lauantai 28. tammikuuta 2012

Ovista ja ikkunoista

Olen varmistunut siitä, että saadakseen sutinaa, sun on täytynyt ensin vähän sutinoida. En tiedä, johtuuko se siitä, että miehet vaistoavat epätoivoisuuden, vai mistä. Mutta kävipä niin, että tosiaan pääsin kainaloimaan Tommin kanssa. Jonkin aikaa on ollut flirttiä O-P:n kanssa.

Tapasin O-P:n vähän aikaa sitten, ja minulla oli sellainen fiilis, että nyt on varma nakki kyseessä. Olisimme varmasti jatkaneet samaan osoitteeseen, ellei hyvä ystävä olisi tullut keskeyttämään. O-P jaksoi istua kuunnellen meidän juttuja aika pitkään ennen kuin katosi kotiin. Hän kutsui minut viikonloppuna mukaan kanssaan yhdelle keikalle, ja nyt mietin, pitäisikö mennä. Kyse ei olisi treffeistä, sillä samassa porukassa olisi paljon muitakin tuttuja.

Olin jättänyt läppärini auki, ja kotiin tullessani huomasin myös viestejä Kaverilta. Juttelimme aika vähän, mutta hänen aloitteestaan kuitenkin. Se oli ensimmäinen kerta sen jälkeen kuin hän muutti pois. Kerroin ihmetteleväni, miksi hän alkoi jutella minulle. Olinhan ollut siinä luulossa, että hän välttelee minua. Hän kysyi, milloin olisin tulossa käymään hänen paikkakunnallaan. Vastasin, etten tiedä. En kysynyt, olisiko hän majoittanut minut.

Pähkinän kuoressa: Lähdin viihteelle (selvänä) nähdäkseni Tommia. Mutta törmäsinkin O-P:hen, joka vaikutti kiinnostuneelta. Sitten Kaveri otti yhteyttä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut. Siispä kirjoitukseni ensimmäinen väittämä pitää paikkansa.

Pääni on siis aivan sekaisin. Kaveri tuntuu tällä hetkellä unelmieni mieheltä. Olen häneen edelleen todella ihastunut. Mutta toisaalta olen viimeisen puolen vuoden aikana lähentynyt hänen tyttöystävänsä kanssa. O-P on aivan mahtava tyyppi, ja meidän huumori kohtaa aivan täysin. En kuitenkaan usko hommasta sytyvän mitään vakavaa, koska hänellä tuntuu olevan niin paljon vientiä. Mutta hyvä ystäväni tuntuu olevan toista mieltä. Sitten on vielä Tommi, aivan ihana ja herkkä mies. En tiedä, mitkä ovat hänen tunteensa minua kohtaan. Kaikkia miehiä yhdistää se, että olen heidän kaverinsa. Se helpottaa ja toisaalta vaikeuttaa asioita. Helppoa on alkaa juttelemaan heidän kanssaa pelkäämättä pakkeja, koska he voivat tulkita sen kaverillisesti. Vaikeaa taas on tulkita, ottavatko he yhteyttä kaverimielessä vai muuten.

En usko, että kenenkään heidän kanssa syntyy vuosisadan rakkaustarinaa. Mutten silti tiedä, miten toimisin.

3 kommenttia:

  1. Itse olen myös siinä "ongelmatilanteessa", että minulla on erinomaisia kumppaniehdokkaita ainoastaan kavereina/ystävinä. Siitä on paha jatkaa mihinkään.

    VastaaPoista
  2. Tai kuten amerikklaiset tapaavat sanoa when it rains, it pours vaan tasaista ei ole milloinkaan. Nauti nyt siis tästä vuorostaan!

    VastaaPoista
  3. marko: Kyllähän sitä ystävien mielipiteet toisistaan voivat muuttua aikojen saatossa. :) When Harry met Sally.

    tapsa: Niin se pitääkin, ennen kuin pilvilinnat taas murenevat. :p

    VastaaPoista