Morkkis

Helvetti, minkälainen morkkis minulla on. On ollut kaikenlaista ressiä, mikä pahentui sillä, etten ehtinyt viikonloppuna tehdä asioita, joita olisi pitänyt. Krapula teki olon vähän turhan huteraksi. Minulle tuli myös mukava puhelu, joka maksoi useamman kympin. Lisäksi saan palautella opintotukia 2000euroa. Nyt sitten mietitään, miten tässä eletään pari kuukautta.

Kävin lounaalla yhden kaverini kanssa ennen kuin matkasimme kouluun. Lauantai syyhytti kovasti, mutten kehdannut kertoa siitä hänelle. En vain kehdannut. Ehkäpä vielä tulevaisuudessa. Jännitin myös kovasti Tommin tapaamista, vaikka ajattelin sen menevän ihan rennosti molemmin puolin. Hänen piti olla samalla kurssilla, mutta miestä ei vain näkynyt missään. Mietin, johtuiko se minusta. En usko.

Viikonloppu tuntuu unelta. Vaikka siinä vaiheessa kun olimme luonani, olin enemmän vain väsynyt kuin humalassa, tuntuu kuin sitä ei olisi tapahtunut. Tuntuu jotenkin todella abdurdilta, että teimme Tommin kanssa toisistamme syväluotaavia tunneanalyysejä ja silittelimme toisiamme. Se tapahtui tuossa metrin päässä siitä missä nyt istun. Miksi? Mitä se oikein oli? Tulkitsenko miehiä ylipäätään ikinä oikein, vai oliko siinä jotain romanttista tai seksuaalista? Olimmeko vain halipulassa? Mitä hittoa.

Tommi on kolmesti pyytänyt minua jatkoille, mutta en oikeastaan osaa sanoa, miten se pitäisi tulkita. Hän on jotenkin aina niin rento, että olen ajatellut sen olevan ihan kaverillista. Toisaalta olen tulkinnut, että muita ei olisi tulossa.

Huoh. Yritän ymmärtää. Yritän unohtaa minun karaokeriekkumiset.