemmat vain hengittämään. Kaveri nosti leukaani ja sanoi, että hänen taitaisi olla parasta lähteä. Tuli hiljaisuus. Sitten hän suuteli. Irrottauduin ja änkytin. Olin nähnyt kaiken tapahtuvan jo aiemmin kun hän ensimmäisen kerran veti minut tanssimaan. Olin siitä asti miettinyt, mitä tekisin. Silti änkytin. Sanoin hänen entisen olevan ystäväni. Kädet puuskassa seisoin Kaverin edessä ja sopertelin jotain. Hän suuteli minua taas.

Kaveri sanoi voivansa nukkua sohvallani. Muutin sohvan vuoteeksi ja annoin miekkoselle tyynyn. Puhuimme jotain valloillaan olevasta tilanteesta. Siitä, millaisia tytöt näissä tilanteissa olivat. Kaikki tuntui todella vaikealta. Nukkuminen ja hereillä oleminen. Kaveri pyysi minut viereensä. Minä menin.

Yöllä heräsin siihen kun Kaveri suuteli kaulaani. Pantiin. Pantiin myös aamulla. Seksi oli sellaista kuin sen pitäisiki olla. Kävimme peräkkäin suihkussa ja makoilimme sohvalla alasti. Juteltiin turhia juttuja. Molemmilla oli ollut hauskaa. Ennustimme, millainen morkkis olisi seuraavana päivänä. Mietin Kaverin sitoessa kengän nauhoja, pitäisikö minun suudella häntä lähtiessä. En tehnyt sitä.

Nyt päiviä myöhemmin voin sanoa, ettei minulla ole morkkista. Minulla on morkkis siitä, ettei sitä ole. Olen miettinyt kaikenlaista. Haluaisin nähdä Kaveria uudestaan. Toisaalta taas en. Toisaalta haluaisin soittaa ja avautua hänen eksälleen ihastumisestani. Myös entisenä tyttöystävänä voin sanoa, ettei tällaista voisi ymmärtää. Olen harmissani, etten tavannut Kaveria aiemmin.

Saa tulla paheksumaan tekoani. Niin minäkin tekisin.

4 kommenttia:

  1. Anna palaa. Ihan oikeasti. Ketä sinä arvelet pettäväsi? Ystäväsi ja Kaveri eivät seurustele enää, joten mitä siinä ihmettelemään. Tietenkin olisi kaunis ele kertoa ystävälle, mitä on tapahtunut, mutta mitä se oikeastaan hänellekään kuuluu, kenen kanssa vietät aikaasi.

    VastaaPoista
  2. O ou... Vaikea tilanne. Olen aika varma kyllä, että itsekin olisin antanut vaan mennä. Jos on ihastunut ja 'horny' niin ei siinä muut asiat paljon paina, varsinkin kun toinen tekee aloitteen... Äh, hyviä neuvoja ei nyt ole antaa valitettavasti. Toisaalta, jos joku ystävistäni olisi halunnut jotain exäni kanssa, olisi se varmaan tuntunut vähän helvetin oudolta, mutta en olisi suuttunut. Miksi olisin vihainen, kun en minäkään miestä enää halua. Jos ei juttu toiminut meillä, niin toisilla voisi toimia, eikä sille sitten vaan voi mitään, jos kyseessä on oma kaveri.

    VastaaPoista
  3. Muistan yhden tyttöporukan, joista yksi seurusteli oikein mukavan pojan kanssa. Rakkaus kuitenkin hiipui, mutta poika oli mukava. Niinpä tyttö ehdotti porukan sinkkujäsenelle, että jospa hänellä olisi yhteistä pojan kanssa, hehän tunsivatkin jo toisensa. No, suhdehan siitä syntyi ja mukava poika pysyi porukassa. Minun mielestäni pervouden raja ylittyi siinä kohtaa, kun kolmas saman tyttöporukan jäsenistä piti pojan mukana kuvioissa. Tämä kaikki tapahtui hyvässä hengessä ja ilman suurempia ristiriitoja. Tämä viimeisin pari meni sitten naimisiin.

    Meitä on niin moneksi..

    VastaaPoista
  4. Enhän tietenkään ole tilivelvollinen kaverilleni. Mutta olisi typerää ajatella, ettei joillakin kaveruksilla ole näitä kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuinka entisiin ei kosketa.

    En minäkään suuttuisi, jos joku kavereistani alkaisi seurustella jonkun eksäni kanssa - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Mutta ikinä ei vain voi sanoa, kuka se poikkeus toiselle on.

    Ehkä ikävintä on, että heidän erostaan on niin lyhyt aika.

    VastaaPoista