It never happened

Mulla oli hauskin viikonloppu pitkiin aikoihin. Kaksi vanhaa kaveria kotiutuivat rapakontakaa. Toinen heistä on ollut yhden elämän vaiheen parhain ystävä ja toinen taas pitkäaikaisin ihastus. Ihastuksen kanssa meillä on ollut yksi yhdenillanjuttu ja paljon flirttiä. Hänen luonaan olimme isommalla porukalla. Söimme, joimme ja pelasimme mölkkyä. Mölkyn pelaaminen oli mulle ihan uusi juttu. Mutta olin ilmeisesti ottanut douppingia juuri sopivasti, sillä jyräsin kaikki!

Entisen ihastuksen kanssa ei oikeastaan enää tuntunut kipinöintiä. Hänessä yhdistyy aika lailla kaikki asiat, missä miehissä viehätyn. Helposti olisin jalat vetelinä juoksemassa konttaamassa hänen perässään, jos pientä signaalia ilmestyisi. Nyt kaikki oli kuitenkin hyvin kaverillista. Krapulaleffa katseltiin vierekkäin makoillen, ja seksuaalinen jännite hiuteli miinuslukemissa.

Sen sijaan minun täytyy ripittäytyä yhdestä toisesta Kaverista. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä. Meitä myös yhdistää yksi minun parhain ystävä, joka on Kaverin tyttöystävä, avovaimo. Olin todella iloinen joskus pari vuotta sitten, kun tutustuin Kaveriin paremmin. Mielestäni on mahtavaa, jos pystyy olemaan hyvissä väleissä kavereiden kumppanien kanssa. No, tällä pariskunalla on aika värikäs menneisyys. Ilmeisesti viha ja rakkaus kulkee vain niin vahvasti käsikädessä. Nyt he ovat ilmeisesti eroamassa kolmatta kertaa. Minä sen sijaan tunnun tulevan Kaverin kanssa aina vain paremmin juttuun.

En tiedä, onko tunne unresolved sexual tensionista vain minun kuvitelmaani, mutta en halua ottaa asiasta selvää. En voi sanoa olevani ihastunut, mutta voin kuvitella, että se on menossa siihen suuntaan Kaveria kohtaan. Se on pelottavaa. En halua myöntää sitä, enkä kertoa sitä kellekään. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos sekaantuisin ystäväni miehiin. En, vaikka he eroaisivat.

Lähdimme lähes samalla porukalla jatkoille aloittelupaikkaan. Siinä parempiin suihin meni tonkka viiniä ja tasavaltapullo. Itse tyydyin lähinnä ruokaisampiin vaihtoehtoihin, sillä aloin olla aika poikki. Hyvin jaksoin kuitenkin kukkua aamuseitsemään asti. Aloimme miettiä nukkumisjärjestelyjä. Nukkumatiloja oli rajatusti sisätiloissa. Sängylle päätyi illan aikana muodostunut kaksikko. Isäntä pääsi ilmeisesti sohvalle. Itse nukahdin kesken keskustelujen terassin pitkälle ja kapealle penkille. Ilmeisesti olin niin säälittävä näky, että minulle haluttiin tuoda peitto ja tyyny.

Olin nukkunut hetken, kun tyynyäni kopeloitiin. Se oli Kaveri. Hän oli tullut taistelemaan toisesta puolesta. Nukahdin päät vastakkain miekkosen kanssa. Seuraavaksi heräsin, kun Kaveri möyhi uudestaan tyynyä. En jaksanut välittää vaan yritin jatkaa uniani. Korjailtuaan nukkumisasentoaa mies hivutti kätensä puolelleni ja otti omastani kiinni. Pasmat menivtä aivan sekaisin, enkä tiennyt, mitä tehdä. Päädyin leikkimään kuollutta. Tuolta karhun kohtaaminen varmaan tuntui.

Nyt yritän iskostaa päähäni, ettei mitään tapahtunut. Mitää ei tule tapahtumaan. Haluan pystyä katsomaan itseäni peiliin.

PS. Vaimomatskupisteitä saa hyvällä kotiteatterilla.