Odottelin Kaverin viestiä koko päivän - turhaan. Olin jo ehtinyt soittaa hätäpuhelun yhdelle ystävälleni. Hän oli ensimmäinen, jolle kerroin Kaverista. Sitten yllätyksekseni Kaveri soittikin minulle. Aika myöhään illalla, mutta kuitenkin. Olin erittäin yllättynyt. Eipä ole ennen käynyt niin, että heppu soittaisi tuollaisen piinan jälkeen. Hän jopa soitti, eikä lähettänyt yhtä epämääräistä viestiä kuten allekirjoittanut.
Kaveri kysyi, mitä minun hyypiöviestini oikein tarkoitti. Kiertelin asiaa häpeissäni. Hän ei tyytynyt soperruksiini, vaan kyseli edelleen, oliko viestini edes imarteleva. Kerroin hänen voivan otaa sen imarteluna. Juttelimme puhelimessa niitä näitä. Sitten Kaveri sanoi, että oli suunnitellut soittavansa minulle, jotta voisimme nähdä vielä viimeisen kerran ennen hänen lähtöään.
Saisin siis sittenkin romanttiset jäähyväiset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti